Perintöosa / Tamara McKinley

Perintöosa on Tamara McKinleyn Australiaan sijoittuvan sukutrilogian kolmas osa (muut osat: Merten taa ja Pelottomien maa). Kirjasarja kattaa kolmen sukupolven verran Australian historiaa alkaen uudisraivaajien saapumisesta ja mainio lukupaketti sellaiselle, joka nauttia hyvästä, polveilevasta sukutarinasta ja saada hyppysellisen historiaa sen ohessa.

Perintöosan sankareina ovat nuori Ruby, joka lähtee miehensä kanssa perustamaan lammasfarmia kaukaiseen Eden Valleyyn. Ruby jää lastensa kanssa pyörittämään farmin rankkaa arkea kun kultakuume pyyhkäisee yli Australian ja James lähtee jahtaamaan äkkirikastumisen unelmaa. Viinilaaksoon taas saapuu Englannista nälkää paennut seikkailijatar-Jessie, joka on ottanut pestin laakson lasten opettajana. Useampikin laakson miehistä pistää kauniin Jessien merkille...  Mukana tarinaa ovat kertomassa myös nuori Fredrik, joka saa selville isovanhempiensa salaisuuden ja kovia kokenut aboriginaalityttö Kumali, joka näyttää löytävän onnensa Eden Valleystä. Tarinan ehdoton pääosan esittäjä on kuitenkin jylhän kaunis Australia itse, täynnä vaaroja ja mahdollisuuksia.

Tamara McKinley on taitava tarinankertoja ja kolmeen sukupolveen mahtuukin jo monenmoista juonenkäännettä. Erityisen paljon pidin siitä että kirjoissa Australian tarinaa vietiin eteenpäin myös alkuperäiskansojen kokemusten kautta. Oli kiinnostavaa lukea heimojen uneksimispaikoista ja lauluista, kaunista ja runollista. Samalla tunsin häpeää ja surua lukiessani valkoisen miehen käytöksestä, väkivallasta ja alistamisesta. Tämä kiteytyy varsinkin Kumalin tarinassa, vapaasta kansasta on tullut valkoisen miehen alistamia ja pahoinpitelemiä orjia omalla maallaan. Olen ymmärtänyt että aboriginaalien kokemukset ovat Australiassakin paljon tapetilla ollut asia, valtio julkisti vasta vuonna 2008 virallisen anteeksipyynnön koettelemuksista.

"Kumali kuului gundungurra-heimoon, jonka maat rajoittuivat Wollondillyjokeen etelässä, Nepeanjokeen idässä ja Binnoomurin luoliin luoteessa. Hänen isoisänsä Mandrag oli kertonut valkoisista miehistä tarinoita, jotka olivat siirtyneet hänen äitinsä heimolle. Mandrag oli tiennyt, että valkoiset tunkeilijat löytäisivät pian tien heidän pyhien vuortensa yli. Hän oli kertonut hyvistä miehistä,  jotka oli tavannut Warangissa, mutta varoittanut toisten raakuudesta, ja siitä, miten piittaamattomasti kaikki valkoiset ryöstivät pyhiä unipaikkoja ja laululinjoja. Hänen viisaita neuvojaan oli kuunneltu, mutta kukaan ei ollut ymmärtänyt, miten suurta tuhoa valkoiset aiheuttaisivat, ennenkuin oli ollut liian myöhäistä."

Sivuja: 415