Muumit: sarjakuvaklassikot 4-7 / Tove Jansson, Lars Jansson

Hip hurraa ja hauskaa vappua! Hurahdin vähän aikaa sitten uudelleen lapsuuteni suosikkeihin, Muumi-sarjakuviin. Oli kiva huomata että samat piirrokset, jotka lapsena hauskuuttivat loputtomiin, toimivat edelleenkin. Tästä innostuneena päätin jatkaa Muumien - ja lapsuudenmuistojeni - läpikäymistä. Vapun päivä tuntui sopivalta ajoitukselta postaukselle, sillä päivä tuntuu ihan muumimaiselle. Veikkaan että he olisivat järjestäneet villit juhlat, tanssineet pöydillä ja jonkinlainen seikkailu olisi alkanut...

Nautiskelin tätä postaustani varten läpi Muumit-kirjat 4-7. Kirjoissa näkyy myös tehtävien siirto sisarukselta toiselle, sillä vaikka kirjat 4 ja 5 ovat vielä Toven piirtämiä, on kahdessa viimeisimmässä kirjassa piirtäjänä Lars Jansson. Kun kuvia osaa oikein tarkastella, ero onkin selvä. Toven Muumi-tarinat ovat koristeellisempia mutta Larsin piirrokset tuntuvat nekin toimivan kuin häkä, juuri hänen kirjoistaan löytyivät ne ruudut, jotka saivat minut vieläkin nauramaan ääneen!

Nämä kirjat pitävät sisällään sellaisia herkkupaloja kuin Muumipeikko ja pyrstötähti, Muumipeikko merillä, Hosulin kosinta, Muumipeikko ja vakoojat, Muumit uudisasukkaina ja Muumipeikko maanviljelijänä. Kirjoista oma suosikkini taisikin olla tuorein, jonka tarinoissa Lars Jansson ilakoi mainiosti mm. vallanhimolla ja kaupunkilaisten hölmöillä haavekuvilla maalaiselämästä. Myös Muumipapan keski-iän kriisi kirvoitti hymyn, enkä voinut olla ihastelematta sitä nerokkuutta jolla kirjoissa käsitellään varsin mutkikkaitakin aikuisten aiheita mutta silti niin että kirjoista nauttii lapsikin. On toivottomia rakastumisia, mustasukkaisuutta, luonnonkatastrofeja ja lopun alkua - hienoja tarinoita, joihin lukijan on helppo samaistua! Muumit ovat ihania - lukekaa niitä!

Ja nyt vappupiknille Muumien hengessä!

WSOY, 2010, 2011, 2011, 2012
Sivuja: 86, 111, 92, 99
Suomentanut: Anita Salmivuori, Juhani Tolvanen