Onnellisen avioliiton reseptejä / Kate Kerrigan

Tämän kirjan olen lukenut jo pari viikkoa sitten mutta halusin säästää sen tälle päivälle - hääpäivällemme. Täytyy ihan ensimmäiseksi sanoa, että tämä oli ihana kirja. Sellainen, jonka kanssa käperrytään sohvannurkkaan ja nautitaan ehkä pikkuisen suklaata ja muutama kyynelkin. (Mikähän siinäkin on, että joskus on ihanaa itkeä?)

Kirja oli siis mainio paketti, kepeä mutta kuitenkin riittävän syvällinen, elämänmakuinen ja liikuttava, mutta kuitenkin hetkittäin hauska. Tietysti romanttinenkin, mutta ilman niitä helppoja ja itsestäänselviä ratkaisuja. Lisäplussaa tulee vielä Irlannista, jonne haluaisin joskus matkustaa ja mielenkiintoisen oloisista ruokaresepteistä.

Kerrigan kertoo kirjassaan kahta rinnakkaista tarinaa; nykyajassa elävän New Yorkilaisen ruokatoimittaja Tressan ja Tressan isoäidin, Irlannissa pienessä kylässä eläneen Bernadinen tarinoita. Menestynyt Tressa on kirjan alussa juuri mennyt naimisiin - voi kauhistusta - talonmiehen kanssa, joka haluaa muuttaa Yonkersiin ja syödä sunnuntai-aterioita kammottavan sukunsa kanssa. Häistä on kulunut vain muutama kuukausi ja Tressa haluaa jo avioliitosta ulos. Bernadine puolestaan rakastuu tulisesti Michael Tuffyyn, mutta päätyy lopulta naimisiin tylsän ja turvallisen Jamesin kanssa.

Pidän kovasti näistä useassa eri ajassa liikkuvista tarinoista ja kontrasti yksinkertaisesti Irlannissa elävän Bernadinen ja Manhattanilla kiitävän Tressan välillä oli mielenkiintoinen. Niin paljon ehtii elämä muuttua muutamassa sukupolvessa. Varsinkin Tressan kiukunpuuskat ovat välillä hauskaa luettavaa, mutta silti jään välillä miettimään miksi Tressa avioitukaan Danin kanssa jos mies ei ollutkaan mieleinen...

(Tämä kohta sai kyynelet virtaamaan, siksi ajattelin jakaa sen kanssanne...)"Kun huolehtii kuolevasta läheisestä, ei pane merkille asioita, jotka hänen kuoltuaan haluaisi epätoivoisesti muistaa, hänen ääntään, kun hän pyytää jotakin, kättä joka tarttuu omaasi, silmiä, jotka tarkastelevat kasvojasi, rintaa joka kohoilee hengityksen tahdissa. Elämä on loppuun asti sarja pieniä ihmeitä, mutta sen tajuaa vasta sitten kun ihmeidentekijä on poissa. Hetkellä, jolloin ihme päättyy, toivoo että olisi katsonut tarkemmin, vaalinut elämän arvokasta lahjaa, kykyä kommunikoida, nähdä, yksinkertaisesti olla olemassa.
Sitä toivoo, ettei olisi tuhlannut niin paljon aikaa haluamalla jotakin muuta."

Lisää kirjasta: Kirjava kammari, Helmen lukupiiri,
Kirjallinen maailmanvalloitus: Irlanti
Totally British: Éirinn go Brách!
Sivuja: 328

Orjamarkkinat / Jouko Halmekoski

Tartuin Jouko Halmekosken kirjaan huutolaisista lukemani lehtiartikkelin innoittamana. Olin kyllä kuullut termin aiemminkin, etäisesti ehkä tiesin mitä se tarkoittikin, mutta artikkeli ja Orjamarkkinat avasivat silmäni.  Huutolaisuuden lähtökohta lienee ollut hyvä, on haluttu huolehtia siitä, että jokainen lapsi, köyhä tai orpo, saisi jonkinlaisen paikan jossa olla. Käytännössä tämä kuitenkin toteutui niin, että lapset myytiin huutokaupalla vuodeksi siihen taloon, joka teki hoidosta alimman tarjouksen.

Oli hyviä ja kunnollisia taloja ja niitä, joissa lapsi käytännössä asetettiin orjan asemaan. Oli ryysyissä kulkemista, huonoa ja vähäistä ruokaa, henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä ja häpeän ja alemmuuden tunnetta. Hellyyden puutetta. Ihmisen, lapsen, arvo tuntui olevan mitätön.

