sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Tunnustuksia

Sain Mari A:lta ja Suketukselta A Blog With Substance -tunnustuksen - kiitos kaunis!

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Haluan antaa tunnustuksen eteenpäin seuraaville hienoille blogeille, käykääpä kurkkaamassa. Osallistuminen ei ole millään lailla pakollista, mutta ottakaapa ainakin kehut vastaan!


Ja sitten ne paljastukset:

1. Olen siviilissä ihan ei-kirjallisissa hommissa. Tai siis, luen ja kirjoitan joka päivä, mutta tietokonekielillä. Halusin pienenä salapoliisiksi ja olen myöhemmin tajunnut että tavallaan työni onkin vähän sen kaltaista (mutta paljon nörtimpää!). Useimmiten minulle esitetään ongelma, joka on johtolankojen ja päättelyn avulla ratkaistava - kuulostaako tutulta? Ehkä tästä syystä bloginikin on vähän dekkareihin päin kallellaan, mihinkäs sitä tiikeri juovistaan pääsisi?!

2. Haaveilin yläasteella historiantutkijan urasta kunnes minulle valkeni että Indiana Jonesilla ja oikeilla historiantutkijoilla on ehkä kuitenkin aika vähän tekemistä keskenään. Palaan siis ruoskien, natsien ja Liiton arkin pariin korkeintain vain kirjallisesti, rakkaus historiallisiin romskuihin näkynee sekin täällä.

3. Halusin myös pienenä tyttönä kirjailijaksi, sen etsivähomman ohella. Vaalinkin haavettani aika pitkään kunnes lukiossa eräs äidinkielen opettajamme otti minulta luulot pois, varmaankin kylläkin ihan aiheesta. Rakkauteni sanoihin taitaa kuitenkin olla suuri ja siksi lopulta päädyin blogiakin pitämään, saanhan täällä kirjoittaa - taiteellisista ansioista viis!

4. Olen kai luonteeltani aika utelias ihminen, innostun helposti erilaisista ajatuksista ja ideoista ja saatankin kotona vaahdota miehelleni aika lailla jostakin lukemastani jutusta. Viimeksi tämmöisiä reaktioita ovat herättäneet mm. Kiinan jätekaupungit ja ajatukset sosiaalisen median hyväksikäyttämisestä. Myös kaikenlaiset työhön, liiketoimintaan, rahaan, psykologiaan, historiaan, rikoksiin, ihmissuhteisiin tai filosofisiin kysymyksiin liittyvät jutut ovat monesti sytyttäneet kipinän. Suoraan sanottuna, oikealla hetkellä anything goes. Tästä ehkä johtuu blogissani näkyvä kirjavuus.

5. Olen tilastonipo. Minusta on hauskaa esimerkiksi tarkkailla kuukaudessa luettujen sivujen määriä tai sitä minkä tyyppisiä kirjoja luen eniten. Tunnisteistani moni taitaakin palvella tilastointitarkoituksia, seurailen esimerkiksi miesten ja naisten kirjoittamien kirjojen määrää blogissani, samoin kuin kotimaisten ja ulkomaisten kirjojen.

6. Luen aika nopeasti. Lukiossa mittasivat nopeudeksi 1000 sanaa minuutissa, mutta enpä osaa sanoa testin paikkaansapitävyydestä mitään. Lukeminen ei sinänsä minusta ole nopeuslaji ja jokainen kirja onkin oma yksilönsä, toisten teksti vain soljuu eteenpäin eri tavalla ja toiset suorastaan pakottavat lukijansa hidastamaan.   Kummissakin on puolensa.

7. Luen aika paljon työmatkoillani bussissa, joten olen oppinut karsastamaan kirjoja joissa on liian pitkät luvut. Jotenkin vain kaipaan lukiessanikin sitä tunnetta, että saan tietyssä, kohtuullisessa ajassa jonkin  olennaisen kokonaisuuden valmiiksi. Olen pariinkin otteeseen yrittänyt lukea Franzenia, mutta hänen piiiiiiitkät lukunsa (Vapauden ensimmäinen luku taisi olla noin 80 sivua, jos en väärin muista.) tekevät lukemisestani turhan rasittavaa. Tuntuu typerältä hylätä kehutun kirjailijan lukeminen vain lukujen pituuden takia, mutta näin se nyt vain on.

8. Tajusin juuri että kotonani on 4,5 kirjakasaa kirjahyllyn antimien lisäksi. Yksi makuuhuoneessa, yksi keittiössä, kaksi olohuoneessa ja vähän olen alkanut vallata yhtä nojatuoliakin... Täytynee joko alkaa käymään kirjahyllyä läpi tyhjennysmielessä tai hankkia uusi hylly, kumpi nyt sitten helpommin käykään...

20 kommenttia:

  1. Oi, sinulle olisi varmasti ollut tuskaa kaksi viimeisintä kirjaa, jotka olen lukenut; toisessa ei ollut lukuja ollenkaan, vaan lähes 700 sivua jaettuna viiteen osaan ja toisessa oli 600 sivua ja seitsemän lukua. =D Itsekin kyllä tykkään sellaisista "täsmäluvuista", mutta menee pitkätkin ihan hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aargh! Nuo olisivat varmaan jääneet kesken. Koska luen pätkittäin, tuntuu jotenkin helpottavalta saada lopettaa lukeminen jonkin loogisen kokonaisuuden loppuun. Ehkä hölmöä, mutta toimii minulla. :D

      Poista
  2. Mulla on ihan sama homma noiden lukujen kanssa. Inhoan pitkiä lukuja ja kaikkein pahimpia ovat kirjat joissa ei ole lukuja lainkaan.

