Häivähdys purppuraa / Alice Walker

Tämä on toinen kierrokseni Häivähdys purppuraa -kirjan kanssa. Ensimmäisen kerran kirja osui käteeni teininä, jolloin sitä luettiin äidinkielen tehtävää varten. Muistan että luin, enkä pitänyt. Näin jälkikäteen, kirja oli ehkä liian vaativa minulle, en silloin osannut arvostaa sen kielen rosoisuutta tai ymmärtää sitä mitä rivien välissä sanottiin. Viime vuosien aikana kirja on kuitenkin aina hetkittäin palannut mieleeni, ilmeisesti halu lukea tämä kirja uudestaan on herännyt.

Kirjan päähenkilö on useampaankin kertaan rumaksi mainittu Celie, alistettu ja miltei murrettu. Kirja koostuu Celien kirjeistä, ensin hän kirjoittaa yksinäisyyttään vain jumalalle, myöhemmin sisarelleen Nettielle. Kirjeet ovat Celien ainoa henkireikä, ainoa paikka jossa hän saa aidosti kertoa elämästään ja tunteistaan. Kirja kattaa yli 30 vuotta Celien elämästä, se alkaa ajasta jolloin hänen isäpuolensa raiskaa hänet aina aikaan jolloin sisarukset ovat harmaahapsisia. Isäpuolelleen Celie synnyttää kaksi lasta, joista mies kuitenkin hankkiutuu nopeasti eroon. Ja eroon hän hankkiutuu Celiestäkin, neuvottelee tämän Isännän vaimoksi sievemmän Nettien sijaan.

Häivähdys purppuraa on täynnä vahvoja naisia ja heikkoja miehiä. Muistan teini-lukukerrastani ärsyyntyneeni Celien heikkouteen, nyt jo vanhempana ymmärrän ettei hänellä ehkä ollut muuta vaihtoehtoa kuin kestää. Tälläkin kertaa minun suosikkini oli pahansisuinen Sophia, joka kyllä oli melkoinen pakkaus! Osan kirjeromaanista saa Nettie, joka kirjoittaa sisarelleen omasta elämästään maailman toiselta puolelta. Minä ehkä kuitenkin pidin enemmän Celien oppimattomasta rosoisuudesta, sillä Nettien sujuva teksti tuntui melkein liian siloiselta ja jäi siksi kaukaiseksi.

"Siitä lähtien kun me mentiin naimisiin se ei ole ajatellu muuta kun miten se saisi mun tottelemaan. Se ei tahdo vaimoa, se tahtoo koiran."

Kirjan teemat ovat melkoisia, koska Celie kirjoittaa puhekielellä, tuntuu kontrasti näiden isojen asioiden ja pienen tallotun ihmisen välillä suurelta. Kirjassa sivutaan niin raiskauksia, perheväkivaltaa kuin rasismiakin, mutta oudosti kirja ei kuitenkaan ahdista tai tuo pahaa mieltä, ehkä se johtuu Walkerin tavasta tuoda pieniä auringonpilkkuja synkkäänkin elämään. Tarina onkin hieno kasvutarina, joka päättyy Celien itsenäistymiseen. Häivähdys purppuraa puristaa sydäntä samalla lailla kuin Toni Morrisoninkin kirjat. Slti, näistä kahdesta naiskirjailijasta taitaa silti Morrison vetää kuitenkin voiton runollisuudellaan. Mutta hieno kirja tämä on, olen iloinen että luin sen uudelleen.

Celien isäpuoli suostuttelee Isäntää ottamaan Celien.
"No kattokaa kun tulette seuraavan kerran. Se on ruma. Ei luulis että sen on samaa sukua kun Nettie. Mutta siitä tulee parempi vaimo. Viksu se ei myöskään ole ja sanon suoraan että saatte ettei se pane menemään kaikkea mitä teillä on. Mutta työtä se tekee kun mies.
Isäntä - kysy: kuinka vanha se on?
Äijä sano että Se on kohta kakskymmentä. Ja yks juttu vielä - se valehtelee."

WSOY, 1998
Sivuja: 360
Alkuteos: The color purple
Kirjasta lisää: Luettua, Järjellä ja tunteella, Kirjoista, Luetut, lukemattomat, Eniten minua kiinnostaa tie, Vinttikamarissa, Rakkaudesta kirjoihin
So American: Post-War Classics, Black America