Päätinpä minäkin lukea Puhdistuksen, kun sitä on niin kovin kehuttu ja kohuttu. Jäi vähän kaksijakoiset tunnelmat. Toisaalta Puhdistus tempasi mukaansa ja oli pakko ahmia tarina loppuun eräänä iltana vaikka uni jo painoikin. Viron historiaan ei ole juuri tullut perehdyttyä, ehkä pitäisi kun kuitenkin naapurista on kyse. Voin kuvitella että surullisia tarinoita varmaan piisaa. Elämän karuus riipaisi, Aliide-mummo kärpäsineen, Zaran kohtalo...
Mutta sitten. Uteliaisuus jää taas vähän kiusaamaan. Ingelin ja Lindan vaiheet jäivät vähän pimentoon, ehkä siksi kun en tuota historian vaihetta tunne, enkä ehkä osaa kuvitella oikein mitään. Koska kerran uteloitti, niin googlettelin vähäsen ja selvisi Aliiden tyttären, Talvin, tarina, samoin kuin Lindan, on kerrottu kirjassa Stalinin lehmät. Eli seuraavaksi täytyy siis lukea se, täydentää palapeliä.
Kaksijakoisuus ulotttuu henkilöhahmoihinkin, en osaa oikein päättää onko Aliide mukava hahmo vai ei. Ehkä kallistuisin näiden kahden välimaastoon ja sanoisin että draaginen hahmo. Sellainen, joka koki kovia ja teki asioita, koska oli pakko. Ja tavallaan maksoi siitä hinnankin, yksinäisyydellä ja rakkaudella, johon ei vastattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti