Pitkä matka menestykseen / Lang Lang

Ihan ensin tunnustus, en ennen tämän kirjan lukemista ollut kuullutkaan Lang Langista, mikä ei tosin sinänsä ole ihme, tunnen muutenkin klassisen musiikin esittäjiä huonosti nimeltä. Niille, jotka minun tapaani ovat tietämättömiä, kerrottakoon että Lang Lang on nuori, vuonna 1982, syntynyt kiinalainen tähtipianisti. Hänen tarinansa kohdalla minä olin kiinnostuneempi siitä, miten huippu-osaajat syntyvät sekä tietysti kiinalaisista kasvatusmetodeista, joista on ollut viime aikoina paljon juttua Tiikeriäiti-keskustelun tiimoilta.

Lukiessani tein havainnon - Lang Langin tarina muistuttaa jollakin tapaa Andre Agassin elämäkertaa, kielellisesti se toki on Andren mainiota kirjaa heikompi mutta se sisältää samantyyppisiä elementtejä. Niinkuin voimakkaan ja määräävän isän, joka toteuttaa omia nuoruuden unelmiaan lapsensa kautta. Pienen pianovirtuoosin elämä tuntuu hyvin rankalta, 6-vuotias Lang Lang harjoittelee 6 tuntia soittamista päivässä, koulutyön ohella.

Kiinalaiseen kulttuuriin tuntuu kuuluvan vahvasti se, että vanhemmat uhrautuvat lapsensa tulevaisuuden takia, toki lapsenkin oletetaan uhrautuvan. Lang Langin elämä muuttuu kun isä päättää että 9-vuotias on saatava opiskelemaan Pekingin huippukonservatorioon. Isä luopuu poliisin työstään ryhtyessään huolehtimaan pojan koulutuksesta heidän muuttaessa Pekingiin, mutta lempeä äiti jää takaisin kotikaupunkiin työskentelemään - jonkunhan on elätettävä perhettä! Välimatka on pitkä - 12 tuntia junalla -  ja ero on raskas äidille ja pojalle. Lang Lang itse kirjoittaakin myöhemmin ymmärtäneensa juuri äitinsä uhrautuneen eniten poikansa onnen eteen. 

Ymmärrän jollain tasolla vanhempia. Kiina on suuri maa ja 1,3 miljardin ihmisen massassa harva on yksilö. Lahjakkaita pianisteja on monia, mutta koulutus on kallista ja stipendit vähissä, Lang Langin hakemaan konservatorioon hakijoita oli 2500 mutta paikkoja vain 15... Jotta lapsi saisi hyvän elämän, on häntä työnnettävä eteenpäin ja tehtävä uhrauksia. Pohjimmiltaan halu taata lapselle hyvät lähtökohdat elämään ei eroa niin paljon länsimaisesta ajattelusta, meille vain hyvä tarkoittaa hiukan toisenlaisia asioita, kuten onnellisuutta ja vapautta olla lapsi. Mutta kenties mekin painottaisimme hiukan erilaisia asioita, jos emme eläisi näin vauraassa maassa. Ymmärrän siis vanhempia, mutta olen hyvin kiitollinen siitä, että olen itse saanut elää suomalaisen lapsuuden.

Toinen havaintoni koskee sitä suunnaton rakkautta - ja tietämystä - omaa lajia kohtaan, joka on aistittavissa niin Lang Langin kuin Andre Agassinkin teoksista. Suunnaton palo saada soittaa, pelata ja voittaa. En ole aiemmin tajunnut musiikin laji, jossa kilpaillaan ja vieläpä näin kovasti.

(Lang Langin vanhemmat keskustelevat yhdeksän vuotiaan pojan lähettämisestä Pekingiin opiskelemaan.)- Hän ei ole ikinä ollut minusta erossa, äiti sanoi surullisena.
- Kyllä hän tottuu. Hänellä ei ole vaihtoehtoja. Täällä Shenyangissa Lang Lang on pikkutähti, ja hyvä niin. En kuitenkaan halua että hän on kuin iso kala, joka joutuu pulikoimaan liian pienessä lammessa. Jos jäämme tänne, hän jämähtää nykytasolleen.
- Kuinka voin elää erossa hänestä?
- Tulet käymään.
- Pekingiin on kahdentoista tunnin junamatka.
- Käyt vaikka muutaman kerran vuodessa.
- Se ei riitä.
- Katsotaan nyt. Kyllä tämä tästä ratkeaa, eikö niin?
-Ymmärrän kyllä, että meidän täytyy tehdä uhrauksia poikamme eteen, mutta en ikinä voinut kuvitella, että joutuisin elämään hänestä erossa.
- Tulevaisuuden takia sinun on pakko.
Seurasi pitkä hiljaisuus, jonka päätteeksi äiti sanoi: - Hyvä on."

Sivuja: 252
Lisää aiheesta: Lang Langin kotisivut