Työkirja / Saku Tuominen, Pekka Pohjakallio

Työkirjan idea on sekä mielenkiintoinen että ajankohtainen, kiire tuntuu olevan jo melkein muotisana ja täpötäysi kalenteri tarkoittaa tehokasta työntekijää ja jollain oudolla tapaa parempaa ihmistä. Töitä vain tulee jostain ja monen arki on kamppailua sähköpostin, palaverien ja kaiken muun rumban pyörteissä. Ja tahti vain tuntuu kiihtyvän. Näihin ja moniin muihin epäkohtiin yrittävät Saku Tuominen ja Pekka Pohjakallio löytää ratkaisuja tai ainakin helpotusta.

Työn luonne on muuttunut viime vuosikymmeninä paljon, olemme siirtyneet tehdastyöstä tietotyöhön, työajat ja -paikat vaihtelevat ja työn ja vapaa-ajan tasapainokin askarruttaa, minuakin. Teenkö viiden vuoden aikana töitäni yömyöhään keittiön pöydän ääressä koska toimistolla on siirrytty entistä liikkuvampaan ja tehokkaampaan moodiin? Näenkö enää työkavereitani livenä kun työelämäkin siirtyy entistä vahvemmin verkkoon? Elämme valitettavasti yt-neuvotteluiden kulta-aikaa ja varmasti monella työpaikalla puhutaan monenlaisista tehostamistoimista, mutta miten tehostetaan jos tahti on jo entuudestaan tiukka?

Työkirja on eräänlainen loppuraportti 925 - Redesigning the work week -projektista. Projekti starttasi vuonna 2011. Vuoden mittaisen projektin pääyhteistyökumppanina oli IBM, mukana olivat myös mm. Fazer, Outotec, UPM sekä valtioneuvoston kanslia. Projektin aikana tarkkailtiin tietotyöläisen arkea, tehtiin harjoituksia ja keskusteltiin. Projektilaiset testasivat käytännössä ison nipun kirjailijoiden teorioita, joista parhaat ovat jaossa kirjan lopussa.

Kirjan lukeminen vei minulta yllättävän kauan vaikka teksti olikin sujuvaa ja miellyttävää lukea. Tunsin kuitenkin tarvetta pitää taukoja ja sulatella lukemaani tavallista enemmän. Kävin töissä, mietin ja pureskelin ideoita. Tunsin lukiessani myös oudosti muutosvastarintaa ja kuten projektilaisetkin huomasin toistelevani tuttuja mantroja: "ei ehdi kun on niin kiire", "niin hommia nyt vaan tulee jostain", "se on vaikeaa". Kunnes eräänä päivänä minunkin lamppuni syttyi. Tajusin että kuten muutkin, vastustin kirjan ajatuksia, koska kiire ja pitkät työpäivät vain ovat osa hyvän työntekijän imagoa. Mitä sitä sanottiinkaan kärsimisestä ja kirkkaammasta kruunusta? Tärkeintä on imago, mielikuva.

Pohjakallio ja Tuominen pyrkivät kirjassaan rikkomaan rajoja ja murtamaan myyttejä - pehmeästi. Parhaimmillaan heidän ideansa ovat niin yksinkertaisia perusjuttuja että lukijana tekee ihmettelen miksen itse ole tullut ajatelleeksi tuota. Kyse ei siis ole poppakonsteista, enemmänkin maalaisjärjen käytöstä. Sillä oikeastaan on ihan järkevää suunnitella seuraavan päivän työt tai siirtyä tekemään työtä kulloisenkin tehtävän vaatiman ympäristöön, siis vaikkapa keskittymistä vaativana päivänä kirjastoon tai muuhun hiljaiseen tilaan. Eikä sekään että unta tulisi saada tarpeeksi, ole varsinaisesti uutispommi, olkoonkin että se tapaa unohtua liian usein.

Kirjan ulkoasu on miellyttävän erilainen ja tyylikäs. Se on tehokkaan oloinen, kuten Työkirjan pitääkin ja nokkela. Erilaisuus ei lopu kansiin, kirjan tekstejä rytmitetään mustavalkoisin piirroksin ja tekstein ja käytännon harjoituksetkin löytyvät vasta kääntämällä kirjan toisinpäin. Ulkoasu on väljä, vaikka asiaa onkin, se pystytään sanomaan yksinkertaisesti ja lyhyesti - samaan tapaan kuin kirjoittajat neuvovat yrityksiä kirjoittamaan missionsa ja visionsa. "Kirjoittakaa ne niin että 10-vuotiaskin ymmärtäisi ja innostuisi niistä." Fiksua, kukapa ei haluaisi eroon merkityksettömästä jargonista, joka ei tunnu merkitsevän mitään?!

Työkirja oli mielenkiintoinen luettava, joka antoi ajattelemisen aihetta ja ehkä ihan apuakin oman työpäiväni kanssa. Pidän kirjan yksinkertaisista ja järkevistä teeseistä mutta myös sen positiivisuudesta, työn ilo meiltä usein onkin kateissa. Parempaa työpäivää kaikille!

"Siksi ensimmäinen iso vallankumous vaatii tämän kokonaisvaltaisuden hyväksymistä. Hyvä työ vaatii taustalle myös hyvää elämää. Tai oikeastaan; hyvä työ on osa hyvää elämää. Levollinen mieli ja toisaalta ahdistus vaikuttavat kaikkeen, mitä teemme joko hyvässä tai pahassa. Aivan kuten urheileminen, ravinto, lepo, ihmissuhteet tai elämänrytmimmekin."

Näin Helsingin kirjamessuilla Tuomisen ja Pohjakallion haastattelun.
Muutkin tilaisuutta seuranneet taisivat pitää kuulemastaan, sillä sivukorvalla
kuulin kehuja miesten ideoiden raikkaudesta.

WSOY, 2012
Sivuja: 294 + kääntöpuoli 97
Kirjasta lisää: 925design
Saatu arvostelukappaleena.