Kymmenes sinfonia tuntui etukäteen minusta "Da Vinci -koodi" -kirjalta. Siis sellaiselta, jossa on rikos ja actionia sekä joku historiallinen henkilö tai tapahtuma, jonka ympärillä kaikki mystisesti pyörii. Eikä noissa tuon tyyppisissä kirjoissa mitään vikaa ole, päinvastoin, ajoittain niitä on oikein mukava ahmia. Tarinat soljuvat aina vauhdikkaasti eteenpäin ja samalla voi viihdyttää itseään historiallisilla herkkupaloilla.
Tällä kertaa tarinan keskiössä on musiikkitiede ja erityisesti Beethoven. Kirjassa siis rymistellään etsimässä kadonnutta Beethovenin kymmenettä sinfoniaa ja samalla selvitetään murhaa. Tai kahta. En juurikaan tiedä musiikkitieteestä tai Beethovenista mitään ja ehkä siksikin osa kirjan detaljeista meni täysin ohi. En myöskään kokenut mitään erikoisen kiehtovaa paljastuneen historiasta kirjan myötä, mikä oli pettymys. Tarina itsessään oli mielestäni vähän kaukaa haettu ja mikä ärsyttävintä, kuitenkin ennalta-arvattava. Murhaajan henkilöllisyys selvisi kirjan puolivälin paikkeilla eikä motiiviakaan ollut kovin vaikea arvata. Henkilöhahmotkin jäivät melko kaksiuloitteisiksi, joten loppujen lopuksi Beethoven romansseineen kannatteli koko tarinaa.
Kenelle: Musiikin ystävälle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti