Onnellisen avioliiton reseptejä / Kate Kerrigan

Tämän kirjan olen lukenut jo pari viikkoa sitten mutta halusin säästää sen tälle päivälle - hääpäivällemme. Täytyy ihan ensimmäiseksi sanoa, että tämä oli ihana kirja. Sellainen, jonka kanssa käperrytään sohvannurkkaan ja nautitaan ehkä pikkuisen suklaata ja muutama kyynelkin. (Mikähän siinäkin on, että joskus on ihanaa itkeä?)

Kirja oli siis mainio paketti, kepeä mutta kuitenkin riittävän syvällinen, elämänmakuinen ja liikuttava, mutta kuitenkin hetkittäin hauska. Tietysti romanttinenkin, mutta ilman niitä helppoja ja itsestäänselviä ratkaisuja. Lisäplussaa tulee vielä Irlannista, jonne haluaisin joskus matkustaa ja mielenkiintoisen oloisista ruokaresepteistä.

Kerrigan kertoo kirjassaan kahta rinnakkaista tarinaa; nykyajassa elävän New Yorkilaisen ruokatoimittaja Tressan ja Tressan isoäidin, Irlannissa pienessä kylässä eläneen Bernadinen tarinoita. Menestynyt Tressa on kirjan alussa juuri mennyt naimisiin - voi kauhistusta - talonmiehen kanssa, joka haluaa muuttaa Yonkersiin ja syödä sunnuntai-aterioita kammottavan sukunsa kanssa. Häistä on kulunut vain muutama kuukausi ja Tressa haluaa jo avioliitosta ulos. Bernadine puolestaan rakastuu tulisesti Michael Tuffyyn, mutta päätyy lopulta naimisiin tylsän ja turvallisen Jamesin kanssa.

Pidän kovasti näistä useassa eri ajassa liikkuvista tarinoista ja kontrasti yksinkertaisesti Irlannissa elävän Bernadinen ja Manhattanilla kiitävän Tressan välillä oli mielenkiintoinen. Niin paljon ehtii elämä muuttua muutamassa sukupolvessa. Varsinkin Tressan kiukunpuuskat ovat välillä hauskaa luettavaa, mutta silti jään välillä miettimään miksi Tressa avioitukaan Danin kanssa jos mies ei ollutkaan mieleinen...

(Tämä kohta sai kyynelet virtaamaan, siksi ajattelin jakaa sen kanssanne...)"Kun huolehtii kuolevasta läheisestä, ei pane merkille asioita, jotka hänen kuoltuaan haluaisi epätoivoisesti muistaa, hänen ääntään, kun hän pyytää jotakin, kättä joka tarttuu omaasi, silmiä, jotka tarkastelevat kasvojasi, rintaa joka kohoilee hengityksen tahdissa. Elämä on loppuun asti sarja pieniä ihmeitä, mutta sen tajuaa vasta sitten kun ihmeidentekijä on poissa. Hetkellä, jolloin ihme päättyy, toivoo että olisi katsonut tarkemmin, vaalinut elämän arvokasta lahjaa, kykyä kommunikoida, nähdä, yksinkertaisesti olla olemassa.
Sitä toivoo, ettei olisi tuhlannut niin paljon aikaa haluamalla jotakin muuta."

Lisää kirjasta: Kirjava kammari, Helmen lukupiiri,
Kirjallinen maailmanvalloitus: Irlanti
Totally British: Éirinn go Brách!
Sivuja: 328