keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Lupaa ja vaikene / Harlan Coben

Harlan Coben ja Jonathan Kellerman ovat minun dekkarimaailmassani samassa kategoriassa: molempien tuotannosta löytyy hurjan herkullisia dekkareita ja sitten niitä, jotka ovat ehkä hitusen höllemmin rantein kirjoitettuja. Tällä kertaa minut veti kirjaan pariin kaunis kansi joka ei kylläkään paljastanut sitä, minkälaiseen myllytykseen se minut mukanaan vetäisi.

Kirjan päähenkilö on Jake Fischer, yliopiston professori, joka tavannut elämänsä naisen, Natalien, viimeksi kuusi vuotta sitten kun nainen avioitui toisen kanssa. Sitten onni potkaisee Jakea kuolinilmoituksen muodossa - Natalien aviomies on menehtynyt. Toiveikkaana mies matkustaa hautajaisiin mutta missä on sureva leski? Ja miksei kukaan Natalien läheisistä ole tavannut tätä kuuteen vuoteen?

Tässä kirjassaan Harlan Coben tekee sitä, minkä hän parhaiten taitaa. Hän kääntää ja vääntää tarinaa suorastaan hengästyttävään tahtiin, vie lukijaa kuin pässiä narussa, koukuttaa, jopa vähän naurattaakin. Päähenkilö Jake on taitavasti luotu, hän on perinteinen miesten mies, herkkä tapelupukari jonka sydän kuuluu vain yhdelle. Siis vähän niinkuin suunniteltu miellyttämään naislukijaa.

Lupaa ja vaikene on varsin nokkela ja nopeatempoinen tarina joka piti minua tehokkaasti otteessaan. Oli pakko käännellä sivuja jotta saisin tietää kuinka Jake selviäisi milloin mistäkin kiipelistään ja löytyisikö Natalie koskaan. Sattui siis olemaan sellainen hetki jossa kykeni heittäytymään tarinaan täysillä mukaan ja tunsin sympatiaa Jaken pakkomielteistä rakkautta kohtaan. (Hei, kuka lähtee hautajaisiin iskemään leskeä, Jake? Vain vinksahtanut vainoaja tai tosiromantikko.)
"Uskotko rakkauteen ensi silmäyksellä? En minäkään. Uskon kuitenkin voimakkaaseen ihastukseen ensisilmäyksellä, ihastukseen, joka ei ole vain fyysistä. Uskon, että aina silloin tällöin, kerran tai kaksi elämän aikana, voi tuntea syvää, alkukantaista ja välitöntä, magneettiakin vahvempaa vetoa toiseen. Siltä minusta tuntui Natalien kanssa."
Minerva, 2014
Sivuja: 379
Alkuteos: Six Years
Suomentanut Salla-Maria Mölsä

2 kommenttia:

  1. Tämä oli minulle sellainen tervetullut välipala, joka kyllä valvotti eli en malttanut lopettaa vaan vedin kirjan yhdellä hotkaisulla. Jakessa oli tosiaankin jotain antisankaria, joka toi kauhunkin keskellä hyvmyn huulille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, koukuttava makupala tämä tosiaan olikin. Parhaimmillaan Cobenin kirjat ovat minusta koukuttavia, nopeatempoisia ja vähän hauskojakin, se on vieläpä aika hyvä yhdistelmä.

      Poista