The Memory Thief / Emily Colin

Muistatteko Ghostin, sen ihanan elokuvan jossa Patrick Swayze kuolee ja palaa takaisin Whoopi Goldbergin avulla kertoakseen Demi Moorelle että hän rakastaa tätä? The Memory Thief toimii vähän samalla periaatteella - vuorikiipeilevä komistus Aidan tekee Mount McKinleyllä kohtalokkaan virheen ja suremaan jäävät Maddie-vaimo ja Gabe-poika. Samaan aikaan Pohjois-Carolinassa herää auto-onnettomuudessa ollut Nicholas koomasta. Nicholasin muisti tuntuu olevan puhtaaksi pyyhitty, jäljellä on vain outoja mielikuvia punatukkaisesta nauravasta naisesta ja pienestä pojasta - sekä vuorikiipeilystä.

Kokonaisuutena kirja oli minusta aika hämmentävä luettava - hämmentävä jo siksikin, että luin aika monta lukua ennen kuin tajusin koko Aidan/Nicholas -kuvion. Olin, jotenkin jostain käsittämättömästä syystä, saanut nimittäin päähäni että tarina kertoo miehestä, jonka oletetaan kuolleen ja dekkareiden ystävänä olin jo pian ehtinyt kehitellä melkoisen juonen kirjaan, jota en vielä ollut lukenutkaan! Lukemisen aluettua, olin ihmeissäni siitä, ettei kirja kertonutkaan siitä, kuvittelin. Jännä juttu, Emily Colin ei ollut kirjoittaessaan osannut lukea ajatuksia joita minä nyt ajattelin. Ne nykyajan kirjailijat, ei onnistu ajatustenluku eikä aikamatkailu...

Olin siis hämmentynyt, tosin osittain ihan omasta syystäni. Emily Colin on rakentanut kirjansa Aidanin, Maddien ja Nicholaksen kertomien kappaleiden varaan ja se sisältää aikahyppyjä pariskunnalle merkityksellisiin hetkiin. Kirjassa kerrotaankin yhden ihmissuhteen tarina, kipupisteine kaikkineen. The Memory Thief on myös kirja rakkaudesta ja surusta ja tarinana se voisi olla haikean kauniskin, mutta se jokin joka saa minun silmäkulmani kostumaan, puuttui. Kyllä, Colinin teksti oli aitoa, intohimoistakin, sujuvaa ja kaunista, mutta jokin häiritsi. Kirjassa oli joitakin juonenkäänteitä, joihin minun oli vaikea uskoa. Sanotaan vaikka että teoksessa oli minusta liikaa seksiä haikean riipaisevaksi surutarinaksi...

The Memory Thief siis ehkä lipsahti hitusen verran viihdekirjan puolelle, mutta kokonaisuus oli kyllä miellyttävä. Jos pidit Ghostista, pidät ehkä tästäkin.

"I have read the inscription so many times I have it memorised, but by now reviewing it before a day's climb has become a ritual, a good luck talisman. In her rounded handwriting Maddie has written: Aidan, Madeline and Gabriel. And beneath that: Come back to me.
It is a promise I intend to keep."

Ballatine Books, 2012

So American: osavaltio: Alaska