.jpg)
Garpin maailma on minulle rakas kirja lukioajoilta. Vanhempi serkku tutustutti minut Irvingin ihanan omituisiin kirjoihin ja Garpin maailma kilpaileekin Kaikkien isäni hotellien kanssa suosikki-Irvingini asemasta. Opiskeluaikoina luin kirjan useampaankin otteeseen mutta sitten se jäi pitkäksi aikaa kunnes tuli lukupiiri. Oli mukavaa palata vanhan suosikin pariin ja vertailla ovatko lukukokemukseni muuttuneet kymmenessä vuodessa.Garpin maailma on eriskummallinen perhetarina. Nimihenkilö, T.S.Garp on suoraselkäisen ja poikkeuksellisen sairaanhoitajan Jenny Fieldsin ainokainen lapsi. Garpin ja Jennyn yhteinen elämä onkin varsin värikästä, koskettavaa ja rujoakin seurattavaa.
On ollut mielenkiintoista palata Gaprin maailman kautta omiin nuoruusmuistoihini. Muistan lukiolaisena pitäneeni Jenny Fieldsiä rasittavana ja jokseenkin outona tyyppinä ja vaikka nämä tuntemukset vielä jossain pohjalla olivatkin, huomaan että niiden mukaan on sekoittunut ymmärtämistä ja jopa arvostusta. Että Jenny on oikeastaan myös aika rohkea ja suoraselkäinen asialleen omistautunut ihminen. Samoin entinen suosikkini, Garp, hetkittäin jopa ärsytti minua ylenkatsoessaan äitiään. Liekö tämä nyt sitä aikuistumista, samaistunko nyt enemmän Jennyyn kuin nuorempana Garpiin? Iskikö keski-ikä - tai pohja-emu?
Lukukokemuksena Garpin maailma oli edelleen nautinnollinen, Irvingin maailma on samaan aikaan niin kummallinen ja tosi ettei oikein muuta voi kuin kääntää sivua ja nauttia vauhdista. Haluaisin myös käyttää sanaa elämänmakuinen, sillä uskon että elämäkin on täynnä absurdeja asioita ja monia sävyjä, pieniä hassuuksia ja odottamatonta syvällisyyttä, ihan kuin tämä kirjakin.
Kirjasta on muuten tehty elokuvakin, jonka innostuneena fanityttönä tulin katsoneeksi pariinkin otteeseen ja mistä johtunee se, että minun Garpini näyttää aina Robin Williamsilta ja Jennyni Clenn Closelta. Muistini mukaan elokuva ei - tietenkään - ollut yhtä hyvä kuin kirja mutta nyt tekisi melkein mieli katsoa sekin uudelleen. Kannattaisikohan?
"Elämä", kirjoitti Garp, "ei surullista kyllä muistuta rakenteeltaan hyvää vanhanaikaista romaania. Päinvastoin, loppu tulee silloin kun ne, joiden on määrä kuukahtaa, ovat kuukahtaneet. Jäljelle jäävät vain muistot. Mutta muisto se on nihilistilläkin."Tammi, 2011 (ensimmäinen painos 1978)
Sivuja: 560
Alkuteos: The World According to Garp
Suomennos Kristina Rikman
Ps. Kirjabingosta piste ruudusta Kirja ja elokuva
Garp oli minun eka Irving, ja siitä hullaannuin, ja kiinnostuin muustakin tuotannosta. Siitä on nyt parisen vuotta. Sen jälkeen olen lukennut Neljäs käsi (bad!), Oman elämänsä sankari (good!) ja nyt melko vasta Minä olen monta (semi-good!). Yhä haluan lukea lisää, tykkään kuitenkin Irvingin meiningistä, vaikkakin, hän näiden muutaman kirjan perusteella, tuntuu käsittelevän samoja aiheita kirjasta toiseen.
VastaaPoistaIrene, on kyllä ihan totta että samat aiheet toistuvat Irvingin kirjoissa jatkuvasti. Minun suosikkeihini Gaprin ohella kuuluvat Kaikki isäni hotellit ja Oman elämänsä sankari.
