keskiviikko 24. elokuuta 2011

Haastepostaus: lukunurkka (vihdoinkin!)

Lupasin aikanani osallistua lukunurkkahaasteeseen, mutta se jäi. Ja jäi. Ensin oli muutto, sitten remontti. Sitten kesäloma. Aina jotakin. Mutta tänään päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja vihdoinkin näpätä ne valokuvat! Pidemmittä puheitta, hyvät naiset ja herrat, lukunurkkani...
Luen mielelläni myös bussissa ja sängyssä sekä keittiönpöydän ääressä, mutta sohvan nurkkakin on mieluinen paikka. Tyynyjä pitää olla, jotta saa oikein mukavan löhöilyasennon.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

6 kommenttia:

  1. Jenni 25. elokuuta 2011 klo 8.30

    Oikein mukavan ja kutsuvan näköinen lukunurkka! Kiitos osallistumisesta, eihän tässä haasteessa mitään aikarajaa ollutkaan.

    Ja tyynyjä, niitä on oltava totta kai. :)

    Yritin tietty heti tiirailla, mikä kirja tuo on...

    VastaaPoista
  2. Norkku25. elokuuta 2011 klo 8.39

    Hih... Hyvä etten ole ainoa utelias... Kirja on Lisa Seen Dreams of Joy, josta varmaan kuulette lisää tulevaisuudessa. ;-)

    VastaaPoista
  3. Leena Lumi25. elokuuta 2011 klo 18.26

    Norkku, miten tämän nyt kehtaa sanoakaan...siis luen aina sängyssä,vaikka kirjastossa on huimaavan ergonominen ja iso lukunojatuoli.

    Tuollainen sohvanurkkaus tyynyillä on jotenkin normaalimpaa ja kauniimpaa.

    Toisaalta, harvoin ehdin lukea päivällä, joten ehkä sekin vaikuttaa paikan valintaan.

    VastaaPoista
  4. Norkku25. elokuuta 2011 klo 20.12

    Jos suoraan sanotaan, niin sänkyhän on ihanin lukemispaikka. Edellisen kotimme kylpyamme oli myös aivan ihana "lukunurkka".

    Kuvausinto iski aika spontaanisti ja valitettavasti kuvaushetkellä sängyssä nukkui yksi köriläs, joten olohuone pääsi kuviin. :D

    VastaaPoista
  5. Kattojen yli25. elokuuta 2011 klo 20.19

    Sohvalla ja sängyssä maaten iso tyynyvuori pään ja hartioiden alla, junassa, bussissa...mutta en osaisi millään istua pöydän ääressä lukemassa. Kun muistelen lapsuutta, luin vain ja ainoastaan pöydän ääressä.

    Juu, ammeessa olen lukenut myös, ja Narnia-Lewisista kertova Varjojen maa on siitä hyvä esimerkki. Nukahdin nimittäin kesken lukemisen ja heräsin siihen, kun kirja luiskahti kädestä. Tämä johtui väsymyksestä, ei kirjasta, sillä pidin ja pidän siitä edelleen.

    VastaaPoista
  6. Norkku25. elokuuta 2011 klo 20.41

    Huokaus. Varsinkin talvi-iltaisin oli kiva kömpiä vaahtokylpyyn kirjan kanssa, varsinaista arjen luksusta. Sääli että amme jäi edelliseen kotiin.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)