Sofie Munsterhjemin aika / Kirsi Vainio-Korhonen

Professori Kirsi Vainio-Korhosen kirja Sofie Munsterhjelmin aika osui käsiini kirjastossa ihan vahingossa. Luulin sitä ensin romaaniksi ja kiinnostuin tajutessani että kyseessä olikin tietokirja, aatelisneidon elämäkerta. Sofie Munsterhjelm ei ollut hovin kukkanen tai muutenkaan teoillaan historian lehdille jäänyt nainen, hän oli säätynsä edustaja, vaimo ja äiti ja jostain syystä juuri hänen tavallisuutensa tekee hänestä mielenkiintoisen. Luemme usein jollakin tapaa poikkeuksellisten henkilöiden elämäkertoja, mutta tavallisten ihmisten arki jää kuitenkin näiden suurten tarinoiden varjoon. Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta oli hienoa lukea vaihteeksi ihan tavallisen ihmisen dramatisoimattomasta elämästä.

Sofie Munsterhjelm syntyi vuonna 1801 aatelisperheeseen. Sofien lapsuus oli onnellinen ja vauras, suuren talon tyttärenä hän ei ilmeisimmin joutunut juurikaan perehtymään esimerkiksi ruoan laittoon, sen sijaan koristeluompelu, klavesiinin soitto ja ranskan kielen opiskelu olivat vierailujen ohella nuoren naisen elämää. Vanhempien varhainen kuolema muutti Sofien elämän jättäen hänet kaukaisempien sukulaisten ja nuorempien veljiensä vastuulle. Naisen kohtalon muuttaa rakkaus, nopean ja yllättävän naimakaupan myötä Sofie saakin niskoilleen tuhluriaviomiehen, joka hassaa puolisonsa omaisuuden ja yltäkylläinen elämä muuttuu vähitellen pennin venyttämiseksi.

Kirsi Vainio-Korhonen on kirjoittanut aiemmin kirjan Sophie Creutzin aika, joka käsittelee aatelisnaisen elämää 1700-luvulla. Sofie Munsterhjelmin aika syntyi kun kirjan lukija otti yhteyttä Vainio-Korhoseen ja kertoi hänellä olevan aineistoa Munsterhjelmistä - Creutzin tyttärentyttärestä. Aineistosta vähitellen piirtyi esiin laajempikin tuon ajan naisten, lasten ja miesten elämästä. Aineistoon kuului mm. Sofien kouluvuosien oppimispäiväkirja, talouskirjanpitoa kuitteineen sekä ystäviltä ja rakkailta. Teos sisältää myös jonkin verran mustavalkoista kuvitusta, kuvittelisin tosin että värikuvat olisivat esimerkiksi taulujen ollessa kyseessä välittäneet paremmin tunnelmaa.

Koin myös mielenkiintoisiksi muutokset ajan hengessä, joita korostivat vertailut Sofien ja hänen tyttärensä Sofian elämään ja koulutukseen. Sofie eli nuoruutensa valtiossa joka oli juuri siirtynyt Venäjän vallan alaisuuteen ja hänen koulutuksensa oli tyypillinen aatelisneidolle. Vuonna 1835 syntynyt Sofia taas kasvaakin aikuiseksi maailmassa, jossa Suomen kansallisuusaate on nousemassa ja valitsi puolisonsakin vapaammin.

Elämän inhimillisen draaman takana näyttäytyy myös ihmisten arki, varsinkin Sofien kirjanpito kuvaa hyvin paitsi perheen rahatilannetta, myös erilaisia palveluita, joiden avulla naiset noina aikoina elantonsa hankkimaan. Olin esimerkiksi yllättänyt siitä, että monet vanhoistapiioista harrastivat rahanlainausta ja tulonsa siis lainojen koroista.Sofie tulee lähelle kirjan välityksellä, minun mielikuvissani hän on ehkä liian nöyrä ja rakastava nainen, joka ei pelkää työntekoakaan vaikkei olekaan siihen tottunut. Hän teki virheen rakkaudessa ja maksoi siitä - kalliisti. Hän on pärjääjä joka keksii keinot jolla elättää perheensä tiukan paikan tullen ja onnistui jopa kaikkien vaikeuksiensa jälkeen rakennuttamaan itselleen oman talon. Itse.

(Sofien katkera kirjoitus pian avioliiton solmimisen jälkeen.)"Rakkaus on lumoava uni, joka syntyy puhtaasti mielikuvituksesta. Se ei voi välttää hairahduksia eikä se syleile ihastustaan vaan tuulentupia, mitä kohtuuttomampi rakkaus on odotuksissaan sitä voimakkaampi ja ylevämpi se on; ja se on loputon toiveikkuudessaan, jolla ei ole mitään pohjaa todellisuudessa. Kun rakkaus tarvitsee salailua, pelkoa ja esteitä, miten se kykenee säilymään ihmisten välillä, jotka on sidottu toisiinsa [avioliiton] katkeamattomilla siteillä?"

Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2012
Sivuja: 319