maanantai 3. helmikuuta 2014

The Great Gatsby / F. Scott Fitzgerald

Tutustuin Gatsbyyn ensimmäisen kerran kirkasotsaisena lukiolaisena, jolloin kirja valikoitui luettavaksi epäilemättä ohuutensa takia. Muistoni kirjasta eivät ole kauhean mairittelevia, Daisy oli mielestäni hemmoteltu ja ärsyttävä, Gatsby outo. Kovin syvälle en tainnut päästä tähän amerikkalaiseen klassikkoon, joten päätin kokeilla olisinko nyt kypsynyt lähemmäs F. Scott Fitzgeraldin tasoa.

Tarina lienee monille jo tuttu, onhan Gatsby nähty jo valkokankaallakin useasti. Kirjan kertojana toimii nuori Nick Carraway, joka kesken helteisen kesän ajautuu keskelle kolmiodraamoja ja suuria unelmia. Hänen naapurinsa, paheellinen uusrikas, salaperäinen Jay Gatsby nimittäin rakastaa kaukaa Nickin serkkua, seurapiirikaunotar Daisyä joka valittevasti on naimisissa.

Kuuntelin Gatsbyn Jake Gyllenhaalin lukemana äänikirjana ja kokemus oli oivallinen. Gyllenhaalin ääntä kuunteli mielellään ja tarinakin veti puoleensa huomattavasti paremmin kuin vuosia sitten. Fitzgeraldin kieli on kuvailevaa ja mutkikasta, mikä ei ehkä edistänyt lukiolais-Norkun ja kirjan suhdetta positiivisella tavalla, mutta nyt kuuntelin tekstiä jo siitä nauttien. Voisiko tästä kuvitella että olen kehitynyt lukijana muutamassa vuosikymmenessä? Toivottavasti.

Päällimmäinen tunnelma lukemisen jälkeen oli haikeus. Toisella lukukerrallani olin alkanut paremmin ymmärtää Gatsbyä, jopa pitää hänestä ja siksi kirjan loppu olikin vaikeampi pala niellä. Daisy-inhostani en aivan päässyt eroon, vaikka aloinkin ymmärtää häntä hiukan paremmin. Hemmotellut pikkuneidit vain eivät oikein iske allekirjoittaneeseen... Olen iloinen siitä, että tulin palanneeksi tämän kirjan pariin, sillä nyt ymmärrän jo vähän paremmin miksi se on noussut klassikon asemaan, sillä jotain surullista, katoavaa ja kaunista tässä kirjassa on. Saavuttamattomien unelmien voima on suuri.

Audible inc., 2013
Lukija Jake Gyllenhaal
Kesto 4h 49 min

12 kommenttia:

  1. Oikiva, minunkin tekisi mieli lukea tämä uudestaan! Ensimmäisestä lukukerrasta taitaa olla noin seitsemän vuotta, ja sillon taisin vain ihmetellä, millä keinoilla Kultahattu on klassikon asemansa saavuttanut... Elokuvasta kuitenkin pidin, ja luulen, että kirjamaunkin suhteen on tapahtunut toivottua kehitystä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tessa, samanlaiset tunnelmat siis. Muistan enimmäkseen inhonneeni Daisya ja pitäneeni Gatsbyä outona. Nyt osasin jo vähän nauttiakin kirjasta vaikka jollain tasolla samat tuntemukset sieltä edelleenkin nousivat, nyt vain ymmärsin niitä paremmin. Minäkin pidin elokuvasta ja tämä äänikirjakin oli mainio!

      Poista
  2. Minä luin tämän jokin aika sitten ja pidin kovasti. Mutta en olisi varmasti nuorempana tajunnut puoliakaan kirjasta! Kirja on myös mielestäni tosi yllättävä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, minä vähän yllätyinkin siitä että nyt tämä kirja kolahtikin. Toisaalta on kiva huomata että vuosien mittaan on kehitytty!

      Poista
  3. Itselläni on juuri tämä kirja menossa ja tähän asti olen kirjasta pitänyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mia, tarina on kyllä kaunis. Ja rujokin samalla.

      Poista
  4. Minäkin innostuin Kultahatusta vasta toisella lukukerralla. Ehkä se tosiaan vaatii jonkinlaista kypsymistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luru, voi hyvinkin olla. Ehkeivät kirjan kokemukset ja tunteet välttämättä vielä aukea nuorelle lukijalle koko loistossaan. Hyvä juttu että tuli annettua Gatsbylle uusi mahdollisuus!

      Poista
  5. Tämä on klassikkokirja, johon palaan aina välillä, viimeksi viime vuonna ennen elokuvankatselua. Minä puolestani inhoan Daisyn miestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, no jos nyt ihan tarkkaan ajatellaan niin Daisyn mieskään kauhean miellyttävä ole. Onkohan se ollut kirjailijalla pointtina, luoda kauniiden ja rikkaiden maailma jossa oikeastaan kaikki ovat vähän epämiellyttäviä tavallaan?

      Poista