Tässä kirjassa kohtaavat Mannerheim ja Hjalmar Linder, kaksi niin samanlaista ja kuitenkin erilaista miestä. Gustav on kurinalainen, sotilas kun on, Hjalmar tuhlaileva riskinottaja, joka elää ylenpalttisesti. Silti heitä yhdistää sekä ystävyys että kunnia ja rakkaus kotimaata kohtaan. Ja miksei kohtalokin, tiettyyn pisteeseen saakka.
Kuvittelin alunperin että olisin ollut kiinnostuneempi Gustavin tarinasta, onhan Mannerheim kuitenkin kansallissankari. Yllättäen kuitenkin Hjalmarin persoona ja tarina veti kuitenkin enemmän puoleensa, ehkä siksi että Hjalmar on jollain tapaa Aku Ankka-mainen hahmo. Kaikkine virheineen inhimillinen ja hauska, herkkäkin. Isänmaan ja ihmisarvojen puolustuksessa rohkea ja uhrautuva.
Pidin kirjan historiallisuudesta, tuntui siltä että taas oppi vähän jotakin. Samoin rakenne, jossa kerrotaan kummankin miehen tarinaa rinnakkain, miellytti. Jollakin lailla rinnastus toimi ja yhtäläisyyksiä löytyi, vaikka ensimietinnältä näissä kahdessa miehessä ei paljon yhteistä olisikaan.
Naisten roolit olivat pieniä, vaikka takaliepeen perusteella ehkä ajattelin suurempaakin osaa. Kirjan luettuani ymmärrän miksi, näiden miesten kanssa ei olisi varmasti ollut helppoa elää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti