Tämän kirjan nappasin kirjastosta mukaani niihin aikoihin kun uutinen Osama bin Ladenin kuolemasta julkaistiin. Tuntui että voisi olla mielenkiintoista lukea jotain tavallaan niinkin ajankohtaista. Kirjan on kirjoittanut Prinsessa-kirjankin laatinut Jean Sasson, mutta sen kertojina toimivat Osaman ensimmäinen vaimo ja serkku Najwa ja hänen poikansa Omar, Osaman neljäs poika. Jo pelkästään siitä, että kirja on ilmestynyt, päättelin että Najwa ja Omar eivät ole enää tekemisissä Osaman kanssa. Kirjan kieli häiritsi minua paikoin, se tuntui jollakin tapaa oudon muodolliselta, kenties ongelmana on ollut käännös? Silti, oli mielenkiintoista kurkistaa maailman etsityimmän miehen ja hänen perheensä elämään - tämä ei todellakaan ollut mikään tavallinen tarina!
"My father was not always a man who hated. My father was not always a man hated by others. There was a time when many people spoke of my father with the highest accolades. History shows that he was once loved by many people."
Jo ennen aloittamista, mielessäni oli paljon kysymyksiä joihin tahdoin vastauksia. Miksi Osamasta tuli terroristi, mistä tulee kaikki se viha? Millaista on elämä kun isä on maailman kenties tunnetuin terroristi? Ihminen jonka kuolemaa tuhannet juhlivat? Huomasin jo alussa oikein etsiväni merkkejä tulevasta ja oudoksuvani toisen kulttuurin tapoja. Konservatiivisen Osaman häissä ei ollut musiikkia, laulua tai tanssia. Vaimon ei ollut sallittua poistua kotoaan yksin ilman saattajaa tai edes istua miesten muodostamassa seurueessa omassa kodissaan, ei vaikka miesseurue olisikin koostunut vain hänen aviomiehistään ja omista pojistaan. Harmistuin, sitten päätin pitää mielessä sen että kullakin kulttuurilla on omat tapansa. Jos Najwa ei moisesta pistänyt pahakseen, niin miksi sitten minä, hänen tarinansa lukija?
"Life changes. Things alter. Such matters were out of my hands. But I was at peace, for as a believer, I leave all things to God."
Yritin siis kovasti lukea kirjaa puolueettomasti, mutta silti hetkittäin tunnen suurta ärtymystä lukiessani asioista, jotka minun maailmankuvani mukaan eivät ole... reiluja. En jaksa ymmärtää Osamaa joka naittaa 12-vuotiaan tyttärensä lähes 30-vuotiaalle henkivartijalleen. En halua ymmärtää tätä raakuutta eläimiä kohtaan, jota kirjassa vilahtelee. Osaman maailma on maailma, jossa nainen on vanki omassa kodissaan, kumppani jolla ei juurikaan ole päätäntävaltaa perheen asioihin, jonka tehtävä on täyttää maa islaminuskoisilla lapsilla. En oikein ymmärrä Najwaa, joka tuntuu tyynesti alistuvan kaikkeen mitä puoliso hänen tielleen tuo, mutta luullakseni hänen kulttuurinsa ja kokemuksensa ovat koulineet hänet sellaiseksi.
"In my eyes, my mother was a perfect mother.
My father was different story. Although I cannot simply order my heart to stop loving my father, I do not agree with his behaviour. There are times that I feel my heart swell with anger at his actions, which have harmed many people, people he did not know, as well as members of his own family."
Kertojina toimivat vuoronperään Omar ja Najwa, Jean Sasson kertoo lyhyesti, ikäänkuin ulkopuolisena kommentaattorina siitä, mitä Osaman elämässä tapahtui poliittisesti kuhunkin aikaan, rakentaen maailmanpoliittista aikajanaa vastineeksi Omarin ja Najwan muistoille. Tämä onkin hyvä ratkaisu, koska Najwa ei raskauksiensa ja asemansa takia luultavasti ole pystynyt seuraamaan kovinkaan hyvin poliittisia tilanteita ja Omar taas on ollut vain pieni lapsi.Oli mielenkiintoista seurata kertojien tekstin sävyeroja - Najwa puhuu miehestään hyvinkin kunnioittavasti ja rakastavasti, ei juurikaan arvostele tätä lainkaan ja tuntuu hyväksyneen miehen uskonnon takia tekemät valinnat. Omar taas kyllä myöntää rakastavansa isäänsä, "koska hän on isäni", mutta silti myös kritisoi tämän tekoja ja kertoo, ettei hänen isänsä ollut hyvä isä.
"I could not believe that our lives had come to this. My father was a member of one of the wealthiest families of Saudi-Arabia. My cousins were relaxing in fine homes and attending the best schools. Here I was, a son of a wealthy bin Laden, living in a lawless land, wheezing for air in a small Toyota truck, surrounded by Afghan warriors carrying powerful weapons, on my way to help my father to claim a mountain hut for our family home."
Jo alkuaikojen Osamasta pistän merkille sen, kuinka konservatiivinen ja jyrkkä hän on uskossaan, kuinka tiukka vanhempana. Kuinka perheen rikkaudesta huolimatta lapsilla ei ollut leluja, komeissa taloissa ei juurikaan huonekaluja. Tarina muuttuu koko ajan synkemmäksi, perheen lopulta muuttaessa Afganistaniin,Tora Boran vuorille. Perhe, joka lopulta kasvoi 11-lapsiseksi asui viimeiset vuodet Osaman sotilaiden keskellä vuoristossa, hyvin alkeellisissa oloissa. Kuten Omar itse kirjassa kertookin, oli maailmassa vain yksi asia, jota isä rakasti yhtä paljon kuin islamia - sota. Omarista itsestään kasvaa oikeudenmukainen nuori mies, joka kaipaa rauhaa. Isä kaavailee hänestä organisaationsa kakkosmiestä, mutta Omar kieltäytyy kunniasta ja lähtee kulkemaan omia polkujaan, vieden sitä ennen äitinsä turvaan hiukan ennen kohtalokkaita iskuja vuonna 2001. Tunsin pientä pettymystä tajutessani, että tarina päättyy vuoteen 2001. Mielestäni olisi ollut kiinnostavaa kuulla millaista Najwan ja Omarin elämä tämän jälkeen oli ja etenkin millaisia ajatuksia isku herätti Najwassa, joka oli hyvinkin kuuuliainen vaimo miehelleen. Kenties se aihe oli heille liian vaikea ja vaarallinen kerrottavaksi?
Hohoo, se olisi jo kesäkuu ovella. Viime kuukausi on menty kovaa korkealta, aikaa vietetty mm. niinkin runollisissa paikoissa kuin Bauhausissa. Kesäkuussa meno onneksi rauhoittuu kun remontti saadaan valmiiksi ja päästään nauttimaan uudesta kodista ja kesästä! Lupaan myös vastata Jennin lukunurkka-haasteeseen, jahka lukunurkka on ensin kuoriutunut muuttolaatikoiden alta...
Kesäkuun alkua silmällä pitäen olen käynyt jo hamstraamassa kirjastossa, tuorein saalis näkyy ensimmäisessa kuvassa. Luvassa siis ainakin gangsterin tyttöystävä, eettisiä pulmia sekä maailmanloppu. Omaankin hyllyyn on tullut uusia tulokkaita (kiitokset Kirjavan kammarin Karoliinalle ja omalle isälleni!), joihin olisi tarkoitus jollakin aikavälillä tarttua. Sillä saralla olisi tarkoitus matkata ainakin Saudi-Arabiaan ja Kiinaan.
