Helmikuu Norkun mieleen

Tänä vuonna talvi on ollut minun mieleeni. Vaikka lumi minusta kauniilta näyttääkin, en ole pakkasen ja liukastelun ystävä ja tänä vuonna niiden suhteen on päästy helpolla! Jo pari viikkoa on tuntunut siltä että kevättä on ilmassa, tassujen alla tuntuu jo asvaltti ja ilman pipoakin pärjää! Jipii!

Helmikuu hurahti töiden merkeissä, tiukan työrupeaman loppu onneksi häämöttää jo. Olen myös saanut joulun ja lomamatkan jälkeisen laiskotteluputken katkeamaan, tehnyt murulleni raakasuklaata ja lukenutkin. Arkea, mutta ihan mukavaa sellaista.

Helmikuun luetut

4623 sivua, 17 kirjaa. Kuukausi oli ainakin äänikirjojen sillä kuuntelin niitä peräti neljä kappaletta. Kuukauden hitit: The Great Gatsby, Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän ja Kuntoilu 2.0 joka sai minut nostamaan peffani sohvalta. Varsinaista floppia ei osunut vastaan lainkaan mikä lienee kelpo lukukuukauden merkki.

• Philomena / Martin Sixsmith
• Nuoruutemme Pariisi / Paula McLain
• Kuntoilu 2.0 / Gretchen Reynolds
• Poika joka pelastui / Leon Leyson
• Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta / Tuula Karjalainen
• Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän / Riikka Pulkkinen
• Operaatio Troijalainen, Julma / Christian Rönnbacka
• Fraktaaliruhtinas / Hannu Rajaniemi
• The Valley of Amazement / Amy Tan
• Eurooppalaisena Afrikassa / Karen Blixen
• Poison / Sarah Pinborough
• Kvanttivaras / Hannu Rajaniemi
• The Great Gatsby / F. Scott Fitzgerald
• Meltdown / Ben Elton

Luetuksi tuli Anne & Even Holtin yhdessä kirjoittama sairaala/rahoitustrilleri Kuoleman tahdissa, joka ei oikein ottanut iskeäkseen. Kirjan elementit olivat sinänsä ihan kiinnostavia mutta jotenkin tuskastuin muutamien juttujen epätodennäköisyyteen. Mieleen tulivat lähinnä Robin Cookin kirjoittamat teokset joita tuli luettua muutama lukioaikoina. (Gummerus 20 10, sivuja 315, suomentanut Katriina Huttunen)

Luettujen muttei blogattujen kasaan päätyi myös Leena Lehtolaisen kertomuskokoelma Sukkanauhatyttö, jonka olin sortunut ostamaan muistaakseni Elisa Kirjan alesta. Vaikken lyhyiden tarinoiden ystävä olekaan, kirja viihdytti kohtuullisesti, tosin myönnettäköön että ilman muuta sen parasta antia olivat lopun kolme pitkää juttua, lyhyet olivat minun makuuni melko heppoisa. Kirjasta ei jäänyt paljoa sanottavaa mutta sainpahan aikani kulumaan. (Tammi 2001, sivuja 299)

Lomamatkalla luettu Chris Cleaven The Other Hand jäi myös hässäkässä bloggaamatta vaikka olikin ihan kelpo kirja. Tulisesti en rakastunut mutta ainakin aika kului lennolla. Päällimmäisenä mieleen jäi kirjan vaikuttava aloitus jossa Little Bee vertaa itseään puntaan - se kolahti. Sen sijaan muutamat muut asiat kirjassa olivat vähänvaikeita uskoa ja ensimmäisten sivujen into pääsi laantumaan. Kirja lienee suomennettu nimellä Little Been tarina ja siitä on kirjoitettu blogeissa innokkaasti. (Sceptre 2009, sivuja 378)

Haasteiden tilanne

Maailman valloittaminen jäi tässäkin kuussa mutta sotilasurani (Ihminen sodassa -haaste) sentään vaikuttaa nousujohteiselta sillä nappasin tässä kuussa 1 lisäpisteen.

Entäs ensi kuussa?

