Tulin vähän aikaa sitten aloittaneeksi taas yhden kirjasarjan lukemisen väärästä päästä, tällä kertaa vuorossa oli komisario Konrad Simonsenisa kertova Kaikella on hintansa. Pidin kirjasta, mutta tuntui siltä etten päässyt ihan kaikkiin päähenkilöistä kerrottuihin juttuihin sisään oman näppäryyteni takia. Joten piti lainata sarjan ensimmäinenkin osa, Saastat.
Saastat esittää oikeastaan moraalisen kysymyksen: onko oikein tappaa pedofiili? Saako kansalainen ottaa oikeuden omiin käsiinsä jos niin tekemällä voidaan ehkä suojella viattomia pahuudelta. Saastoissa murhaaja tekee tämän valinnan ja joukko pedofiilejä kohtaa loppunsa ikävällä tavalla. Tapausta tutkiessaan Simonsen tiimeineen huomaa olevansa hankalassa tilanteessa, sillä tekijät ovat aloittaneet myös taitavan mediakampanjan ja yleisön mielipide tuntuukin olevan murhaajan puolella.
Kirjan rikos ja sen varsinainen selvittely jäi minulta kahden muun, mielenkiintoisemman asian varjoon, nimittäin kirjassa esiintyvä nettikampanjointi ja moraalisten ongelmien pohdiskelu vei mukanaan poliisin työtä vahvemmin. Saastojen voimakkain valtti onkin pohdiskelussa, jossa lukijakin joutuu miettimään omia arvotuksiaan. Kahdesta huonosta vaihtoehdosta on vain vaikeaa valita, tappaminen on väärin mutta niin on pedofiliakin. Tässä kohdin Saastat yllättikin iloisesti, siinä on dekkariksi hyvin syvempää ajateltavaa.
Kirjan toinen kiinnostava aspekti on murhaajan aloittama laaja-alainen mediakampanja, jonka tavoitteena on yleisen mielipiteen kääntäminen murhaajalle suotuisaan suuntaan. Luin vähän aikaa sitten mielenkiintoisen artikkelin nettimarkkinoinnista ja sen valossa kirjan kampanja näyttäytyi aika uskottavassa muodossa. Oli oikeasti pelottavaa miettiä, voiko tämä todella olla totta? Kuinka helposti vietäviä me nykyajan ihmiset oikeasti olemme?!
Kerrankin jopa allekirjoittanut pääsee kommentoimaan käännöstä! Tiedän että tämä on nipottamista, mutta... Tekstissä on kohta jossa hakkeri neuvoo kuinka henkilö pääsee urkkimaan toisen salasanaa ja tässä yhteydessä laitetaan koneeseen disketti. Tässä lienee alkuperäinen sana ollut tanskalainen versio sanalle disk (en tosin osaa tanskaa joten veikkailen vain ruotsin pohjalta), jonka kuitenkin kääntäisin vaikkapa levyksi (esim. DVD). Diskettejä kun ei ole tainnut käytössä olla enää noin vuosikymmeneen...
Kokonaisuutena Saastat oli napakka ja tehokas trilleri, joka antoi myös ajattelun aihetta. Pientä miinusta antaisin ehkä henkilöistä joiden taustat tuntuivat hetkittäin vähän sekavilta.
Sivuja: 445
Alkuteos: Svinehunde
Kirjasta lisää: Järjellä ja tunteella, Kaiken voi lukea, Kirjainten virrassa, Aamuvirkku yksisarvinen
Saastat esittää oikeastaan moraalisen kysymyksen: onko oikein tappaa pedofiili? Saako kansalainen ottaa oikeuden omiin käsiinsä jos niin tekemällä voidaan ehkä suojella viattomia pahuudelta. Saastoissa murhaaja tekee tämän valinnan ja joukko pedofiilejä kohtaa loppunsa ikävällä tavalla. Tapausta tutkiessaan Simonsen tiimeineen huomaa olevansa hankalassa tilanteessa, sillä tekijät ovat aloittaneet myös taitavan mediakampanjan ja yleisön mielipide tuntuukin olevan murhaajan puolella.
Kirjan rikos ja sen varsinainen selvittely jäi minulta kahden muun, mielenkiintoisemman asian varjoon, nimittäin kirjassa esiintyvä nettikampanjointi ja moraalisten ongelmien pohdiskelu vei mukanaan poliisin työtä vahvemmin. Saastojen voimakkain valtti onkin pohdiskelussa, jossa lukijakin joutuu miettimään omia arvotuksiaan. Kahdesta huonosta vaihtoehdosta on vain vaikeaa valita, tappaminen on väärin mutta niin on pedofiliakin. Tässä kohdin Saastat yllättikin iloisesti, siinä on dekkariksi hyvin syvempää ajateltavaa.
Kirjan toinen kiinnostava aspekti on murhaajan aloittama laaja-alainen mediakampanja, jonka tavoitteena on yleisen mielipiteen kääntäminen murhaajalle suotuisaan suuntaan. Luin vähän aikaa sitten mielenkiintoisen artikkelin nettimarkkinoinnista ja sen valossa kirjan kampanja näyttäytyi aika uskottavassa muodossa. Oli oikeasti pelottavaa miettiä, voiko tämä todella olla totta? Kuinka helposti vietäviä me nykyajan ihmiset oikeasti olemme?!
Kerrankin jopa allekirjoittanut pääsee kommentoimaan käännöstä! Tiedän että tämä on nipottamista, mutta... Tekstissä on kohta jossa hakkeri neuvoo kuinka henkilö pääsee urkkimaan toisen salasanaa ja tässä yhteydessä laitetaan koneeseen disketti. Tässä lienee alkuperäinen sana ollut tanskalainen versio sanalle disk (en tosin osaa tanskaa joten veikkailen vain ruotsin pohjalta), jonka kuitenkin kääntäisin vaikkapa levyksi (esim. DVD). Diskettejä kun ei ole tainnut käytössä olla enää noin vuosikymmeneen...
Kokonaisuutena Saastat oli napakka ja tehokas trilleri, joka antoi myös ajattelun aihetta. Pientä miinusta antaisin ehkä henkilöistä joiden taustat tuntuivat hetkittäin vähän sekavilta.
"Poika oli pieni, aivan liian pieni, ei kai kukaan voinut olla noin paha. Hän huusi sen huoneeseen, hän halusi sammuttaa mutta ei voinut ja näki helvetin. Hän itki. Ensin hiljaa, sitten ääneen parkuen. Hän pamautti ruudun alas jalallaan ja piti käsiä silmien edessä, mutta kuvat jatkoivat elämäänsä hänen päässään, ja hän keinui edestakaisin kuin idiootti."Bazar, 2011
Sivuja: 445
Alkuteos: Svinehunde
Kirjasta lisää: Järjellä ja tunteella, Kaiken voi lukea, Kirjainten virrassa, Aamuvirkku yksisarvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti