Tiedän että tällä sarjalla on innokkaita seuraajia, joten yritän parhaani mukaan olla paljastamatta olennaisia juonenkäänteitä. Kerrottakoon silti, että tässä kirjassa päästään sukeltamaan niin Will Trentin, Amanda Wagnerin ja Evelyn Mitchellin menneisyyteen kun Karin Slaughter valottaa lukijoilleen Willin taustaa. Kirja liikkuu niin nykyajassa kuin 1970-luvulla, jossa Evelyn ja Amanda ovat nuoria etsiviä. Erään tapauksen myötä naiset päätyvät väärälle puolelle kaupunkia jututtamaan huumeita käyttävää prostituoitua. Tyttö kertoo muiden asuintovereidensa kadonneen ja jokin herättää Amandan epäilykset.
Kirjan päähenkilöksi nousee Amanda, joka aikaisemmissakin kirjoissa on vaikuttanut melkoisen kiinnostavalta tapaukselta. Melkoinen rämäpää on myös Faith Mitchellin äiti Evelyn! Suuri osa kirjan viehätystä onkin tuttujen henkilöiden taustan valoittuminen, joka selittää paljon mutta ei onneksi liikaa. Itse rikoskin on kyllä Slaughterin tyyliin karmiva!
Tuttujen henkilöiden historian ja itse tapauksen ohella kirjan vahvinta antia on Slaughterin kuvaus niin naisiin kuin afroamerikkalaisiinkin kohdistuva syrjintä. Olen itse elänyt niin onnellisena ajankohtana ettei minuun ole kohdistunut syrjintää tai vähättelyä, toisin on varmasti ollut joillakin aloilla 1970-luvulla. Vaikka Amanda ja Evelyn ovatkin vain fiktiivisiä henkilöitä, aika ajoin suorastaan suutuin kokemansa kohtelun takia. Hyvä että maailmassa on ollut niitä naisia, jotka ovat raivanneet meille muille tietä eteenpäin saamastaan kohtelusta huolimatta.
"You gals just watch. Think you´re hot shit because they let you go on the academy, gave you a badge and a gun. Mark my word. They only let you climb high enough so it breaks your back when you fall."Century, 2012
Sivuja: 436
Tämän suomennosta odotellessa!! Vau! Minusta sarjan viimeisin suomennettu osa, Pettävä hiljaisuus oli aika laimea, joten onpa kiva kuulla, että Karinilla vielä riittää potkua! Ilmeisesti Will ja Sara eivät tässä(kään) osassa saa toisiaan... No mutta menneisyydestäkin on mukava lukea.
VastaaPoistaAnnika, jos en kauheasti laskuissani sekoa niin suomentamattomia Slaughtereita on kaksi. Se edellinen ei oikein innostanut, mutta tämä oli (onneksi) tuttua napakkaa tyyliä!
PoistaTämä oli jännittävä kirja. Täällä toinen, joka ei ole toipunut vieläkään suruajasta. Onneksi tässä oli pikkasen vipinää :)
VastaaPoistaMai, on kyllä yllättävän vaikeaa hyväksyä joitakin muutoksia juonikuvioissa.
Poista