Poikani ääni / Chris Cleave

Poikani ääni oli ensimmäinen Cleaveni, se tarttui mukaani kirjaston Bestseller-hyllystä, vähän niinkuin alennusmyynnissä ostoskorista löytyy paljon sellaistakin mitä en edes aiemmin tiennytkään tarvitsevani. Olin nimittäin tullut vain noutamaan nopeasti varaukseni, mutta sitten piti ihan pikkuisen vain kurkistaa Bestsellereitä ja... Ja yht'äkkiä huomasin ajattelevani kotona odottavan ison kirjakasan sijaan: "Hmm... Pitäisikin kokeilla tätä Cleavea..." Näin siinä vain joskus käy.

Poikani ääni on surullinen ja vähän ahdistavakin kertomus terrorismistä, tai oikeammin siitä mitä terroriteon jälkeen tapahtuu. Tarinan keskiössä on nimettömäksi jäävä työväenluokan nainen, joka eräänä kohtalokkaana päivänä menettää miehensä ja poikansa jalkapallo-ottelun aikana räjähtävän pommin takia. Kirja koostuu naisen kirjeistä Osama bin Ladenille, kirjeissä hän kuvaa elämäänsä iskuja ennen ja niiden jälkeen.

Kirjan luettuani tunteeni olivat sekavat. Jokin kirjassa oli koukuttanut, sillä luin sen yhdessä iltapäivässä. (Nopealukuinenkin se siis oli!) Kirjan perusasetelma oli mielenkiintoinen ja siinä oli jotakin kiinnostavaa ja koskettavaa, erityisesti pidin päähenkilön surun koruttomuudesta ja arkisuudesta.

"Tyhmältähän tämä kuulostaa Osama, mutta olen joskus hyvilläni, että sinun väkesi räjäytti heidät molemmat yhdessä. Jos poikani olisi selvinnyt, hän olisi ikävöinyt isäänsä. Hän olisi ollut kauhean suruissaan. En kestäisi sitä että poikani olisi surullinen, niin että jos jonkun on nyt surtava, kai se voin olla minä."

Valitettavasti kirjassa oli paljon sellaistakin mikä häiritsi minua, esimerkiksi jo kirjan perusidea, perheensä menettäneen äidin kirjeet Osamalle tuntui oudolta. Kirjeiden sävy oli tuttavallinen, melkeinpä lämmin, enkä oikein pysty uskomaan siihen että lapsensa menettänyt äiti edes pystyisi muutamia kuukausia tragedian jälkeen kirjoittamaan elämänsä yksityisistä ja aroista asioista juuri sille miehelle joka on suureen suruun syyllinen. Toki myöhemmin Cleave tarjoaa lukijalleen ehkä lieventäviä asianhaaroja, mutta varsinkin kirjan alkupuolella asetelma tuntui hämmentävältä.

Sain siis ensimmäisen Cleaveni sekavin tuntein päätökseen, ainakaan tämä kirja ei ollut ihan minun juttuni. Kirjailijan teksti ja ideat olivat kuitenkin siinä määrin kiinnostavia, että voin hyvinkin antaa kirjailijalle toisen mahdollisuuden kun oikea teos oikealla hetkellä löytyy kirjastosta.

"Osama, minä olen Lontoo, olen koko maailma. Sen kun murhaat minut pommeilla, yksinäinen piruparka, minä rakennan itseni uudestaan, olen entistä vahvempi. Minä tyhmä kun en ymmärrä, olen itseni raunioille rakennettu nainen."

Gummerus, 2012
Sivuja: 338
Alkuteos: Incendiary
Kirjasta lisää: Kirjava kammari, Kirjojen keskellä, Oota mä luen eka tän loppuun, Lumiomena, Kirjakirppu