Itse huutokauppatilaisuuskin on nykyihmisen silmin järkyttävä, varsinkin kun pienimmät myytävät ovat saattaneet olla pikkulapsia.  

"Myytäviä saattoi olla hyvinkin runsaasti. Oli uusia ja edellisenä vuonna huudettuja. Heidät piti tuoda nähtäväksi, koska hoitosopimus tehtiin vuodeksi kerrallaan. Myytävät koostuivat lapsista, vanhuksista, vammaisista sekä mieli- ja pitkäaikaissairaista.
Huutokauppoja pidettiin kunnantaloilla, kouluissa ja ulkosalla. Meklarina toiminut kunnan edustaja koetti saada huudettavan vuotuisen hoitomaksun mahdollisimman pieneksi.
Myytävistä lapsista pienimmät nostettiin pöydälle tai muulle korokkeelle seisomaan. Meklari piti vasemmalla kädellä tukasta tai olkapäästä kiinni ja heilutti oikealla vasaraa.Sujuvasanaisimma mainostivat myytäväänsä: "Lapsi on perin kiltti, vähään tyytyväinen eikä itke paljon. Mitä vaaditaan? Mitä vaaditaan?"

Jouko Halmekoski on koonnut kirjaansa 25 huutolaislasten tarinaa. Mielenkiintoista on lukea myös lasten aikuisesta elämästä, moni Halmekosken kirjan henkilöistä oli vaikeasta lapsuudesta huolimatta onnistunut aikuisena luomaan hyvän elämän, olkoonkin että monia myös lapsuuden koettelemukset ja häpeän tunne edelleen vaivasivat. Silti, en voi olla miettimättä kuinka moni lapsista kuoli "hoitopaikkoihinsa" tai ajautui kokemustensa takia itsetuhoisille poluille. Kirja olkoon siis jonkinlainen anteeksipyyntö heille.

Voin vain kuvitella millaista kohtelua 10-vuotias Maija oli kestänyt vuosien ajan ennenkuin erään pieksämisen jälkeen uskaltautui sanomaan näin:

"Olin taas saanut selkääni kun huomasin hellan reunalla pienen kirveen. Iskin sen varren Tertun käteen ja sanoin: - Lyö tuolla niin ei enää tartte sen jälkeen hakata."

Orjamarkkinat ei ole mikään kirjallinen helmi, mutta koin sen kiinnostavana ja surullisena osana Suomen historiaa. Se avaa myös uuden näkökulman hyvinvointivaltio-Suomeen ja siihen, kuinka hyvin meillä asiat ovatkaan nykyisin ja mikä on onni, kun on ollutkaan se, jos lapsena on ollut joku joka pitää huolta ja rakastaa.

Kirjasta lisää: Kaiken voi lukea
Sivuja: 223

Erottaja / Karo Hämäläinen

Erottajaa lukiessani yksi ajatus nousee vahvasti mieleen - Karo Hämäläinen tuntee maailman, josta kirjoittaa, sen verran vikkelästi finanssimaailman termit vilisevät. Pieni selvittely paljastaakin Hämäläisen olevan Arvopaperi-lehden toimituspäällikkönä, lisäksi hän toimii Nordnet-pankissa suomalaisena rahoitusalan experttinä, jonka tehtävänä on ollut mallisalkkujen kokoaminen.

Erottaja sijoittuu lähimenneisyyteen, vuoden 2008 lokakuuhun kun USAn rahoitusvaikeudet iskivät tsunamin lailla.  Pankkeja kaatuu, ensin Amerikassa, sitten vaikutukset ulottuvat jo Islantiinkin ja näistä tunnelmista tarina lähteekin liikkeelle. Lehman Brothers kaatuu ja Suomen legendaarisen sijoitusrahaston, Erottaja Altiuksen, tähtisalkunhoitaja Rainer Olavi Oraspää eli Rotta, alkaa huolestua. Rotta on ottanut riskin, joka ei kannata ja nyt on yritettävä pelastaa se, mitä pelastettavissa on. Kun emoyhtiöstä kantautuu vielä viesti, että Suomen yhtiö laitetaan myyntiin, päättävät Erottajan perustajaosakkaat ostaa yrityksen takaisin itselleen. Mutta matkassa on monta mutkaa.  Joku kidnappaa Aulin, yrityksen kontrollerin. Ja mikä on Filexion?

