Kuudes mies / John Boyne

Päädyin lainaamaan John Boynen Kuudennen miehen oikeastaan puhtaasti haastepisteiden toivossa. Vaikka olenkin pitänyt toistaiseksi kaikista lukemista John Boynen teoksista, olin arkaillut tähän kirjaan tarttumista sen sotaisen aiheen takia. Miesten ystävystyminen taisteluiden lomassa ja sotaan liittyvät moraaliset dilemmat toki ovat kiinnostavia mutta myös aika raskaan tuntuisia aiheita. Olisi kuitenkin pitänyt arvata että John Boyne osaa keittää näistäkin aineksista aika hyvän sopan...

Tarina alkaa syyskuusta 1919. Sota on päättynyt ja siitä hengissä selvinnyt Tristan matkaa Norwichiin palauttamaan menehtyneen aseveljensä Willin kirjeitä tämän sisarelle. Takaumien kautta seurataan Willin ja Tristanin ystävystymistä, kouluttautumista sotilaaksi sekä aikaa juoksuhaudoissa. Kovin paljon en kirjan juonesta voi sanoa paljastamatta muutamia tärkeimmistä käänteistä mutta ihan tyypillisimmästä sotatarinasta ei ole kyse. (Ja varoituksena kiinnostuneille, kirjan takaliepeen teksti sisältää ainakin allekirjoittaneen mielestä jo spoilereita. Mur.)

Kuudes mies osoittautui yllättävänkin vetäväksi luettavaksi, sen rankoista aiheista huolimatta. Kirjan tunnelma on alakuloinen, pinnan alla piilee paljon. Boyne tuo tehokkaasti esiin sodan ankean arjen: loiset, rotat, mudan, kauhuihin tottumisen. Tristanin persoona oli kiehtova ja taidolla luotu, hänen iholleen oli helppo päästä. Kirjan realistisuuden myötä tulin myös heittäytyneeksi mukaan sen moraalisten kysymysten pohdintaan. Mietin aseistakieltäytymistä ja Williä, sitä olisiko minulla rohkeutta todella seistä vakaumukseni - olipa se kuinka epäsuosittu tahansa - takana. Ehkä ei, ei tuossa tilanteessa. Mietin sitä kuinka nuoria monia sotilaista oli ollut ja kuinka he olivat lähteneet sotaan kuin retkelle, seikkailemaan. Mietin suruviestejä, selviytymisen tuskaa ja sitä, kuinka turha juttu sota oikeastaan on. Ehkä Will oli sittenkin oikeassa.

Jäin pohtimaan myös käännöksessä esiintyvää termiä taisteluhauta joka minun korviini kuulostaa kovin vieraalta - juoksuhauta on minulle tutumpi termi. En tunne sotatermistöä kovin hyvin joten en tiedä onko taistelu- ja juoksuhaudalla jokin ero, pienen googletuksen perusteella tulkitsin että kyse on kenties on samasta asiasta.

Hieno kirja. Hyvä että se tuli luettua.

"Kaksikymmentä poikaa. Ja meitä palasi vain kaksi. Eräs joka tuli hulluksi ja minä. Se ei tarkoita että hän ja minä olisimme selviytyneet. Minä en usko selviytyneeni. Minua ei ehkä ole haudattu ranskalaiselle pellolle, mutta siellä minä viipyilen. Henkeni ainakin viipyilee. Minä ajattelen että hengitän ja siinä kaikki. Ja hengittämisen ja elossa olemisen välillä on vissi ero."

Bazar, 2011
Sivuja: 334
Alkuteos: The Absolutist
Suomentanut Laura Beck