Olen aika innoissani lukuhaasteista, koska a) olen listojen tekemistä suuresti rakastava ihminen ja b) niiden kautta tulee lukeneeksi sellaistakin kirjallisuutta, johon ehkä normaalisti en tarttuisi, näin kävi myös Setä Tuomon tuvan kanssa. Olen lapsena pyöritellyt tätäkin kirjaa käsissäni, mutta silloin hankala, vanhahtava kieli sai minut luopumaan hyvin nopeasti lukemisesta. Kirjan kieli ei ole vuosien saatossa muuttunut sen modernimmaksi mutta ilmeisesti jonkinlaista kehitystä on 25 vuodessa tapahtunut, sillä Setä Tuomon tupa oli muuttunut ymmärrettävämmäksi! Vasta Lurun lukuihin kurkistettuani tajusin lukeneeni lyhennetyn version kirjasta. Harmittavaa, mutta samalla aika selittävää. Muistan nimittäin ukkini sanoneen ettei kirja olisi sopivaa luettavaa lapselle, ilmeisesti tästä nuorille suunnatusta lyhennetystä versiosta onkin karsittu paljon väkivaltaa pois.
Setä Tuomon tupa Harriet Beecher Stowen klassikkoromaani orjuudesta. Tarinan keskiössä ovat Shelby perheen pitämät orjat, kiltti, hurskas ja viisas Tuomo sekä nuori Elisabet pienen Harry-poikansa kanssa. Herra Shelby on hyvä mutta huono-onninen isäntä, joka velkaannuttuaan joutuu myymään sekä oikeana kätenään toimivan Tuomon että Elisabetin pikkupojan orjakauppiaalle. Kuultuaan uutisen Elisabet karkaa poikansa kanssa ja lähtee vaaralliselle matkalle kohti Kanadaa, maata, jossa orjakin voi olla vapaa. Tuomo sen sijaan alistuu kohtaloonsa ja siirtyy orjakauppias Haleyn omistukseen.
Beecher Stowen kirja oli aikanaan, 1800-luvun puolivälissä uraauurtava, Abraham Lincolnin kerrotaan jopa kutsuneen sisällissodan melskeissä tapaamaansa Beecher Stowea "pieneksi naiseksi, joka kirjoitti suuren sodan aloittaneen kirjan". Voitaneen siis ihan oikeutetustikin sanoa, että Setä Tuomon tupa on yksi niistä kirjoista, jotka ovat muuttaneet maailmaa.
Luin sen So Americanin Orjuus-kategoriaa varten Toni Morrisonin hienojen Minun kansani, minun rakkaani ja A Mercyn jälkeen. Täytyy sanoa että tätä taustaa vasten Beecher Stowen kirja tuntuukin auttamattoman vanhanaikainen ja ainakin minun (lyhennetty) versioni oli liiankin sievistelty. Minun oli esimerkiksi vaikeaa hyväksyä Tomin ehkä liiankin alistuvaista ja hurskasta luonnetta - olisiko kukaan orja nöyrästi jättänyt hyvän kodin ja vaimonsa, epäilen? Välillä tuntuikin että kirjassa pyrittiin tekemään orjista liiankin enkelimäisiä jotta tarinaan luotaisiin vahva kontrasti. En siis tässä sano ettäkö orjuus olisi ollut millään tapaa positiivinen asia, tarkoitan vain että ahdistuminen ja suuttuminen noissa olosuhteissa ei tekisi ihmisestä sen huonompaa, vain inhimillisen? Aika kirjojen kirjoittamisen välillä siis näkyy selvästi, tuskinpa Morrisonin väkevä teksti olisikaan herättänyt ihastusta 1800-luvun loppupuolella.
Kirjan hivenen vanhentuneesta kielestä huolimatta näkee että Setä Tuomon tupa on tärkeä kirja. Vaikka se kärjistääkin, en usko sen liioittelevan tapahtuneita vääryyksiä. Ja ihan oikeasti on kamalaa, että ihminen voi nähdä toisen ihmisen esineenä, joka voi vain halutessaan myydä. Tavallaan oli hienoa lukea sekä Minun kansani, minun rakkaani että tämä kirja, sillä ne tavallaan esittävät asian eri näkökulmista, ensimmäinen orjan, jälkimmäinen enemmän vinkkelistä katsottuna. Lukukokemuksena kirja oli hämmentävä, se oli tärkeä mutta samalla oli ikävää huomata, ettei teos ollut kestänyt aikaa niin hyvin kuin monet merkitykseltään kevyemmät.
