Kun Bostonin baletin Grand Dame Nina Revskaja päättää huutokaupata korunsa, käynnistyy jotakin. Nina on jo aikoja sitten eläköitynyt, kivut ja säryt ovat osa entisen prima ballerinan elämää. Korujen huutokauppa saa Ninan palaamaan menneisiin, Neuvostoliiton aikoihin, kun hän tanssi kuuluisassa Bolshoin balettiseurueessa ja rakasti.
Tarinan keskiössä ovat Nina, huutokauppakamarissa työskentelevä Drew ja Ninan edesmenneen puolisen runojen käännöksiin erikoistunut professori Grigori. Tarina etenee kuin baletti, luo illuusioita, vihjaa hiukan yhteen suuntaan, sitten toiseen. Juoni itsessään muistuttaa sekin klassisen teatterin näytelmiä, on onni, rakkaus, perhosena liitelevä kaunis nainen ja mies, melkein prinssi, joka on runoilija. Toisessa näytöksessä saapuvat synkät varjot, maailman yleinen pahuus. Tulee valehteita, epäilyjä ja petos.
Bolshoin perhonen oli minulle jollakin tapaa visuaalinen kirja, lukiessa näin sieluni silmin tapahtumat hyvinkin elävinä. Kirja tarjoaakin kutitusta mielikuvitukselle koruineen ja ballerinoineen, hyvän kontrastin tuolle kauneudelle tarjoaa Neuvosto-arjen kovuus ja harmaus. Ja se haikeus, se sopii hyvin pimeneviin syys-iltoihin...
Bolshoin perhonen oli minulle jollakin tapaa visuaalinen kirja, lukiessa näin sieluni silmin tapahtumat hyvinkin elävinä. Kirja tarjoaakin kutitusta mielikuvitukselle koruineen ja ballerinoineen, hyvän kontrastin tuolle kauneudelle tarjoaa Neuvosto-arjen kovuus ja harmaus. Ja se haikeus, se sopii hyvin pimeneviin syys-iltoihin...
Mielenkiintoisena detaljina on Drewn suomalainen Riitta-mummo, joka vilahtelee siellä täällä. Googlettelin hiukan Kalotayn taustaa, mutta ainakaan netti ei paljastanut suomalaisille juurille.
"Kello on varmasti viisi aamulla. Jalkakäytävillä eukot luovat lunta, lohkovat jäätä raskailla lapioilla. Huopatossut jalassa ja puuvillainen toppatakki päällä, nostamatta katsettaan Ninan kulkiessa ohi. Hän kääntyy takaisin kotikujalleen päin, missä lumi on kasautunut paksuiksi kinoksiksi, ja näkee valojen hohtavan himmeinä kotitalonsa ikkunoista; kun asukkaita on paljon, ikkunat ovat aina valaistuja, toimintaa riittää kellonaikaan katsomatta.
Nina vilkaisee taakseen, katsoo kimaltavaa katua vielä kerran. Katuvalo ja lumihiutaleet saavat kaiken näyttämään puhtaalta. Mutta valkoisuuden takaa kuuluu loputon raaputus, eukkojen lapioiden tarmokas kolina. Nina ajattelee taas, kuten aina tästä pitäen: kotikaupunkini on parhaimmillaan talvella, kun kaikki on peittynyt lumeen."
Sivuja: 412
Kirja on ehtinyt saada osakseen melkoisen määrän blogisauhuja, siitä on kirjoitettu mm. näissä blogeissa: Mari A:n kirjablogi, Leena Lumi, Lumiomena, Sinisen linnan kirjasto, Järjellä ja tunteella
PS. Muista kurkata arvonta!
PS. Muista kurkata arvonta!
Kirja oli minustakin jotenkin visuaalinen, johtuen varmaan siitä, että siinä kuvattiin paljon kaunista (korut ja baletti) ja toisaalta myös kurjuutta. Tämä nousee minulla puolivuotisen blogitaipaleen aikana luettujen kirjojen parhaimmistoon, omassa genressään :).
VastaaPoistaBolsoin perhonen on tosiaan visuaalinen, melankolinen ja hieno kirja.
VastaaPoistaMinulle kirja oli kaikesta huolimatta aavistuksenomainen pettymys sikäli, että se oli kuitenkin aika ennalta-arvattava ja viihteellinen lukuromaani. Laadukas, kaunis ja hieno kuitenkin. Aion ehdottomasti lukea lisää Kalotayn kirjoja, jos hän jatkaa kirjoittamista.
