Historiasta innostuneiden ei liene vaikea arvata mistä The Sixth Wife kertoo. Muille kerrottakoon, että liikumme jälleen Tudoreiden Englannissa, tällä kertaa Kate Parria, kuningas Henrikin kuudetta ja viimeistä vaimoa seuraten. Olin aiemmin lukenut samasta aiheesta kertovan Jan Westcottin kirjan Armollinen kuningatar, enkä voinut olla vertailematta näitä kahta kirjaa toisiinsa, listoja rakastava pilkunviilaaja minussa pitää sellaisesta. On mielenkiintoista miten samaa historiallista henkilöä taustatarinoineen voi tulkita niin monella eri tavalla - Westcott on kirjoittanut selvän rakkaustarinan, jossa Kate (tai Katrin) on kaunis ja nokkela, miellyttävä ja kaikesta selviytyvä nainen ja Thomas hänen pelastava ritarinsa. Suzannah Dunnen kirjassa taas on melkeinpä jännärin oloisia piirteitä ja miksipä ei, onhan se tarina petoksesta tai oikeastaan kahdesta. The Sixth Wifen Kate on luonteeltaan viehättävä ja älykäs hänkin, säteilevä, mutta onko hänen pelastaako hänen ritarinsa?
The Sixth Wife alkaa erikoisesta tilanteesta - nimittäin Kate Parrin hautajaisista. Kirjan kertojana toimii Cathy, Suffolkin herttuatar ja Katen paras ystävätär. Cathyn kertojanääni on kiinnostava, hänen ajatuksensa tuntuvat aidoilta ja ehkä hitusen häiritsevästikin - moderneilta. Tarina kulkee eteenpäin mennessä aikamuodossa Cathyn muistellessa Katen viimeisiä vuosia, tietyt pienet termit luovat pahaenteisyyttä tekstiin. Tekstin edetessä on vaikea pitää Cathystä, mutta hänen ratkaisujaan voi ehkä yrittää ymmärtää.
Kirjassa eletään Kate Parrin mukana hänen elämänsä viimeiset vuodet. Tarina alkaa tilanteesta, jossa kuningas Henrik on kuollut ja Kate on, varsin yllättävästi ja nopeasti, avioitunut Thomas Seymourin kanssa. Cathy, kuultuaan uutisesta, epäilee pahaa. Hän tietää Thomasin yrittäneen kosiskella aiemmin nuorta prinsessa Elizabethiä ja vaikuttaa kovasti siltä että koska prinsessa ei ollut saatavilla, otti Thomas leskikuningattaren paremman puutteessa. Kate vaikuttaa kuitenkin rakastuneelta ja onnelliselta...
(Kate kertoo Cathylle suhteestaan Thomasiin.)Totally British: Royal Fiction
"- He makes me laugh, Kate yelled of Thomas as she thundered away from me.
I didn't come back at her with, Yes, but my dog makes me laugh and I haven't married him, have I.Nor, Yes, but I make you laugh.People underestimated Kate in one respect: kind but serious, was a lot of people's opinion of her. Maybe it was as simple as that, it occurred to me as I trailed in her wake: maybe Thomas Seymour truly appreciates her.
Yes, but why marry him, and so soon?
Well, that was quite simple, too, in the end, it seemed. He'd asked her, she told me later. Marry me, he'd said: that's what she told me. Marry me, marry me, marry me: he'd said that a lot. So that it seems less and less ridiculous, presumably. Why not? he said. I've been away for years and you've been - well, you haven't had an easy time of it for years, for your whole life in fact, so... and then that smile of his.
Enough. That smile. I didn't know what she was talking about at the time, but now I can well imagine it."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti