.jpg)
Ostin Irlantilaisen tytön itselleni tammikuun kirja-alesta, huikeaan 5,90 euron hintaan. Ostoperusteina olivat puhtaasti alehysteria ja kirjailija - olin aiemmin lukenut Susan Fletcheriltä Noidan ripin joka oli jäänyt mieleeni vaikuttavana ja kauniina teoksena. Vähänpä tiesin millaisen helmen olin koriini onnistunut laittamaan!Kun Eve Green on seitsemän hänen äitinsä kuolee kesken kylvyn ja Eve aloittaa uudenlaisen elämän isovanhempiensa hoivissa, pienessä walesilaisessa kylässä. Tarina vuorottelee Even lapsuudenmuistojen ja nykyisyyden, ajan jossa Eve on viimeisillään raskaana, kanssa. Aikuisen Even ajatukset palaavat kesään jolloin Rosie katosi ja Eve yritti selvittää kuka K on.
En tiedä mitä voisin kirjoittaa Irlantilaisesta tytöstä, sillä tuntuu että jokainen sanani on kömpelö tämän kirjan rinnalla. Irlantilainen tyttö oli upea lukukokemus, vaivaton ja lumoava, koukuttava ja nautittava. Pienessä kirjassa on jälleen kerran paljon sisältöä, Fletcher nimittäin kertoo samoilla riveillä Even kaipuusta äitiään kohtaan, eräästä rakkaustarinasta joka oli hetken ja toisesta joka kypsyi pitkään, katoamisesta ja Walesista. Ja kaikki tuo muodostaa silti yhden, saumattoman kokonaisuuden. Upeaa.
Fletcherin esikoisteos on kaunis ylistyslaulu Walesille, lapsuudelle ja erilaisille rakkauksille. Kuten elämäkin, se sisältää valon pilkkuja ja varjoja, haaveita ja salaisuuksia. Olen pahoillani, mutta tällä kertaa tekstini taitaa mennä hehkutuseksi, tämä kirja vain sattui viemään jalat altani. Haluan myös hattua Jonna Joskittin hienolle käännökselle.
Olen kuullut paljon kehuja Meriharakoista ja luulen että minun on ihan pakko lukea se pian. Pelkään ainoastaan, että odotukseni Meriharakoiden suhteen nousevat kohtuuttoman korkeiksi - ehkä olisi sittenkin parempi antaa ajan kulua ja tuntemusten tasaantua ennen lukemista?
"Suudelmat avaavat ovia, olen huomannut. Yksi ainoa ele voi avata salaisuuksien lukot ja tunteiden padot. Sitä ei voi estää - sellaisia suudelmat ovat. Niin ne toimivat. Ne murtautuvat kellareihin, joista ei ole tiennyt itse mitään."Like, 2010
Sivuja: 267
Alkuteos: Eve Green
Suomentanut Jonna Joskitt
Mä olen lukenut tän. Ja tykkäsin. Mutta silti ei yltänyt Meriharakoiden tasolle eikä Noidan ripin tasolle. Mutta kannattaa ehkä hetki tauottaa ja tarttua sitten vasta Meriharakoihin. Mutta lue se!
VastaaPoistaRoz, täytyy laittaa Meriharakat lukulistalle, ehkä kesällä!
PoistaKiva kuulla, että ihastuit tähän. Noidan ripin ihastuneissa jälkihuuruissa minäkin ostin tämän, mutta en ole vielä lukenut.
VastaaPoistaVillasukka, kirjan kansi ei kyllä houkuta lukemaan. Tämä olisi varmaan jäänyt ostamatta ellei Flectherin nimi olisi houkuttanut.
PoistaOhhoh, tämä on toistaiseksi ainoa Fletcher, jonka olen lukenut "muiden innostuksen innoittamana", ja enkä pitänyt juurikaan. Minä olin ihan että "missä se on se paljon hehkutettu mahtavuus?!" =D Minulle kirja ei antanut käytännössä mitään, todella laimea lukukokemus, vaikka ei kirja huono ole, itse en vain saanut siitä mitään tunnetta irti. En ole sitten uskaltanut toista Fletcheriä vielä kokeilla. =D
VastaaPoistaIrene, aina ei vaan voi iskeä. Minä oikeastaan odotin pettyväni mutta onneksi kävi näin, oli ehkä oikea hetki ja vire lukea tämä kirja.
PoistaOih! Minäkin pidin tästä tosi paljon! Olen kyllä tykännyt Fletcherin muistakin kirjoista. Meriharakat oli upea, Tummanhopeinen meri ehkä vielä vähän upeampi. Tämän minäkin luin ensimmäisenä ja ihastuin todella :).
VastaaPoistaSanna, täytyy pistää Tummanhopeinen merikin lukulistalle.
PoistaTämä oli ihana ihana ihana. Tummanhopeinen meri on silti lempparini, ensimmäinen Fletcheriltä lukemani. Noidan rippi oli hyvä, mutta aihe vähiten minua kiinnostava. Sen sijaan Meriharakat odottelee vielä hyllyssä ja säästelen sitä hetkeen, kun haluan jotain varmasti hyvää :)
VastaaPoistaKatri, minä taas luulin että tämä olisi aiheeltaan sellainen ettei iskisi minuun, onneksi kävi näin.
PoistaMinulla on tämä ja joku muu Fletcherin kirja hyllyssä, mutten ole vielä(kään) saanut aikaiseksi kumpaakaan lukea. Miten tässä aina käy näin - ihan mahdotonta näiden kirjojen kanssa! :D Tämä Eve Green alkoi kyllä nyt ihan uudella tavalla kiinnostaa taas.
VastaaPoistaElegia, tiedän tunteen. Minulla taitaa olla useampikin kirja hyllyssä jotka olen ostanut innostuneena - ja unohtanut sinne.
Poista