Karo Hämäläisen kirja on mielenkiintoinen finanssitrilleri joka on ajankohtainen tänäkin päivänä kun Kreikan tukipaketti dominoi lehtien otsikoita. Kirja on remesmäinen sekoitus toimintaa ja finanssialaa, se on mielenkiintoinen kurkistus vähän erilaiseen maailmaan kuin se, mistä usein tulee luettua. Finanssitermit tuntuivat aluksi hiukan hankalilta luettavilta, mutta niiden käyttö ei ole liiallista, joten sanakirja ei ole tarpeen luettaessa. Suurten rahasummien pyörittely tuntuu hetkittäin melkein Monopoli-peliltä, sillä eroituksella että panoksena on muutakin kuin leikkirahaa. Alan ymmärtää jo paremmin sitä, miksi maailmantalous on kriisissä...

"Ei. Epävarmuus on hinta, ja sillä on arvo.
Ilman epävarmuutta työstä puuttuu raivo. Siitä puuttuisi adrenaliinin nostattava kiihko, siitä puuttuisivat karjahtelut, jotka ovat vietelleet hänet. Nauttiihan hän tästä - juuri tästähän hän nauttiikin, toiminnnasta ja päätöksistä, joiden arvon hän pystyy lukemaan hetkessä markkinaruudulta, punaisella tai vihreällä monitorin pikseleihin tykitetyn prosenttilukeman, joka kertoo hänen onnistumisensa asteen kahden desimaalin tarkkuudella. Sadoissatuhansissa euroissa, miljoonissa.
On tehtävä oikeita päätöksiä. Niitä enemmän kuin vääriä."

 Sivuja: 462

Kierrätyskeskuksen aarteet

Teimme lauantaina retken Kierrätyskeskukseen, mainio paikka tehdä löytöjä pikkurahalla! Nappasin mukaani Colleen McCulloughin Okalinnut, Fay Weldonin Maalle unelmien taloon ja Maeve Binchyn Tulikärpästen kesän. Hinnat eivät tosiaan huimanneet päätä; Binchy maksoi euron, Weldonin pokkari irtosi 50 sentillä ja Okalinnuista pyydettiin huikeat 10 senttiä.  Koko kasa alle kahden euron! Suosittelen!

Onnellisuusdieetti / Martha Beck

Aina joskus sorrun lukemaan kirjoja, jotka voisi kenties laittaa luokan self-help alle. Onnellisuusdieetti kuulosti ensimmäisenä sellaiselta, mutta osoittautuikin astetta järkevämmäksi opukseksi. Martha Beck on tohtori, joka loppuunpalamisen jälkeen alkoi miettimään onnellisuutta enemmänkin. Syntyi kymmenen kohdan dieetti, ohjelma onneen.

Beckin ohjelmassa on kymmenen kohtaa, joista jokaiseen kuuluu tehtävä. Ja harjoituksia, joiden avulla tehtävän suorittamiseen voi päästä sisään. Harjoitukset vaikuttavat yksinkertaisilta, mutta eivätpä vain ole. Esimerkkinä vaikkapa ensimmäinen askel, jossa pitäisi olla 15-20 minuuttia tekemättä tai miettimättä yhtään mitään. Kuulostaa yllättävän vaikealta ja samaan aikaan mukavalta.

Beckin kirjan harjoitukset eivät ole hullumpia, en keksi mitään syytä siihen miksei minun olisi silloin tällöin hyvä vain olla, pysähtyä hetkeksi. Tai kohdata pelkoni. Tai hemmotella itseäni jos olen marssinut pelkoa päin. Tai leikkiä.

1. Älä tee mitään. Anna itsellesi tauko kaikesta, jopa kauppalistan ajattelemisesta 15 minuutin ajan päivittäin.
2. Kohtaa totuus. Meillä on taipumus kertoa itsellemme "kipeää tarinaa", mutta tunnista totuus tarinan takana ja muista olla armollinen sisäiselle valehtelijallesi.
3. Halua jotakin. Pyri tunnistamaan ja pukemaan sanoiksi jokin asia, jonka sydämessäsi haluat.
4. Ole luova. Kehitä ja kirjoita ylös päivittäin jokin luova ideasi tai ajatuksesi, olipa se kuinka hullu tahansa.
5. Ota riski. Yritä kohdata pelkosi, asiat, jotka estävät toiveitasi toteutumasta.
6. Palkitse. Anna itsellesi pieniä palkintoja päivittäin.
7. Leiki. Tunnista todellinen urasi tai tarkoituksesi ja ne pelit, joita tuon tarkoituksen toteuttamista varten sinua pitää pelata. Ja heittäydy peliin koko sydämestäsi.
8. Naura. Nautitaan sisäisesti ja ulkoisesti vähintään 30 kertaa päivässä.
9. Luo yhteys. Pyri olemaan avoimempi elämäsi tärkeitä ihmisiä kohtaan.
10. Herkuttele. Juhlista elämää kolmasti päivässä, ruoalla tai ilman.

