Tulkoon kesä

Tulkoon kesä ja lämpö ja aurinko. Sulavat jäätelötuutit, mansikat ja lokoisa lukeminen lepotuolissa pihan nurkassa. Leppoisuulle olisi ainakin minulla tilausta, sillä toukokuu on kohdallani vauhdikas, mikä näkyy ainakin siinä että lukemiselle - ja varsinkin bloggaamiselle - on löytynyt tavallista vähemmän aikaa ja energiaa. Yritystä piisaa, mutta niin piisaa bloggaamattomien kirjojen pinoakin... Eihän tämä tietysti niin vakavaa ole, mutta tilastonipottaja minussa haluaisi laittaa kaiken siististi pinoon oikealla hetkellä. Ehkä elämä yrittää opettaa minulle jotain?

Sinällään en halua valittaa, koska toukokuuni on ollut oikeastaan aika mahtava. Se vain on ollut ihan erilainen kuin alkuun kuvittelin, mutta elämähän tapahtuukin usein suunnitelmien ulkopuolella, pitää vain antaa virran viedä ja nauttia kyydistä. Itse kuvittelin lähinnä rentoutuvani pihalla kirjan kanssa ja katselevani yrttien kasvamista mutta sen sijaan olenkin osallistunut useampiinkin talkoisiin ja työpaikan rientoihin, risteillyt, hyysännyt kaukaisia vieraita - vietinpä jopa illan Robbie Williamsin charmantissa seurassa. On ollut kivaa ja eläväistä.

Toukokuun luetut

Toukokuussa tuli ahmittua monenmoista herkkua. Blogissa vilahti 21 kirjaa, sivumäärällisesti (4084 sivua, pl. sarjakuvat, äänikirjat ja keittokirjat), joista peräti 6 oli sarjakuvia. Kirjallinen linjani on jälleen kerran sekavahko: mukana on muutama tietokirja, dekkareita, nuorten kirjoja, historiallista fiktiota ja ihan vaan hauskaa. Kuukauden TOP3 on selvä: suosittelen ehdottomasti Libba Brayn hulvatonta Beauty Queensia, Jhumpa Lahirin tyylikästä Kaimaa ja Alan Bradleyn Piiraan maku makeaa.

On mielenkiintoista huomata että TOP3:een on päässyt peräti kaksi Overdriven äänikirjaa, sieltä tulee tehtyä hyviä löytöjä. Suosittelen kynnelle kykeneviä kokeilemaan! Kuukauden floppi (jos klassikkokirjaa nyt flopiksi voi sanoa) taitaa olla J.M. Barrien Peter Pan, joka odotusteni vastaisesti ei ollut hurmaava lastentarina vaan synkempi ja sovinistisempi kuin kuvittelin.

• Peter Pan / J. M. Barrie
• Ruusujen sota: Myrskylintu / Conn Iggulden
• Tuplana, kiitos! / Anna ja Eppu Nuotio
• Lume / Anders de la Motte
• WTF Are Men Thinking? / Christopher Brya, Miguel Almaraz
• Lupaa ja vaikene / Harlan Coben
• Kaima / Jhumpa Lahiri
• Johnny Hiro: Half Asian, All Hero & Skills to pay bills / Fred Chao
• Musta kuin eebenpuu / Salla Simukka
• Halkaisukirvesmies: elämä ja vähäisemmät teot / Roope Lipasti
• The Sweetness of the Bottom of the Pie (suom. Piiraan maku makea) / Alan Bradley
• Kinuskikissan helpot suosikit / Sini Visa
• Noora / J.K. Johansson
• Levottomat aivot: ADHD ja Asperger vahvuuksina / Mervi Juusola
• Beauty Queens / Libba Bray
• Totuus Harry Quebertin tapauksesta / Joël Dicker
• Muumit: sarjakuvaklassikot 4-7 / Tove Jansson, Lars Jansson

Haasteiden tilanne

Haasteiden tilanne on heikohko. Ei uutta länsirintamalta.

Entäs ensi kuussa?

Kirjapinon perusteella kesäkuussa ainakin mietitään syntyjä syviä erilaisilta kanteilta, juuri nyt nimittäin kaikenlainen maailman- tai ainakin oman elämän parannus kiinnostaa. Lukupiirikirjojen osalta pääsen palaamaan myös erään lukioaikaisen rakkauteni pariin.

