Kaupunkilaislikka kun olen, on Eilenbergerin kuvaama Suomi minulle vähän vieras. Olenhan minä toki sahdista kuullut ja kalassakin käynyt, mutta kovin vahvaa tarttumapintaa minulla ei tähän ole. Itikat sentään ovat tuttuja. Marimekosta kertova kappale taisi olla hauskinta mitä kirja tarjoili, Unikko-kuosin ylistyksen ymmärrän vaikkei meillä Unikkoa kotona olekaan missään muodossa. Outoa porukkaa.
Minun suomalaista vaimoani ei kannata lukea jos kaipaa syvällisempiä havaintoja Suomesta ja suomalaisuudesta. Kirja on melko kevyt, sellainen joka on mukava välipala hälinän keskellä. Muutaman mukavan oivalluksen löysin Tolkien lainauksista, järveen menijöiden analysoinnista ja tietysti kieliopista. Ja rakkaustarina suomalaisen vaimon kanssa, se oli aito. Rakkaus on pop.
"Minä sanoisin, että Suomen suhde muuhun maailmaan on samanlainen kuin maan suhde maailmankaikkeuteen. Me olemme hiukan etäällä keskuksesta, ja jos lennät meidän ohitsemme, ajattelet, että niin no, tuollahan on vain vettä ja pilviä. Siksi vain harva nousee täällä koneesta. Mutta ei se haittaa, olemmehan me tähänkin saakka pärjänneet ihan hyvin omin päin."Sivuja: 245
Kirjasta on blogattu ainakin täällä: Kirjainten virrassa, Mari A:n kirjablogi, INAhdus
Ihan samaa mieltä, vähän vieraaksi jäi suomi, vaikka olenkin maalta - ja kovin pinnalliseksi myös. Näitähän on tullut vastaan jo. Ei paha, jos haluaa sellaisen kevyen tuulahduksen meikäläisyyttä. Mutta ei järin mitään uuttakaan.
VastaaPoistaKiva että olit samaa mieltä. Leppoisa kirja luettavaksi, mutta ei mitenkään maailmoja mullistava. Kenties sellainen ihminen, jolle juuri tuo Suomi on totta, innostuu tästä enemmän?
VastaaPoista