maanantai 12. toukokuuta 2014

The Sweetness of the Bottom of the Pie (suom. Piiraan maku makea) / Alan Bradley

En enää muista mista sain vinkin Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjasta mutta epäilen että saan kiittää tästä ilosta Facebookin Dekkariryhmä. Lämmin kiitos siis vinkkanneelle sillä suorastaan hullaannuin ihanan pikkuvanhaan Flaviaan. Ja mikä parasta, Bradleyn sarjassa näyttää olevan ainakin 6 kirjaa eli lukuherkkua riittää vielä pidemmäksikin aikaa! Suomenkielistä suosiville vinkiksi että kirja on juuri ilmestynyt herkullisella nimellä Piiraan maku makea, Bazarin kustantamana.

Kirjan keskiössä on 11-vuotias Flavia de Luce, joka on mestarillinen kemisti, loistava salapoliisi ja raivostuttava pikkusisko. Flavia, tuo Sherlock Holmesin ja neiti Marplen henkinen rakkauslapsi, saa pähkinän purtavakseen kotikartanon kurkkujen keskeltä löytyy kuollut mies. Kuolikohan mies syötyään taloudenhoitajan kehnoa piirakkaa vai onko Buckshawn nurkilla pyörinyt ihkaelävä murhaaja? Mahtavaa!

Luin The Sweetness of the Bottom of the Pien äänikirjana ja ihan ensimmäiseksi haluan kehua Jayne Entwhistlen lukemista, sillä hän todella sai Flavian kaikessa ilkikurisuudessa heräämään eloon. Mikäli Entwhistle lukee sarjan muutkin kirjat niin tämä tyttö kyllä kuuntelee -suosittelen myös muillekin äänikirjan ystäville!

Kuten edellisistä ylisanoista jo kävikin ilmi, pidin hurjasti Flaviasta, jonka perhe muuten vaikuttaa myös mitä mielenkiintoisimmalta, on lukutoukka-siskoa, äiti, joka on kadonnut ja isäkin jolla on sotatraumoja - noista aineksista kyllä riittää useampaankin kirjaan. Flavia on ilahduttavan rohkea, fiksu  - ja hauska. Hyvin mieleen on jäänyt mm. kohta jossa paikalle saapuneet poliisit komentavat Flavian - Flavian, silminnäkijän ja salapoliisin - sisään teenkeittoon, koska muitakaan naisihmisiä ei paikalla ole. Niinpä niin.

Toki voitanee miettiä onko Flavia uskottava 11-vuotias, ehkä ei. Tarina on kuitenkin tunnelmaltaan niin viehättävä että olen lukijana valmis antamaan tiettyjä puutteita anteeksi. Siitä kun olen itse ollut 11-vuotias on ehkä suurinpiirtein ikuisuus, mutta luulen Flavian olevan sellainen tyttö joka olisin itse halunnut tuossa iässä olla. Mainittakoon tässä välissä että tuolloin toiveammattini olivat kirjailija ja salapoliisi, olin jopa suunnittelut että alkuviikot voisin kirjoittaa ja loppuviikot tutkia rikoksia. Sittemmin olen lähinnä siirtynyt lukemaan rikoksista ja kirjoittamaan niistä blogijuttuja - aikuisuus on joskus niin paljon tylsempää!


Books on Tape, 2009
Kesto: 9h 53min
Lukija Jayne Entwhistle
Kirjasta lisää: Sarjan viralliset sivut

8 kommenttia:

  1. Minä luin tämän juuri viikonloppuna, suomeksi tosin, ja tykkäsin valtavasti. Mietin samoja uskottavuuskysymyksiä, mutta päädyin siihen että mitäpä noihin takertumaan kun tarina oli niin kerta kaikkisen viihdyttävä. En tiennytkään, että osia on jo kuusi! Seuraava ilmestyy suomeksi jo tänä syksynä ja odotan kyllä innolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, niinhän se on että kun tarina on kyllin hyvin vetävä niin muutaman uskottavuusongelman on valmis unohtamaan. Minä lainasin jo kirjastosta The Weed that Strings the Hangmans Bag.

      Poista
  2. Tämä oli kyllä mainio! Kuuntelin äänikirjana muutama vuosi sitten ja kun sain suomennoksen käsiini, halusin lukea senkin. :) Flavia on mainio päähenkilö.

    VastaaPoista
  3. Minullakin oli lapsuudessa salapoliisi ammattitoiveena. Varmaan Neiti Etsivän vaikutuksesta. Flavia onkin mainio manttelinperijä tuolle lapsuuden idolille. Tykkäsin kirjasta tosi paljon, kun luin sen nyt suomeksi ilmestyneenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, salapoliisin homma on kyllä edelleenkin kiehtovan oloista. Ja Flavia on kyllä oivallinen sankaritar.

      Poista
  4. Piiras maistui minullekin, hurmaava tunnelmaltaan ja päähenkilöltään. Ai niitä on noin monta osaa!

    VastaaPoista