Virtahepo / Stephen Fry

Stephen Fry kirjoittaa kirjoja joita haluaisin rakastaa, koska minusta herra on kerrassaan mainio tyyppi joka tekee upeita roolitöitä. Aikaisempi tutustumiseni herran kirjailliseen tuotantoon tapahtui Mrs Fry's Diary-nimisen iloittelun myötä, joka ilahdutti tiettyyn pisteeseen saakka mutta ei täysin hurmannut. Virtahevon punainen lanka jäi takakansitekstien perusteella minulle hieman epäselväksi mutta eipä anneta asian häiritä! Lukemallahan se selviää!

Virtahevon päähenkilö on Ted Wallace, runoilija joka on juuri saanut potkut. Koska runoilla ei varsinaisesti tienaa ottaa Ted vastaan syöpäsairaalta kummitytöltään vastaan varsin erikoislaatuisen toimeksiannon ja matkustaa vanhojen ystäviensä maalaiskartanoon ottamaan selvää mahdollisista outoksista.

Jos ylläoleva juonikuvaus vaikuttaa sekavalta, saataa se johtua myös siitä että kirjan juoni oli jokseenkin sekava. Fryn teksti on kyllä sinällään mukavaa ja hauskaa luettavaa kaikessa kiemuraisuudessaan mutta vielä kirjan puolivälissäkään en oikein ollut selvillä siitä, mistä Virtahevossa oikein on kysymys, kaipasin sitä kuuluisaa punaista lankaa.

Kirjasta löytyy kohtuullisesti outoja ja vähän groteskejakin juttuja enkä voinut välttyä tunteelta että tässä nyt testataan tavislukijan mielikuvitusta ja huumorintajua. Ja tunnustan, en läpäise testiä, olen kaiketi tiukkapipo. Huomaan tämän aiheuttavan ristiriitoja - haluaisin pitää Stephen Fryn kirjoista mutta ilmeisesti ne eivät ole minua varten. Parhaimmillaan tämä kirja on nokkela ja värikäs, heikoimmillaan se on sekava ja outo. Se, kallistuuko lukukokemus positiivisen vai negatiivisen puolelle, riippunee lukijasta.

"Kun mies ei ole eläissään muuta tehnytkään kuin ajatellut naisia, haaveillut naisista, pomppinut naisten perässä kuin isäntäänsä mielistelevä koiranpentu, järjestänyt koko elämänsä sitä silmällä pitäen, että tapaisi enemmän naisia, ja arvioinut elämäänsä ja omaa arvoaan yksistään sen perusteella, miten houkutteleva ja haluttava hän on naisten silmissä, niin on hiukkasen tylyä joutua syytetyksi siitä, ettei pidä vastakkaisesta sukupuolesta. Minä tunnen naisia kohtaan yksinomaan syvää palvonnanhalua, rakkautta ja alemmuutta, joihin yhdistyy myös hyvänlainen annos vanhan ajan itseinhoa."

Schildts, 2011
Sivuja: 335
Alkuteos: The Hippopotamus
Suomentanut Titia Schuurman
Ps. Kirjabingosta piste Lainattu kirja!