The Forgotten Garden (suom. Hylätty puutarha) / Kate Morton

Tartuin Kate Mortonin kirjaan The Forgotten Garden suurin odotuksin, Paluu Rivertoniin oli ollut mukava lukukokemus ja The Distant Hours oli ollut kaikessa tiiliskivimäisessä viipyilevyydessään vaikuttava. The Forgotten Garden etenee sekin hitaasti ja sivuja on paljon, mutta kirja herättää uteliaisuuden jo alkumetreiltä ja vihjaa ja viekottelee koko ajan lisää, pitäen siten mielenkiintoa yllä.

Tarinan alkuasetelma on herkullinen. 1900-luvun alussa australialaiseen satamaan saapuu Englannista tullut valtamerialus, jonka kyydistä löytyy yksinäinen, 4-vuotias tyttönen. Tytöllä on mukanaan vain lasten matkalaukku, joka sisältää mekon, hiusharjan ja satukirjan. Kukaan ei tiedä tytön alkuperästä tai määränpäästä mitään eikä lapsiraukka muista edes nimeään. Satamamestari vaimoineen ottaa tytön kotiinsa, kasvattaakseen omana lapsenaan. Tytön 21-vuotispäivillä isä kertoo tytölle, Nellille, totuuden hänen alkuperästään. Vuosia myöhemmin Nell, nyt jo 65-vuotias, matkustaa Englantiin ottamaan vihdoinkin selvää syntyperästään.

Tarina liikkuu pääosin kolmessa, oikeastaan useammassakin, ajallisessa tasossa ja kertojiakin on useita, mikä hirvitti minua aluksi. Pelkäsin että kokonaisuus on sekava ja vaikeasti hallittavissa, mutta yllättäen ajallinen loikkiminen sinne tänne piristikin tarinaa.

Mietin aika pitkään mitä kirjoittaisin The Forgotten Gardenista, se ei ollut tajunnanräjäyttävä lukukokemus mutta mukaansatempaava kylläkin. Se on pitkä, joku saattaisi sanoa että kirjasta voisi karsia muutaman sata sivua. Ehkä näin, mutta minä ainakin nautin joka sivusta. Tarinan kulku ja loppuratkaisu eivät ole ennalta-arvattava, vaan Morton vihjailee ja huijaa, yrittää johdattaa lukijaa milloin minnekin.

Minulla on aina silloin tällöin tapana mielenkiintoisen kirjan päätyttyä käydä kurkistamassa kirjailijan kotisivuja, ottaa selvää kirjan syntyprosessista ja inspiraatiosta. Tällä kertaa kävi ilmi että tässä kirjassa on hiukan todellisuuspohjaakin - Mortonin miehen perhe tuli matkusti aikoinaan valtamerialuksella Ruotsista Australiaan ja tarinat matkasta toimivat yhtenä inspiraationlähteenä. Toinen merkittävä innoitus oli Mortonin oma isoäiti, joka oli 21-vuotissyntymäpäivillään kuullut isältään olleensa adoptoitu...

En voinut olla vertailematta The Forgotten Gardenia muihin Mortonin teoksiin, varsinkin kun kumpaisenkin lukemisesta on vasta muutamia kuukausia. Kirjoissa on tiettyä samankaltaisuutta, menneiden muistelua, pikkuisen luokkayhteiskuntaa, kätkettyjä salaisuuksia... Pakko silti sanoa, että Morton kirjakolmikosta minun henkilökohtainen suosikkini taitaa olla The Distant Hours, outoa kuinka sitä voikaan niin nauttia kirjasta joka parin sadan sivun ajan kuvailee yhtä ainutta iltaa!

"The lady would be back, she'd said so, but the little girl hoped it would be soon. She'd been waiting a long time, so long that the sun had drifted across the sky and was now warming her knees through her new dress. She listened for the lady´s skirts, swishing against the wooden deck. Her heels clipping, hurrying, always hurrying, in a way girl's own mamma never did. The little girl wondered, in the vague, unconcerned manner of the much-loved children, where Mamma was. When she would be coming. And she wondered about the lady. She knew who she was, she's heard Grandmamma talk about her. The lady was called the Authoress and she lived in the little cottage on the far side of the estate, beyond the maze."

Sivuja: 642
Kirjasta lisää: Kate Mortonin kotisivut, Mainoskatko