Peter Pan / J. M. Barrie

Yksi mahtava puoli Helmetin OverDrive-kirjastossa on se, että sen kautta tulee puolivahingossa tutustuneeksi uudelleen moniin lapsuuden klassikoihin. Esimerkiksi etsiessäni sopivaa kirjaa fillarilenkille, törmäsin Peter Paniin ja tuumasin että kenties olisikin kivaa kuunnella Disneyn minulle tutuksi tekemään tarinaa näin aikuisena. Siispä satulaan ja kuuntelemaan.

Peter Pan tuskin tarvitsee kummoisiakaan esittelytekstejä, tarina pojasta joka ei halunnut kasvaa aikuiseksi on tuttu mm. valkokankaalta ja onpa sen mukaan nimetty syndroomakin. Tarina itsessään muistuttaa rakenteelta vaikkapa Narniaa tai vaikkapa Liisaa ihmemaassa, samaan tapaan myös tässäkin kertomuksessa lapset päätyvät Mikä-Mikä-Maahan, jossa luonnollisesti on kaikenlaista mielikuvitusta kutittelevaa ja jännittävää, kuten merirosvoja, keijuja ja intiaaneja.

Kuten jo kerroinkin, on Peter Pan minulle tuttu Disneyn tekemästä versiosta joka kyllä jonkin verran eroaakin J.M. Barrien alkuperäisestä teoksesta. Lapsenakaan en kokenut Peter Pania erikoisen läheiseksi itselleni, minä lähdin mielummin Narniaan tai Oziin kuin Mikä-Mikä-Maahan. Muistaakseni syynä tähän pidin sitä että tytöillä ei ollut erikoisen hauskaa Barrien fantasiamaailmassa ja miten oikeassa olinkaan jo silloin! Muljauttelin nimittäin silmiäni useaankin kertaan kuunnellessani kuinka Wendy leikkii kotia Kadonneiden poikien kanssa ja päätyy lopulta siivoamaan Peterin kotia. Ihan aikuisen näkökulmasta minun käy sääliksi Wendyä (joka kyllä kaiketi oli tyytyväinen tylsään osaansa) mutta mietin vain oliko kotileikki todella jännittävintä jota Barrie pystyi tyttölapselle kuvittelemaan?! Voihan nenä...

Kirjan tunnelma ei - vastoin odotuksiani - ole täynnä reipasta seikkailumeininkiä vaan se on enemminkin synkeä ja jopa surullinenkin. Peterin veijarimaisuus ajaa jo rasittavuuden puolelle ja kirjaa kuunnellessa tuntui siltä että lähes kaikki henkilöistä kaipasivat äitiä joka jättäisi ikkunan auki seikkailemaan karanneita lapsia varten. Viittaukset äiteihin ja heidän tärkeyteensä olivatkin minusta kirjan koskettavinta antia - äidit ovat tärkeitä!

Peter Pan: "I just always want to be a little boy and have fun!"

Blackstone Audio, 2009
Kesto: 5h 2min
Lukijat: Christopher Cazenove, Gabrielle De Cuir

Ruusujen sota: Myrskylintu / Conn Iggulden

No niin, sorruin taas vanhaan paheeseeni - historiallisiin romaaneihin jotka sijoittuvat Englantiin Sille Tietylle Aikakaudelle. Aikoinani intoilin vain Tudoreista mutta nyt olen jo sujuvasti siirtynyt Ruusujenkin sodan puolelle. Tällä kertaa kutinaani lievittää Conn Iggulden, jonka Tsingis Kaani -trilogialla olen herkutellut aiemmin. Olin hivellyt englanninkielisen kirjan kultaista kantta jo aiemmin Tukholman reissullani mutta lopulta päätin odottaa suomennosta.

Myrskylintu piirtää lukijalle kuvan siitä, miksi ja millaisista asetelmista Ruusujen sota syttyi. Vähän samalla asialla on ollut myös heppu nimeltä William Shakespeare ja luulenkin että nyt olisikin hyvä lukea Henrik VI ja vertailla sitä eroaako Bardin näkemys Igguldenin omasta. Sankarikuningas Henrik V:n kuolema jättää valtakunnan hänen nuoren poikansa Henrik VI:n heikkoihin käsiin. Haaskalinnut alkavat jo kaarrella ja kaiken keskelle päätyy Margareeta, tuore kuningatar joka yrittää epätoivoisesti tukea sairaalloista miestään.