Maria, kyllä koruharakalla oli ihanaa tätä lukiessaan... Minusta tässä tavoitettiin hyvin myös venäläinen tunnelma ja se haikeus...
VastaaPoistaKatja, olet oikeassa siinä että juoni oli jonkin verran ennalta-arvattava. Minut vei ehkä tuo visuaalisuus niin etten kiinnittänyt siihen niin huomiota.
Tässä kirjassa nautin juuri siitä, että kirjan tapahtumat ja tapahtumapaikat tulivat elävinä eteen, esimerkiksi Bolshoin balettiharjotukset: voin täysin nähdä, miten pienet tytöt avaavat painavat ovet ja menevät harjoituksiin.
VastaaPoistaMinulle tämä oli hieno kirja, koska siihen voi eläytyä niin lujaa, niin en täysin allekirjoita vieläkään kirjan viihteellistä puolta.
Mari, sinun arviosi oli todella kaunis, siitä todella näki että pidit kirjasta. :)
VastaaPoistaMinä en oikeastaan osaa erottaa viihteellistä ja lukunautitonta toisistaan. Jos kirja tempaisee minut mukaansa, niinkuin tämä teki, on se mitä parasta viihdettä.
Norkku, minulle tämä kirja on niin paljon enemmän...melkein jo sielukirja.
VastaaPoistaMielestäni kirja on lukuromaanin aatelia ja lupaan, että tästä kuullaan vielä blogissani. Kirjan haikeus ja tyylikkyys ja rakenne...kaikki on ainutulaatuista kuin hienoin meripihka.
Minä pidin kirjan kontrasteista, Neuvostoliiton harmaudesta ja ankeudeusta, yhdistettynä baletin kepeisiin tyllihamosiin ja tietyn tapaiseen luksukseen, kauniisiin koruihin, jotka ovat muisto entisestä. Nautin kauheasti visuaalisuudesta, melkein näen silmieni edessä kohtauksia ja kuulen niiden taustamusiikin...
VastaaPoistaKun luin tästä kirjasta ensimmäisen kerran (taisi olla Leenan Lumin upea kirjoitus), minulla oli kutina että pitäisin tästä, vaikka en juuri koskaan lue mitään Venäjälle sijoittuvaa, en ole oikein koskaan kokenut sitä omaksi kirjalliseksi maisemakseni (niin, paitsi Karjalan ennen sotia, siitä olenkin lukenut vaikka kuinka paljon!).
VastaaPoistaMutta auta armias nyt, kun luen Anna Kareninaa! Odotan ihan tohkeissani että pääsen tämän kirjan kimppuun, ja kirjastossakin huomaan katselevani Venäjälle sijoittuvaa kirjallisuutta silmät kiiluen. :D Anna Kareninan myötä olen löytänyt Venäjän, ja nyt kuljen siellä unissanikin! ;D Suomi ja suomalainen kirjallisuus on kotini, Britannia ja brittikirjallisuus sieluni koti, mutta nyt Venäjäkin on onnistunut saamaan minusta palasensa!
Kiitos Norkku hienosta arviosta, palaan lukemaan tämän uudestaan kun saan tämän kirjan luettua!
Ohhoh... Pitäisiköhän minunkin joskus uskaltautua Kareninan pariin, lukioaikoina joskus jo yritin mutta huonolla menestyksellä. Venäläisessä kirjallisuudessa tuntuu usein olevan omanlaisensa haikeus, aivan kuin se heijastelisi kansan vaikeita aikoja. Sama kuultaa tästäkin läpi vaikka Kalotayn juuret taitavatkin nimen perusteella olla Unkarissa.
VastaaPoistaNorkku, lähde mukaan Zephyrin Kirjanurkkaus-blogissaan aloittamaan Anna Karenina-kimppalukuun! Hyvin ehtii vielä, ja usko minua, kirja vie ihan mennessään! :)
VastaaPoistaJa hyvin sanottu tuosta venäläisen kirjallisuuden haikeudesta. Minulla ei ole vielä paljoa kokemuspohjaa, mutta vähien kokemusteni perusteella olen ehdottoman samaa mieltä!
Sara, saattaisin vaikka lähteäkin mukaan, en kyllä ole koskaan lukenut mitään lukupiirissä, osaankohan? :D
VastaaPoista