Innocent Traitor / Alison Weir

Vähän alkaa Tudor-ähky jo vaivaamaan, mutta kun Lady Jane Greystä kertova kirja osui vastaan, päätin kuitenkin lukea vielä yhden kirjan aiheesta. Onhan Lady Jane kuitenkin melko mielenkiintoinen hahmo historiassa ja minulle kohtuullisen tuntematon tapaus.

Jane oli Englannin kuningatar yhdeksän päivän ajan. Historiassa häntä kuvaillaan älykkäänä ja oppineena naisena, kenties yhtenä aikakautensa oppineimmista sekä miellyttävänä ja herttaisena. Mutta kuinka älykäs ja herttainen 16-vuotias tyttö onnistuu juonimaan tilanteen, jossa aikaisemmat perilliset, prinsessat Mary ja Elizabeth, ohitetaan ja valta siirretään hänelle? Vai olisikohan sittenkin niin että jälleen kerran tudorin ajan aatelisherrat ovat käyttäneet naisiaan pelinappuloina vaarallisessa valtapelissä? Tässä tapauksessa kohtalokkain seurauksin, sillä prinsessa Mary julistautui Janen yhdeksän päivän valtakauden jälkeen Englannin kuningattareksi ja lady Jane pidätettiin maanpetoksesta ja mestattiin.

Lukiessani en voinut olla miettimättä miten huono aika Tudorien aikakausi olikaan naisena olemiselle, vaarallinen aika. Jos synnytit puolisollesi pojan, olit kenties turvassa, mussa tapauksessa ikäviä asioita saattoi tapahtua. Tai niinkuin Janen tapauksessa, turvallisinta olisi jos olisit poika. En voi olla miettimättä että mikäli Jane olisi ollutkin James, olisiko kansakunta silloin tukenut hänen kuninkuuttaan vankemmin naispuolista ehdokasta vastaan. Mutta uuden ajan airut ovat jo ovella, viimeistään kuningatar Elisabet tuli vaikuttamaan kansan siitä, että nainenkin voi hallita.

Niin ja paasauksesta itse siihen kirjaan....Alison Weir on kirjoittanut teoksen, joka ihan kirjaimellisesti kattaa Janen elämän syntymästä kuolemaan. Kirjan kertojina toimivat vuoroin, Janen äiti Frances, Jane itse, kuningatar Katarina Parr, Janen hoitaja... Ääniä on monia ja mielestäni kuulostavat kaikki pitkälti samanlaisilta, mikä jossain määrin hämää. Jane itsekin kuulostaa kovin aikuismaiselta niinkin nuoreksi, mutta tokihan historia kuvaakin hänet vuosiaan vanhemmaksi. Kirjan kiinnostavin anti on oikeastaan aatelisherrojen valtapelin seuraaminen, kuinka kovaa se onkaan tuolloin ollut. Ihmiset ovat olleet vain pelinappuloita, joiden avulla joku onnekas yrittää voittaa itselleen kruunun.

Jossain määrin Innocent Traitor muistutti minua Joan d´Arcin tarinasta The Maid, jonka luin kesällä. Samankaltaisuutta toki löytyykin, onhan molemmissa kirjoissa pääosissa nuori tyttö, joka joutuu puolustamaan uskoaan ja tavallansa suojelemaan kansaa. Viaton sydän vain ei aina riitä, molemmilla tarinoilla on onneton loppu.

Huh, olipahan taas vuodatus. Nyt taidan pitää pienen Tudor-tauon.

(14-vuotias Jane saa Prinsessa Maryltä kalliin joululahjan. Kaksi vuotta myöhemmin Mary määrää Janen teloitettavaksi.)"But when I gaze at my reflection in the candle-lit mirror, I am startled by the stark image that confronts me, for in the flickering light the red stones look disconcertingly like gouts of blood around my neck.
- What's the matter, Jane? asks Mrs. Ellen. - It looks wonderful.
- Do you see it? I ask, shuddering.
- See what? My dear child, what are you talking about?
- The rubies... They look like blood. My voice is husky, trembling.
- Nonsense! Mrs. Ellen is brisk. -Pull yourself together. It's just a trick of the light - and your vivid imagination!
- Take it off! I say urgently.
- Jane, dont be silly, she replies impatiently.
- Take it off! I repeat, fumbling ineffectively with the clasp. - Help me!
- I dont know what's got into you, Mrs. Ellen mutters, unhooking it. - It's a beautiful necklage. You've got yourself into a state over nothing.
- Let's put it away, I say. I am suprised at myself. I usually scorn superstition as nonsense, but I am filled with a terrible sense of dread, as if what I saw in that mirror portended something awful."

 Sivuja: 406