Askelia voi ottaa Beckin kuvaamassa järjestyksessä tai sieltä voi valita itselleen sellaisen harjoituksen, joka juuri nyt tuntuu erityisen tärkeältä. Itseäni houkuttelisivat herkuttelu, nauraminen ja luominen. Herkuttelun ei Beckin mukaan tarvitse olla ruokailua, se voi olla vaikkapa suosikkikappaleen kuuntemista tai kirjan kanssa sohvannurkkaan käpertymistä, kävelylenkki kameran kanssa -mitä tahansa, mikä on herkuttelua sinun aisteillesi tai sielullesi. Nauraminen taas - 30 kertaa päivässä! Ensin määrä tuntuu pieneltä, mutta tuleekohan niin montaa kertaa naurettua joka päivä? Töissä ja ruuhkabusseissa...Ideoinnista pidän ja kovasti pidän myös siitä, että Beck antaa luvan hullutella ideoiden kanssa, huomaan itse monesti sisäisen sensorini iskevän lyttyyn monta ajatusta mahdottomina. Mutta kukapa tietää mitä noista ideoista tulisi jos ne vain saisivat rauhassa mahdollisuuden kypsyä ja kasvaa...

Martha Beckin harjoitukset onneen eivät ole yhtään hullumpia. Ne ovat yksinkertaisen tuntuisia, mutta ehkä juuri sellaisia asioita, jotka arjen kiireissä unohtuvat. Beckin teesit tuntuvat elämäntapaoppaiden perushutulta, mutta harjoituksineen ja selityksineen kirja ja sen opetukset tekevät silti vaikutuksen. Beckin ääni on iloinen ja huumorintajuinen, hän vaikuttaa ihmiseltä joka osaa nauraa itselleen. Luulen, ettei kirjaa, niinkuin elämääkään,  ei pitäisi ottaa ihan hirveän vakavasti vaan rennosti ja leikkien.

Sivuja: 220

Innocent Traitor / Alison Weir

Vähän alkaa Tudor-ähky jo vaivaamaan, mutta kun Lady Jane Greystä kertova kirja osui vastaan, päätin kuitenkin lukea vielä yhden kirjan aiheesta. Onhan Lady Jane kuitenkin melko mielenkiintoinen hahmo historiassa ja minulle kohtuullisen tuntematon tapaus.

Jane oli Englannin kuningatar yhdeksän päivän ajan. Historiassa häntä kuvaillaan älykkäänä ja oppineena naisena, kenties yhtenä aikakautensa oppineimmista sekä miellyttävänä ja herttaisena. Mutta kuinka älykäs ja herttainen 16-vuotias tyttö onnistuu juonimaan tilanteen, jossa aikaisemmat perilliset, prinsessat Mary ja Elizabeth, ohitetaan ja valta siirretään hänelle? Vai olisikohan sittenkin niin että jälleen kerran tudorin ajan aatelisherrat ovat käyttäneet naisiaan pelinappuloina vaarallisessa valtapelissä? Tässä tapauksessa kohtalokkain seurauksin, sillä prinsessa Mary julistautui Janen yhdeksän päivän valtakauden jälkeen Englannin kuningattareksi ja lady Jane pidätettiin maanpetoksesta ja mestattiin.

Lukiessani en voinut olla miettimättä miten huono aika Tudorien aikakausi olikaan naisena olemiselle, vaarallinen aika. Jos synnytit puolisollesi pojan, olit kenties turvassa, mussa tapauksessa ikäviä asioita saattoi tapahtua. Tai niinkuin Janen tapauksessa, turvallisinta olisi jos olisit poika. En voi olla miettimättä että mikäli Jane olisi ollutkin James, olisiko kansakunta silloin tukenut hänen kuninkuuttaan vankemmin naispuolista ehdokasta vastaan. Mutta uuden ajan airut ovat jo ovella, viimeistään kuningatar Elisabet tuli vaikuttamaan kansan siitä, että nainenkin voi hallita.

