Tuplana, kiitos! / Anna ja Eppu Nuotio

Kirjaston hyllyssä tällä kertaa tyrkyllä Eppu ja Anna Nuotion dekkari Tuplana, kiitos! Olen lukenut Eppu Nuotion Pii Marin -sarjaa, pitäen siitä ihan kohtalaisesti. Koska äidin ja tyttären kirjoittama rikosromaani kiinnosti jo alkuasetelmaltaan ja koska aurinkoisena päivänä tarvitaan reilusti kaikenlaista luettavaa, nappasin kepeän oloisen dekkarin mukaani. Kuvittelin että hyppysissäni olisi klassinen välipalakirja mutta pian huomasinkin että Tuplassa olikin mukavasti potkua. Voitaneen sanoa että jäin jopa hiukkasen koukkuun...

Nuotioiden kirjassa kaikki on kahtena; kirjan päähenkilöinä ovat kolmekymppiset kaksoset Elina ja Alina, joista Elina kokee eräänä iltana juhlista tullessaan järkytyksen löytäessään kotirapustaan kuolleen miehen. Valitettavasti mies on kuitenkin kadonnut poliisin saapuessa. Onko murhaaja nähnyt Elinan, onko hän edes turvassa kotonaan? Samaan aikaan rinnalla kulkee toinen, aikajänteeltään pidempi tarina, jossa ravintola Seurahovin tarjoilija kertoo salaperäisestä naisasiakkaasta joka istuu ravintolassa aina keskiviikkoisin ja tilaa viskin, tuplana.

Koukutuin ensin juuri tarjoilijan ja salaperäisen naisen kertomuksesta, jonka tunnelmassa oli jotain klassista ja pahaenteistä. Salaperäinen ja surumielinen nainen, joka istui aina samassa pöydässä samana päivänä, kutkutti mielikuvitustani ja pian minulla oli kehiteillä useampikin teoria. Nuotiot kieputtavat harrastelijasalapoliisilukijaa melkoisesti, tunnustan etten lainkaan arvannut mistä lopulta oli kyse - mikä muuten on oivallisen dekkarin merkki! Tämä on yksi niistä kirjoista, joissa ei oikeastaan voi luottaa mihinkään ennen viimeistä sivua. Suosittelen lukemiseksi laiturin nokkaan tai riippumattoon!

"Arto naulasi Alisan penkkiin lauseillaan. Rei'ittää sydämen niin, että se pysyy hädin tuskin kasassa. Alina toivoo, että Arto huutaisi, että tämä raivoaisi mustasukkaisena ja hulluna tai tekisi mitä muuta tahansa kuin jatkaisi tuota jääkylmää analyysiä, Alisan persoonan ruotimista, Elisaan vertaamista."

CrimeTime, 2011
Sivuja: 212