Iggulden tekee hyvää työtä taustoittaessaan Ruusujen sotaa eikä eri luokkiakaan unohda, oli mielenkiintoista kuulla vaihteeksi myös tavallisen kansan tunnoista, esim. Philippa Gregoryhan keskityy omassa Ruusujen sota -sarjassaan vain yläluokan murheisiin. Kirjailija on tehnyt myös hyvää työtä pitäessään henkilögallerian selkeänä mikä ei ole lainkaan pikkujuttu kun Edmundeja, Anneja, Henryjä ja Margareteja vilisee sukupuussa hurjasti.

Kirja etenee mukavan vauhdikkaasti ja koukuttavastikin, tosin en ole ehkä täysin objektiivinen arviossani... Olin iloinen huomatessani että kirjailija jatkaa mielenkiintoisten ja vahvojen henkilöiden esiin nostamista, esimerkiksi Margareeta Anjoulainen on vaikuttanut jo aiemmissa ko. ajanjaksoa kuvaavissa teoksissa erittäin mielenkiintoiselta hahmolta ja tässä teoksessa hän vaikuttaa reilusti inhimillisemmältä kuin esimerkiksi The Lady of the Riversissa. Googlettelustani huolimatta en onnistunut löytämään tietoa siitä, milloin sarjan toinen kirja ilmestyy - harmillista, koska näitä tarvitsisi saada pian lisää!

Otava, 2014
Sivuja: 492
Alkuteos: War of the Roses. Book one: Stormbird
Suomentanut Ilkka Rekiaro

Tuplana, kiitos! / Anna ja Eppu Nuotio

Kirjaston hyllyssä tällä kertaa tyrkyllä Eppu ja Anna Nuotion dekkari Tuplana, kiitos! Olen lukenut Eppu Nuotion Pii Marin -sarjaa, pitäen siitä ihan kohtalaisesti. Koska äidin ja tyttären kirjoittama rikosromaani kiinnosti jo alkuasetelmaltaan ja koska aurinkoisena päivänä tarvitaan reilusti kaikenlaista luettavaa, nappasin kepeän oloisen dekkarin mukaani. Kuvittelin että hyppysissäni olisi klassinen välipalakirja mutta pian huomasinkin että Tuplassa olikin mukavasti potkua. Voitaneen sanoa että jäin jopa hiukkasen koukkuun...

Nuotioiden kirjassa kaikki on kahtena; kirjan päähenkilöinä ovat kolmekymppiset kaksoset Elina ja Alina, joista Elina kokee eräänä iltana juhlista tullessaan järkytyksen löytäessään kotirapustaan kuolleen miehen. Valitettavasti mies on kuitenkin kadonnut poliisin saapuessa. Onko murhaaja nähnyt Elinan, onko hän edes turvassa kotonaan? Samaan aikaan rinnalla kulkee toinen, aikajänteeltään pidempi tarina, jossa ravintola Seurahovin tarjoilija kertoo salaperäisestä naisasiakkaasta joka istuu ravintolassa aina keskiviikkoisin ja tilaa viskin, tuplana.

Koukutuin ensin juuri tarjoilijan ja salaperäisen naisen kertomuksesta, jonka tunnelmassa oli jotain klassista ja pahaenteistä. Salaperäinen ja surumielinen nainen, joka istui aina samassa pöydässä samana päivänä, kutkutti mielikuvitustani ja pian minulla oli kehiteillä useampikin teoria. Nuotiot kieputtavat harrastelijasalapoliisilukijaa melkoisesti, tunnustan etten lainkaan arvannut mistä lopulta oli kyse - mikä muuten on oivallisen dekkarin merkki! Tämä on yksi niistä kirjoista, joissa ei oikeastaan voi luottaa mihinkään ennen viimeistä sivua. Suosittelen lukemiseksi laiturin nokkaan tai riippumattoon!

"Arto naulasi Alisan penkkiin lauseillaan. Rei'ittää sydämen niin, että se pysyy hädin tuskin kasassa. Alina toivoo, että Arto huutaisi, että tämä raivoaisi mustasukkaisena ja hulluna tai tekisi mitä muuta tahansa kuin jatkaisi tuota jääkylmää analyysiä, Alisan persoonan ruotimista, Elisaan vertaamista."

