Ajojahti / Liza Marklund

Hohhoijaa. Olen aikani diggaillut Liza Marklundin Annika Bengtzon -sarjaa, koska tämä ei-niin-pirtsakka
toimittaja tuntui mukavalta vaihtelulta kaikkien poliisitarinoiden keskellä. Alkuun Annika tuntui mukavan samaistuttavalta päähenkilöltä lenkkareissaan ja sotkuisessa tukassaan eikä sinnikäs nainen muutenkaan ollut turhan kirkasotsainen. Vähitellen kuitenkin kävi niin kuin monien muidenkin pitkien kirjasarjojen kohdalla, taso alkoi laskea ja sen myötä myös lukijan mielenkiinto. Ajojahti on sarjan 10. teos ja täytyy tunnustaa että minun uskoni alkaa nyt hiipua.

Ajojahti on kohtuullisen nopealukuinen mutta silti tunnelmaltaan harmittavan hidastempoinen dekkari - sivujen vähentyessä aloin jo hiukan huolestua siitä päästäisiinko loppuun lainkaan! Kirjailija on toki kehittänyt ihan kohtuullisen taidokkaita juonenkäänteitä Ajojahtiin mutta minun makuuni osa tapahtumista sattui vähän turhankin sopivasti.

Annika Bengtzon -kirjoille on ominaista se, että tarinassa keskitytään paljon myös Annikan yksityiselämään, josta ei kieltämättä vauhtia ole puuttunut.  Hyvää viimeisimmissä kirjoissa on ehdottomasti ollut se, että Annikan ja Thomasin suhde on vedellyt viimeisiään, olen nimittäin aina ollut sitä mieltä että Thomas oli liiaksi hienohelma ollakseen hyvä kumppani Annikalle. Uudet suhdekuviot ehkä saavatkin minut tarttumaan seuraavaankin Bengtzon-kirjaan. Ajojahdissa kertojina vuorottelevat sekä Annika että mm. Elinkautinen-kirjasta tuttu Nina Hoffman. Kahden kertojan vuorottelu kieltämättä virkistää ja Nina vaikuttaa kiinnostavalta naiselta, joten ehkä sarjalla on vielä toivoa.

"En ole koskaan aiemmin nähnyt hänen itkevän.
Sitten tulee hiljaista. Me lakkaamme olemasta.
Minä olen täällä, sanon, kaikki voi olla taas kuin ennen, mutta hän ei vastaa. En pääse eteenpäin, hänen silmänsä välttelevät minua, hänen selkänsä on kulmikas ja kalpea.
Maailma muuttuu aivan harmaaksi, tiiviiksi kuin betoni. Sementtiä ei voi hengittää.
Ja minä teen päätöksen."

Otava, 2013
Sivuja: 382
Alkuteos: Lyckliga gatan
Suomennos: Kari Koski