Niin ja paasauksesta itse siihen kirjaan....Alison Weir on kirjoittanut teoksen, joka ihan kirjaimellisesti kattaa Janen elämän syntymästä kuolemaan. Kirjan kertojina toimivat vuoroin, Janen äiti Frances, Jane itse, kuningatar Katarina Parr, Janen hoitaja... Ääniä on monia ja mielestäni kuulostavat kaikki pitkälti samanlaisilta, mikä jossain määrin hämää. Jane itsekin kuulostaa kovin aikuismaiselta niinkin nuoreksi, mutta tokihan historia kuvaakin hänet vuosiaan vanhemmaksi. Kirjan kiinnostavin anti on oikeastaan aatelisherrojen valtapelin seuraaminen, kuinka kovaa se onkaan tuolloin ollut. Ihmiset ovat olleet vain pelinappuloita, joiden avulla joku onnekas yrittää voittaa itselleen kruunun.

Jossain määrin Innocent Traitor muistutti minua Joan d´Arcin tarinasta The Maid, jonka luin kesällä. Samankaltaisuutta toki löytyykin, onhan molemmissa kirjoissa pääosissa nuori tyttö, joka joutuu puolustamaan uskoaan ja tavallansa suojelemaan kansaa. Viaton sydän vain ei aina riitä, molemmilla tarinoilla on onneton loppu.

Huh, olipahan taas vuodatus. Nyt taidan pitää pienen Tudor-tauon.

(14-vuotias Jane saa Prinsessa Maryltä kalliin joululahjan. Kaksi vuotta myöhemmin Mary määrää Janen teloitettavaksi.)"But when I gaze at my reflection in the candle-lit mirror, I am startled by the stark image that confronts me, for in the flickering light the red stones look disconcertingly like gouts of blood around my neck.
- What's the matter, Jane? asks Mrs. Ellen. - It looks wonderful.
- Do you see it? I ask, shuddering.
- See what? My dear child, what are you talking about?
- The rubies... They look like blood. My voice is husky, trembling.
- Nonsense! Mrs. Ellen is brisk. -Pull yourself together. It's just a trick of the light - and your vivid imagination!
- Take it off! I say urgently.
- Jane, dont be silly, she replies impatiently.
- Take it off! I repeat, fumbling ineffectively with the clasp. - Help me!
- I dont know what's got into you, Mrs. Ellen mutters, unhooking it. - It's a beautiful necklage. You've got yourself into a state over nothing.
- Let's put it away, I say. I am suprised at myself. I usually scorn superstition as nonsense, but I am filled with a terrible sense of dread, as if what I saw in that mirror portended something awful."

 Sivuja: 406

Minun suomalainen vaimoni / Wolfram Eilenberger

Olin ennakkoon innostunut Minun suomalaisesta vaimostani, jokunen vuosi sitten olin lukenut Roman Schatzin kirjan Suomesta, rakkaudella ja tirskunut sille. Ajattelin, että Minun suomalainen vaimoni uudistaisi kokemukseni. Mutta ei ihan, tosin mukava kirja se silti oli. Punaisena lankana toimii, kuinka ollakaan, Eilenbergerin suomalainen vaimo, kirjassa kun valmistellaan häitä.

Kaupunkilaislikka kun olen, on Eilenbergerin kuvaama Suomi minulle vähän vieras. Olenhan minä toki sahdista kuullut ja kalassakin käynyt, mutta kovin vahvaa tarttumapintaa minulla ei tähän ole. Itikat sentään ovat tuttuja. Marimekosta kertova kappale taisi olla hauskinta mitä kirja tarjoili, Unikko-kuosin ylistyksen ymmärrän vaikkei meillä Unikkoa kotona olekaan missään muodossa. Outoa porukkaa.

Minun suomalaista vaimoani ei kannata lukea jos kaipaa syvällisempiä havaintoja Suomesta ja suomalaisuudesta. Kirja on melko kevyt, sellainen joka on mukava välipala hälinän keskellä. Muutaman mukavan oivalluksen löysin Tolkien lainauksista, järveen menijöiden analysoinnista ja tietysti kieliopista. Ja rakkaustarina suomalaisen vaimon kanssa, se oli aito. Rakkaus on pop.

"Minä sanoisin, että Suomen suhde muuhun maailmaan on samanlainen kuin maan suhde maailmankaikkeuteen.  Me olemme hiukan etäällä keskuksesta, ja jos lennät meidän ohitsemme, ajattelet, että niin no, tuollahan on vain vettä ja pilviä. Siksi vain harva nousee täällä koneesta. Mutta ei se haittaa, olemmehan me tähänkin saakka pärjänneet ihan hyvin omin päin."

Sivuja: 245
Kirjasta on blogattu ainakin täällä: Kirjainten virrassa, Mari A:n kirjablogi,  INAhdus