Dorothy and the Wizard in Oz / L. Frank Baum

Lapsena Ozin velho oli minusta huikea juttu, luin sen ja Ozin prinsessan useammankin kerran ja sitä leikittiin pihalla ahkerasti. Ainoa ongelma oli sen päättäminen kuka leikeissä sai olla Dorothy, toki Ozmankin rooli kävi hyvästä lohdutuspalkinnosta. Uutta e-lukemista etsiessäni silmiini osui Dorothy and the Wizard in Oz ja päätin virkistää lapsuusmuistoja...

Kirjassa Dorothy on San Franciskossa sukuloimassa maanjäristyksen sattuessa. Tämä onnettomuuksille altis pikkuneiti putoaa kissansa Eurekan, Jim-hevosen ja Zeb-nimisen pojan kanssa järistyksen muodostamaan kuiluun ja löytää itsensä jälleen oudosta maasta. Samaan kuiluun on pudonnut myös Ozin velho ja he yhdistävät voimansa selvitäkseen oudossa maailmassa. Pieni seurue kohtaa matkallansa mm. peilimaan kasvi-ihmiset, lohikäärmeet ja näkymättömät karhut, mutta lopuksi päädytään tietysti Oziin.

"What an absurd creature!" he exclaimed.
"He may look absurd", said the Prince, in his quiet voice, "but he is an excellent Sorcerer. The only fault I find with him is that he is so often wrong."

Lukiessani muistin miksi olin niin kiintynyt Dorothyn seikkailuihin lapsena. Hän on reipas ja neuvokas tyttönen eikä hermostu vähästä. Tässä kirjassa Dorothy putoaa maanjäristykseen luomaan aukkoon, pakenee yhtä jos toista outoa ja vaarallista kansaa jotka vangitsevat ja uhkaavat tappaa joukkion - eikä ole moksiskaan. Outojen vihollisten hyökätessä, Velhon tarjotessa vaihtoehtoja pakenemisen ja taistelun välillä, Dorothy valitsee taistelun. Hän ei itke, ei haikaile kotiin, korkeintaan kehoittaa kissaansa käyttäytymään paremmin ja olemaan syömättä pikkupossuja.

Dorothy and the Wizard in Oz muistuttaa kovasti rakenteeltaan Ozin velhoa. Tuttuun tapaan kumppanukset joutuvat luonnonmullistuksen myötä vieraaseen maailmaan ja siellä kuljetaan eriskummallisesta maasta toiseen, vaaroja kohdaten ja lopussa päädytään tietysti Oziin, jossa kohdataan taas vanhat, edellisistä kirjoista tutut ystävät. En tiedä onko syynä se, että olen nyt rutkasti vanhempi kuin viimeksi Oziin palatessani mutta minusta tässä kirjassa oli jonkinlaista välityön makua. Tuntui siltä että kirjassa toisteltiin vanhoja, hyväksi havaittuja teemoja ja tarinakaan ei ollut niin yhtenäinen ja vahva kuin Ozin Velhossa. Varsinkin puolivälin jälkeen oleva osio, jossa Dorothy ystävineen on Ozissa tuntui jonkin verran täytteeltä, aivan kuin Ozin vierailu olisi ollut pakollinen tarinaan lisättävä täyte. (Tunnen itseni vähän huonoksi ihmiseksi arvostellessani tätä kirjaa näin.)  Kokonaisuutena pidinkin nostalgiasta jonka kirjan lukeminen toi mieleeni ja nautin Baumin mielikuvituksesta ja huumorintajusta, mutta jäin silti kaipaamaan kirjan juonelta enemmän. 

(Työtapaturma L.Frank Baumin tyyliin eli kuinka päädytään pään syvyyksiin vahingossa.)
"On earth I was a manufacturer of Imported Holes of American Swiss Cheese, and I will acknowledge that I supplied a superior article, which was in great demand. Also I made pores for porous plasters and high-grade holes for doughnuts and buttons. Finally I invented a new Adjustable Post-Hole, which I thought would make my fortune. I manufactured a large quantity of these post-holes, and having no room in which to store them I set them all end to end and put the top one in the ground. That made an extraordinary long hole, as you may imagine, and reached far down into the earth; and as I leaned over it to try to see to the bottom, I lost my balance and tumbled in."

Gutenberg project, 1908