    VastaaPoista
  3. Oi tuhannet kiitokset tunnustuksesta Norkku! Sydämellisen hauskaa viikon alkua sinulle :) !

    VastaaPoista
  4. Kiitos ja kumarrus :) Otan kehut vastaan, mutta en vielä lupaa paljastuksia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oleppas hyvä. Osallistuminen on tietysti ihan vapaaehtoista!

      Poista
  5. Kiitos. :) Osallistun varmasti jossain välissä marraskuuta, näitä on aina hauska lukea.

    Metkaa, miten esimerkiksi työmatkustaminen voi muuttaa lukemista. Minäkin halusin kirjailijaksi silloin, kun olin kouluikäinen. Onneksi kirjablogaajana saa sekä lukea että kirjoittaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä!

      Muistan että meidän luokalla kaikki muut halusivat opettajiksi tai sairaanhoitajiksi - ne oli vähän erilaisia aikoja. Mutta tässähän sitä yhdistyy monta mieliasiaani, ei voi valittaa.

      Poista
  6. Kiva kun vastailit =D

    Mulla sama juttu tuon työmatkalukemisen kanssa. Kaikkea ei viitsi ottaa mukaan, Oatesin Sisareni rakkaani pitää lukea kotona, eikä etene yhtään, kun työmatkalla ehdin lukea niin paljon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama ongelma. "Iltakirjani" on yleensä joku paksukainen, joka etenee ihan liian hitaasti ja laukkukirjat sitten taas nopeampia (ja ohuempia). Mutta kun ne iltakirjat usein ovat juuri niitä, mitä tekisi mieli lukea enemmänkin...

      Poista
  7. Täällä samanmoinen, joka tunnustaa käyttävänsä tunnisteita tilastointiin.. Mies- ja naiskirjailijatunnisteita en ole vielä tehnyt, mutta olisi kyllä mielenkiintoista nähdä miten ne jakautuvat. Luulen lukevani molempia yhtä paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun vaakani näyttää kallistuvan vähän naiskirjailijoiden hyväksi. Hassua sinänsä, sillä tälläkin viikolla lukemistani kirjoista vain yksi on naisen kirjoittama!

      Poista
  8. Kiitos tunnustuksesta, piristi kovasti vesisateisen pimeää iltaa! :)

    Aika monta kohtaa voisin itsekin allekirjoittaa. Minäkin halusin pienenä kirjailijaksi ja sainkin ala-asteen mielikuvituksellisista aineista kehuja, kunnes tuli yläaste ja lukio ja ilmeni ettei asiatekstin kirjoittaminen ollutkaan ihan oma laji. Kirjablogi yhdistää kivalla tavalla mielikuvituksenlennon ja asiatyylin, täällä saa toteuttaa itseään vapaasti. Kirjakasat valtaavat alaa myös täällä, ja joululahjatoiveissa onkin uusi kirjahylly (tosin se onkin sitten viimeinen sellainen joka tänne mahtuu, joten pitäisi oppia pikkuisen karsimaan. Minäkin luen aika nopeasti, mutta ei sitä meillä koskaan mitenkään mitattu. Muistan kyllä yhden tapauksen viidennellä luokalla kun koko luokka luki jotain samaa kirjaa. En ollut silloin mikään suosittu vaan pikemminkin nörtti, ja kukaan ei aiemman kirjan kohdalla uskonut, että olin oikeasti sen lukenut. Niinpä luinkin uusimman kirjan kaksi kertaa, kun en lopussa uskaltanut myöntää että olin jo valmis. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kuulostaapa tutulta! Minullekin on käynyt koulussa niin että olin ensimmäisenä valmis ja kun en halunnut tehdä numeroa itsestäni, niin kuin sitten uudestaan. Kirjana taisi muistaakseni olla jotain niinkin eksoottista kuin Aapinen...

      Poista
  9. Kiitos paljon tunnustuksesta, se lämmittää mieltäni todella! Olen ollut viime aikoina aika laiska näissä, mutta jos suinkin löytyy sopiva väli, vastaan :)

    Minäkään en perusta pitkistä luvuista. Haluan tuntea, että homma etenee! Tosin jos on oikein hyvä kirja menossa, ei sillä sitten ole niin väliä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, tee jos ehdit ja inspiraatio iskee. :)

      Minusta tuntuu vaikealta jättää lukeminen jonkin kokonaisuuden kesken, melkein kuin ajatus jäisi kesken. Mutta jos luvun pituus on vaikka se 80 sivua, niin minkäs teet...

      Poista
  10. Kiitos tunnustuksesta! Mullakin on tota pitkien lukujen ongelmaa. Mut Franzenia rakastin. Rttä putää olla poikkeuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oleppas hyvä! Minä olisi halunnut tykätä siitä Franzenista, mutta en päässyt niiden kappaleiden yli. Tylsää jäädä junnaamaan johonkin pikkuseikkaan.

      Poista