CrimeTime, 2011
Sivuja: 212

Lume / Anders de la Motte

Viime keväänä diggailin Anders de la Motten Peli-kirjaa, joka vetosi nörttityttöön minussa. Oli internetin kiemuroita, gurukoodareita, salaliittoja ja odottamaton sankari - ja minä tykkäsin. Peli jätti kuviot kutkuttavasti auki joten yritin olla tänä keväänä tarkkana ja onnistuinkin nappaamaan kirjan luettavakseni vaivaisella parin päivän jonotuksella - kiitos Ellibsin mainion uutuuskokoelman!

Tarinan alkaessa HP on jättänyt Ruotsin taakseen ja pakoilee Peliä Dubaissa. Elämä ei ole hullumpaa kun on kavallettua rahaa taskuissa mutta sitten HP:n seurassa pyörinyt kaunis blondi katoaa aavikkoretkellä ja Peli pyörähtää käyntiin aivan uudella tavalla.

Luin Lumetta kuumeisena mikä saattoi vaikuttaa lukukokemukseeni, tarina ei nimittäin tuntunut lähtevän liikkeelle lainkaan. Vasta keskivaiheilla aloin löytää Pelistä tutun innostuksen kun päästiin itse asiaan, nimittäin internetin ilmiöihin. Tällä kertaa HP törmää yritykseen jonka alaa on internetin riskienhallinta, ei tosin siinä tavallisimmassa muodossaan. Yritysten imagouhkia vastaan kun taistellaan esim. manipuloimalla hakukoneiden tuloksia tai blogien keinoin. Mielenkiintoista, eikö totta?

Lume on kokonaisuutena uskottava ja sai ainakin allekirjoittaneen miettimään asioita kriittisemmin. Voisiko tämä todella tapahtua, onko se ehkä jo tapahtunut? Anders de la Motten asiantuntemus näkyy tekstissä, kirjailija on nimittäin aiemmin toiminut sekä poliisina että suuren IT-talon tietoturvavastaavana.

"Katsos, Mange, kaiken aa ja oo on olla itse se, joka näyttää suunnan! Netissä on tuhansia bloggaajia, ja useimmat vilkuilevat koko ajan levottomina toisiaan ja varsinkin isoja nimiä. Minusta internet on kuin suunnaton koulun piha. Melkein kaikki haluavat hengata suosittujen kanssa ja tulla nähdyiksi oikeiden ihmisten seurassa. Siksi meidän ei tarvitse kontrolloida kaikkia, ainoastaan joitakin sellaisia tyyppejä, jotka ovat tarpeeksi hip ja pop ohjatakseen buzzia siihen suuntaan, johon asiakkaamme toivovat."

Otava, 2014
Sivuja: 431
Alkuteos: Buzz
Suomentanut Maija Kauhanen

WTF Are Men Thinking? / Christopher Brya, Miguel Almaraz

Ihan rehellisesti sanottuna, en koskaan edes kuvitellutkaan että kirja jonka nimi on WTF Are Men Thinking? olisi huikea lukuelämys. Suoraan sanottuna kirjan nimestä saa jo jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä odottaa. Mutta olin lähdössä pienelle työpyörähdykselle ja kaipasin kipeästi jotain helppoa lueskeltavaa ja WTF sattui osumaan ensimmäisenä Helmetissä silmiini. Uteliaisuus iski ja päätin - vähän huvittuneena - ottaa selvää mitä ne miehet nyt sitten muka ajattelevat.

Ehkä ihan tyypillisimmästä self-help -kirjasta ei ole kyse, kirjoittajat ovat ottaneet hiukan tieteellisemmän otteen tähän ikuiseen kysymykseen. Bryan ja Almaraz nimittäin mittasivat ensin kirjan kysyntää nettikyselyn avulla ja kun kävi ilmi että naiset olisivat valmiita maksamaan päästäkseen miessukupuolen korvien väliin. Naisilta kerättiin tämän jälkeen kysymyspatteristo, joka sitten esitettiin n. 250 000 miehelle. Kirjan kysymykset on jaettu eri aihepiireihin kuten seurustelu, seksi, avioliitto ja työ, ja niistä kerrotaan vastausten jakautuminen prosentuaalisesti, lisäksi miesten vastauksista on sanallisia lainauksia. Tällä rakenteella sitten edetään ensitreffeistä eteenpäin.

