Last to die / Tess Gerritsen

Olen nauttinut kovasti viimeisimmistä Tess Gerritsen -kirjoista - Jääkylmä oli suorastaan hyytävän hyvä ja Hiljainen tyttökin piti tiukasti otteessaan. Odotukseni olivat siis melkoisen korkealla tarttuessani uusimpaan Gerritseniin, jonka aihe onkin hurja - joku nimittäin on päättänyt pyyhkiä kokonaisia perheitä pois maailmankirjoista.

Etsivät Rizzoli ja Frost saavat tällä kertaa selvitettäväkseen surullisen tapauksen, nuoren Teddy Clockin kasvattiperhe murhataan raa'asti ja jo kertaalleen orvoksi jäänyt poika on verilöylyn ainoa selviytyjä. Poika sijoitetaan oman turvallisuutensa vuoksi Mefisto-klubilaisten ylläpitämään sisäoppilaitokseen, Evensongiin. Evensongissa opiskelee myös Jääkylmästä tuttu Julian, joka on Mauran innoittamana perustanut nuorten rikostutkimustiimin. Julian tiimeineen taitaa kuitenkin olla turhankin pahan paikan edessä kun ulkopuolinen pahuus tulee kouluunkin.

En erikoisemmin pitänyt Mefisto-klubi -juonesta ja koin pienen pettymyksen tajutessani että klubilla olisi tässäkin kirjassa oma roolinsa. Pidän ehkä kuitenkin enemmän realistisemmasta jännästä ja Mefiston meno kenties ylitti tässä tuon rajan. Välillä tässäkin kirjassa tunsin mielenkiintoni herpaantuvan, sillä niin herttaista kuin "CSI Highschoolin" meno olikin, se jollain tapaa tuntui katkaisevan kirjan jännitteen.

Olen kahden vaiheilla viimeisimmän Rizzoli ja Isles -kirjan kohdalla, toisaalta Last to die oli tuttuun tapaan sujuva, sopivan pelottava ja koukuttava kirja, toisaalta taas juonessa oli joitakin harmittavia ennalta-arvattavuuksia.  Last to die ei mielestäni ollut Gerritsenin parasta materiaalia, mutta Jääkylmää onkin vaikea ylittää...

Vielä sananen MTV3:lla pyörivästä Rizzoli ja Isles -sarjasta. Olen katsonut sarjaa nyt muutaman osan verran enkä oikein osaa sanoa pidänkö siitä vai en. Rizzoli ja Isles ovat saaneet osakseen melko samantyyppisen käsittelyn kuin Kathy Reichsin kirjoihin pohjautua Boneskin, vähän jännitystä - ehkä pari ihmissuhdekuviota ja hitunen huumoria. Yhdistelmä ei ole huono, mutta se ei ehkä kuitenkaan kuvasta ihan kirjojen henkeä. Varsinkin Maura Isles, joka kirjoissa on minusta tappavan tyylikäs ja cool, tuntuu TV:ssä melkein liiankin helposti lähestyttävältä ja herttaiselta. Angie Harmon ei ole yhtään hullumpi Jane Rizzoli, mutta sama koviskytän rooli on kyllä nähty jo pariin otteeseen aikaisemminkin... Mitä te olette pitäneet sarjasta, miltä tuntuu herttainen ja lämmin Maura?

"Now you understand why this is so devastating for him. It's awful enough to lose your family once. But to have it happen again?" She shook her head. "It's more than any child should have to endure."

Bantam Press, 2012
Sivuja: 320
So American: Maine