PoistaJohn Irving on ollut pitkään kiinnostavien kirjailijoiden listallani. Yhtään hänen kirjaansa en kuitenkaan ole vielä lukenut. Kiitos tästä muistutuksesta, yritän ujuttaa hänet tämän vuoden lukutavoitelistalleni! :)
VastaaPoistaEmilie, kannattaa tutustua. Esimerkiksi Garpin maailmalla on hyvä lähteä liikkeelle.
PoistaGarp on minunkin Irving-suosikkejani. Elokuva kuuluu minusta sarjaan 'ihan kiva', mutta siinä on sama ongelma kuin yleensäkin pitkän aikavälin elokuvissa eli Robin Williams on aivan liian vanha nuoreksi Garpiksi.
VastaaPoistaMargit, Robin Williams on kyllä liian vanhan nuoreksi Garpiksi vaikka muuten kelpo näyttelijä onkin. Hän ja Glenn Close tuntuvat elokuvassa oudosti samanikäisiltä vaikka esittävätkin äitiä ja poikaa. Ja ihmekös tuo kun heillä oikeassa elämässä on ikäeroa vain muutamia vuosia! :D
PoistaMinä olen miettinyt sitä, että miten olisin kokenut tämän teininä...Luin vasta aikuisena ja pidin paljon, mutta ehkä kiinnostustani vetivät nyt enemmän aivan eri aiheet kuin nuorempana olisi ollut. Minulle tämä kirja oli hyvä, niin hyvä, että innostuin loppuelämäksi Irvingistä, mutta minulle 4-ever rakkain kirja Irvingiltä on Leski vuoden verran, sitten tulee Oman elämänsä sanakari ja kolmannelle sijalle taitaa päästä kunnes löydän sinut.
VastaaPoistaTämä filminä hävisi kirjalle, mutta pidin aika paljon Oman elämänsä sankari elokuvasta. Sen sijaan Leski vuoden verran oli leffana torso, sillä siinä ei näytetty yhtään tärkeintä eli Ruth Colea aikuisena. Näyttelijävalinnat olivat kyllä ihan nappiinsa.
♥
Leena, minuun taisivat silloin nuorena vedota kaikki nuo Irvingin pienet hulluudet - se maailma kaikkine erikoisuuksineen oli kuin karkkia. Jennyä en oikein ymmärtänyt silloin vaan samaistuin Garpiin joka yritti nousta esiin äitinsä varjosta. Nyt taas alan ymmärtää Jennyn ratkaisuja paremmin. Elämä avaa silmät!
PoistaMinulta on jäänyt Leski vuoden verran lukematta, pitäisikin ottaa se listalle! Kiitos vinkistä!
Minä olen lukenut Garpin monesti, ekan kerran teininä ja viimeksi ehkä 10 vuotta (eli liian kauan) sitten. Joka kerta olen tykännyt ja nyt haluaisin lukea jälleen. :) Elokuva on mainio, vaikka kieltämättä Robin Williams on aika hassu teini-ikäisenä Garpina.
VastaaPoistaIrvingiltä on lukematta vielä monta kirjaa ja eniten niistä lukemattomista houkuttelee Kunnes löydän sinut.
Maija, lue vaan. Parhaat kirjat ovat niitä jotka haluaa lukea aina vain uudestaan ja useankin lukukerran jälkeen löytää jotain uutta, ehkä kirjasta tai sitten itsestä.
PoistaHäh Robin Williams Garpina, eikä! Minä lun Garpin viime kesänä ensimmäistä kertaa ja oikeastaan harmitti, etten ollut lukenut sitä jo teininä. Ihan varmasti tulen lukemaan kirjan uudelleen ja kokemaan sen eri tavalla.
VastaaPoistaJuu, toki reilusti nuorempi versio Williamsista, leffa on valmistunut muistaakseni 1982. Tyyppinä Williams on minusta oikein garpmainen, mutta ikä ja ulkonäkö sen sijaan...
Poista