Sokea surmaaja / Margaret Atwood

Sattuipa sellainenkin hetki että lukupinoni hetkellisesti tyhjeni. (Ei hätää, parin päivän kuluttua kirjastoon pätkähti nippu varauksia, luonnollisestikin kaikki samana päivänä.) Koska jotain luettavaa on PAKKO olla, aloin kaivelemaan omaa hyllyäni ja löysin luettavakseni Margaret Atwoodin mainion Sokean surmaajan jonka lukemisesta on vuosia. Kirja oli jättänyt mieleeni vahvan vau-efektin joten nappasin sen ilolla uudelleen luettavaksi.

Tappelin pitkään kirjan juonikuvauksen kanssa, tuntui siltä että jokainen yritelmäni sai nerokkaan kirjan kuulostamaan sekavalta ja oudolta. Sokean surmaaja nimittäin on kirja kirjassa - tai oikeastaan kolmekin. Kirjan keskushenkilönä on vauraaseen nappitehtailijan perheeseen syntynyt Iris, sukutarinaa rytmitetään katkelmilla Sokeasta surmaajasta, Irisin sisaren Lauran postuumisti julkaistusta menestysteoksessa, jossa mies kertoo naiselle sci-fi tarinaa Sakiel-Nornin planeetan sokeista surmaajista. Kuulostaa sekavalta - mutta kirja on hieno! (Eikä yhtään niin sekava kuin kuvaukseni.)

Sokea surmaaja oli lukukokemuksena vaikuttava, jopa toisellakin kerralla. Nautin Irisin kertojan äänestä jossa yhdistyi oivallisesti hienovarainen pahaenteisyys ja omaan kohtaloon alistuminen. Samoin tarina Sakiel-Nornista on suorastaan herkullista luettavaa, Atwood tekee kirjassaan melkoisia tyylillisiä loikkia mutta niin taidokkaasti etten voi muuta kuin ihastella. Ehkä vähiten tarinassa kiinnostivat katkelmat Lauran Sokeasta surmaajasta, verrattuna Sakiel-Nornin kiehtovaan fantasiaan tai Irisin vivahteikkaaseen kerrontaan jää tämä osuus jollain tapaa kalpeaksi ja köyhäksi mutta ehkä se on kirjailijan tarkoituskin?

Summa summarum, pidin ja ihastelen kirjailijan tyyliä. Lukiessani tajusin myös etten ole tainnut lukea Atwoodilta muuta kuin tämän kirjan - iso virhe joka kyllä nyt pitää korjata! Atwood-tietäjät, antakaapa vinkkejä mistä kannattaisi aloittaa?

"Parhaita asioita tekevät ne, joilla ei enää ole tietä mille kääntyä, joilla ei ole aikaa, jotka todella ymmärtävät mitä sana avuton merkitsee. He eivät laske riskejä ja hyötyjä, he eivät ajattele tulevaisuutta, heidän on pakko elää nykyhetkessä kuin keihäänkärki kurkulla. Jos ihminen työnnetään alas kallionkielekkeeltä, hän putoaa tai lentää; hän tarttuu pienimpäänkin mahdollisuuteen, oli se miten epätodennäköinen tahansa; millaiseen ihmeeseen tahansa - jos saan käyttää näin kulunutta sanaa. Toisin sanoen toimii vastoin kaikkia odotuksia."

Otava, 2001
Sivuja: 709
Alkuteos: The Blind Assasin
Suomentanut Hanna Tarkka
Kirjasta lisää: Kirsin kirjanurkka

PS. Nappaan tällä kirjalla itselleni pisteen Palkittu kirja Kirjabingosta. Sokea surmaajahan nappasihan Man Booker Prizen vuonna 2000.