Ihan aluksi ilahduin kirjan tilastonörtteilymeiningistä, se tuntui virkistävältä ja kehittelimme kirjan lukemisesta herra Norkun kanssa jopa pienen pelinkin. Minä luin kysymyksen ja herra yritti vastata keskivertomiehen tapaan, sitten pähkäilimme vastauksia. Oli ihan hauskaa. Valitettavasti hauskuus ei kuitenkaan jatkunut yksin luettaessa ja aloin vähitellen kyllästyä formaatin listamaisuuteen ja kysymyksiin jotka olivat niin tuskallisen perinteisiä. Miksei hän soita, voiko nainen tehdä aloitteen, miksei hän kosi... Vastauksetkaan eivät tarjonneet suuria ahaa-elämyksiä, kuulemma mies soittaa jos on kiinnostunut, nainen voi tehdä aloitteen ja mies kosiikin kun siltä tuntuu. No daa.

Että mitäpä tästä sanoisin. Ihan ok ajankulua. Jos olet joskus kokenut miespuolisten ihmisten ajatusprosessin vaikeaksi ymmärtää, niin ehkäpä saat kirjasta uusia ideoita. Kirja painottuu pitkälti kiinnostuksen herättämiseen ja seurustelun alkuvaiheiden asioihin ja on ehkä kysymysten asettelultaan hiukan konservatiivinen, minun kaaliini ei esimerkiksi mahdu se, miksei nainen muka tehdä aloitetta. Jos tieteellisempi ote sukupuolten välisiin asioihin kiinnostaa, lue vaikkapa Barbara ja Allan Peasen kirja Hormonien sota: miksi miehet eivät kuuntele eivätkä naiset osaa lukea karttaa.

Sourcebooks, Inc., 2012
Sivuja: 464

Lupaa ja vaikene / Harlan Coben

Harlan Coben ja Jonathan Kellerman ovat minun dekkarimaailmassani samassa kategoriassa: molempien tuotannosta löytyy hurjan herkullisia dekkareita ja sitten niitä, jotka ovat ehkä hitusen höllemmin rantein kirjoitettuja. Tällä kertaa minut veti kirjaan pariin kaunis kansi joka ei kylläkään paljastanut sitä, minkälaiseen myllytykseen se minut mukanaan vetäisi.

Kirjan päähenkilö on Jake Fischer, yliopiston professori, joka tavannut elämänsä naisen, Natalien, viimeksi kuusi vuotta sitten kun nainen avioitui toisen kanssa. Sitten onni potkaisee Jakea kuolinilmoituksen muodossa - Natalien aviomies on menehtynyt. Toiveikkaana mies matkustaa hautajaisiin mutta missä on sureva leski? Ja miksei kukaan Natalien läheisistä ole tavannut tätä kuuteen vuoteen?

Tässä kirjassaan Harlan Coben tekee sitä, minkä hän parhaiten taitaa. Hän kääntää ja vääntää tarinaa suorastaan hengästyttävään tahtiin, vie lukijaa kuin pässiä narussa, koukuttaa, jopa vähän naurattaakin. Päähenkilö Jake on taitavasti luotu, hän on perinteinen miesten mies, herkkä tapelupukari jonka sydän kuuluu vain yhdelle. Siis vähän niinkuin suunniteltu miellyttämään naislukijaa.

Lupaa ja vaikene on varsin nokkela ja nopeatempoinen tarina joka piti minua tehokkaasti otteessaan. Oli pakko käännellä sivuja jotta saisin tietää kuinka Jake selviäisi milloin mistäkin kiipelistään ja löytyisikö Natalie koskaan. Sattui siis olemaan sellainen hetki jossa kykeni heittäytymään tarinaan täysillä mukaan ja tunsin sympatiaa Jaken pakkomielteistä rakkautta kohtaan. (Hei, kuka lähtee hautajaisiin iskemään leskeä, Jake? Vain vinksahtanut vainoaja tai tosiromantikko.)

"Uskotko rakkauteen ensi silmäyksellä? En minäkään. Uskon kuitenkin voimakkaaseen ihastukseen ensisilmäyksellä, ihastukseen, joka ei ole vain fyysistä. Uskon, että aina silloin tällöin, kerran tai kaksi elämän aikana, voi tuntea syvää, alkukantaista ja välitöntä, magneettiakin vahvempaa vetoa toiseen. Siltä minusta tuntui Natalien kanssa."

Minerva, 2014
Sivuja: 379
Alkuteos: Six Years
Suomentanut Salla-Maria Mölsä