"Vaikea on kuvata tunteita, jotka liikkuivat Elisabetin mielessä silloin, kuin hän, poikanen käsivarrellansa, läksi Tuomon tuvasta rientämään kohti avaraa, tietämätöntä etäisyyttä. Hänhän siten tuli temmatuksi pois oloista, joihin hän oli mieltynyt, sekä ystävällisten, osaaottavaisten, hyväntahtoisten ihmisten parista. Tuskallisimman välttämättömyyden pakko ajoi häntä pois, vieläpä juuri sellaiseen aikaan, jolloin hänellä ei ollut mitään tietoa puolisonsa kohtalosta. Lisänä oli vielä ankara ruumiillinen ponnistus ja ainainen takaa-ajajain pelko. Se kaikki yhdessä vaikutti, että hän oli menehtyä toivottomuuden tuskaan."Gutenberg projekti, julkaistu ensimmäisen kerran suomeksi 1893
Alkuteos: Uncle Tom's cabin
Kirjasta lisää: Lurun luvut
So American: Orjuus, osavaltio: Kentucky
Minulla oli tämä vähän aikaa lainassa kirjastosta juurikin So Americania silmällä pitäen (terveisin myös sekä kohdat a että b täyttävä lukutoukka!), mutta jossain lukujumin vaiheessa tuntui, etten missään nimessä jaksa alkaa tankata kirjaa, jonka arvasin monella tapaa vaikeaksi ja hitaaksi. En ole luopunut ideasta kokonaan, luen tämän kyllä joskus vielä, mutta nyt ei vaan kyennyt.
VastaaPoistaVanhoja, kenties jo ajan ohittamia kirjoja on jotenkin juhlallista lukea. Mietin aina silloin, millainen se maailma ja tilanne oli, jossa kirja on kirjoitettu. Se on jännittävää ja kiinnostavaa ja vähän haikeaakin.
Minulla on vähän samanlainen suhtautuminen vanhoihin kirjoihin, esimerkiksi Beecher Stowe on aikanaan ollut hurjan rohkea kirjoittaessaan tämän kirjan. Iso hatunnosto hänelle!
PoistaSitten taas tästä näkee ajan ja kirjallisuudenkin hengen muuttumisen, valitettavasti julmuus ja väkivalta eivät shokeeraa.
Minäkin olen innostunut lukuhaasteista juuri noista syistä. Hyvä kimmoke tarttua kirjoihin, jotka eivät muuten olisi TBR-listan kärkipäässä, mutta joihin kuitenkin kiinnostaisi tutustua. Setä Tuomon tuvasta minulle jäi hyvin samanlaiset tunnelmat kuin sinulla. Lyhennetty versio oli varmasti ihan hyvä veto - pitkä kävi välillä pitkäpiimäiseksi :)
VastaaPoistaEnpä olisi ehkä minäkään tullut tarttuneeksi Setä Tuomoon ilman jotain kimmoketta. Kirja on kyllä kiinnostanut, mutta kun niitä kiinnostavia on niin kovin paljon...
PoistaEn oikeastaan tajunnut lukevani lyhennettyä painosta ennenkuin linkkilistan teon yhteydessä kävin kurkkaamassa sinun juttuasi. Onneksi Beecher Stowen pointti tuli kyllä selväksi hyvin lyhennetystäkin tekstistä.
Setä Tuomon tupa on maailman tnnetuin orjuuden vastainen teos. Käännetty ainakin 28 kielelle ja sitä on myyty 34 miljoonaa kappaletta. Erään lähteen mukaan käännöksiä olisi jopa 60 kielelle.
VastaaPoistaHarriet Beecher Stowe asui itse orjavaltioiden rajalla, joten hän oli varsin tietoinen orjien kohtalosta.
Ukkisi oli viisas mies. Minä luin tämän liian nuorena ja vaikutus oli dramaattinen, mutta lopulta ei ehkä niinkään huono: Rasimi ei mahdu elämääni. Ja jo varhaisteinistä aloin seurata USAn politiikkaa. Nyt oli Hearissa tällä viikolla jälleen juntti, joka puhui värillisistä niin, että toimittaja totesi tekstin painokelvottomaksi. Järkyttää, että se ei lopu ikinä...
Kirjan kieli on vanhahtavaa, mutta minulla tämä teos on siinä vanhassa kirjahyllyssä, jossa ovat vain arvoteokset, muut saavat tyytyä Lundiaani;-)
Hieno juttu, että toit kirjan blogiisi!
Hurjia lukuja! Beecher Stowe on ollut rohkea nainen kirjoittaessaan tästä aiheesta noin aikoina, hienoa että maailmasta löytyy niitä jotka uskaltavat.
PoistaHienoa, että Setä Tuomon tupa on tehnyt sinuun tuollaisen vaikutuksen. Rasismi, tai syrjintä noin ylipäätäänkin, on väärin. Kaikki me täällä yhtä arvokkaita olemme, ainutlaatuisia yksilöitä jokainen.
Kirjan kieli vähän jo häiritsi minua ja mietinkin että tämä kirja hyötyisi uudesta suomennoksesta, edellinen taitaa olla jo reilun sadan vuoden takaa.