Eräs ystäväni ilmoittaa aina maaliskuun alkaessa kevään koittaneen, olipa käsillä millainen lumituisku tahansa. Tänä vuonna kevään voi aavistaa ja allekirjoittanut ainakin odottaa sitä hartaasti. Lukukasassa on ainakin mainioita sarjakuvia ja kaikinpuolin muutenkin ihania kirjoja, joten jos takatalvi tuleekin, olen varautunut.

Philomena / Martin Sixsmith

Elokuvaversio Philomenasta pärähti Suomen valkokankaille viime kuussa ja kiinnostuin. Olin pongannut kirjan Audiblesta mutta leffan trailer sai minut kiinnostumaan tarinasta ja päätin leffalippujen sijaan sijoittaa kirjaan. (Kirjahan nyt aina voittaa elokuvan, eikös niin?!)

Tarina alkaa 1950-luvun Irlannissa jossa sievä ja nuori Philomena tapaa pojan ja tulee raskaaksi. Avioliiton ulkopuolinen raskaus on katolisessa maassa kauhistus ja siksi Philomena lähetetään luostariin synnyttämään kaikessa hiljaisuudessa. Luostarin sääntöihin valitettavasti vain kuuluu se, että nainen luovuttaa nunnille oikeudet vauvaan, joka siis aikanaan annetaan adoptoitavaksi. Näin käy myös Philomenan lapselle, pienelle Anthonylle, josta tulee amerikkalaisen perheen Michael-poika.

Ihan ensiksi on pakko mainita että kirjan nimi ja elokuvan trailer johtivat minut aivan hakoteille. Kuvittelin tarinan keskittyvän Philomenaan ja hänen yrityksiinsä löytää Anthony vuosien eron jälkeen mutta eihan sellainen ei kirjan tarina ole. Noin 90 prosenttia kirjasta käsittelee vain ja ainoastaan Michaelin elämää, Philomena etsintöineen on läsnä vain ihan alussa ja lopussa. Kirja on oikeastaan Michaelin elämäkerta, hänen vaiheitaan käydään läpi tarkasti, vuosi vuodelta. Kerronta on ihan miellyttävää mutta paikoin turhankin yksityiskohtaista - en ole kauhean kiinnostunut siitä minkä nimisessä baarissa Mike kävi tammikuussa 1982. Miken elämä on kohtuullisen kiinnostava ja kirjailija onnistuu nostamaan esiin mielenkiintoisia pointteja orpoudesta ja oman minuuden etsimisestä sekä ennakkoluuloista ja asenteista 1980-luvun Amerikassa. Tästäkin huolimatta, kirja valitettavasti sisälsi myös tylsiä kohtia, joiden en kokenut hyödyttävän kokonaiskuvaa.

Philomena oli minulle epätasainen kuuntelukokemus, se sisälsi todella kiinnostavia ja koskettavia osia mutta olisin ehkä toivonut kuulevani enemmänkin nunnista sekä kirjan nimihenkilöstä, Philomenasta. Kirjan ajatus on kyllä kaunis mutta se avautuu lukijalle vasta teoksen loppupuolella, jolloin kirja muutenkin muuttuu kiinnostavammaksi tapahtumiltaan. Ajatuksiakin heräsi, sisuunnuin taas maailman vääryyksistä, mikä sekin on omalla tavallaan ihan hyvä aikaansaannos.

PS. John Curless tekee oivaa työtä lukijana, tai ehkä hänen aksenttinsa on vain ihana - en osaa sanoa!

Whole Story Audiobooks, 2013
Sivuja: 15h 27min
Lukija John Curless

Nuoruutemme Pariisi / Paula McLain

Paula McLainin Hadley Richardson Hemingwaystä kertova kirja on ollut lukulistallani jo jonkin aikaa ja yllätyinkin iloisesti huomatessani että Gummerukselta oli ilmestynyt teoksesta suomennos. Kirja siirtyi heti lukupinoni kärkeen, kukapa voisi vastustaa 1920-luvun Pariisin tunnelmaa?!

Hadley Richardson oli hiljainen 28-vuotias nainen, jonka elämä otti uuden käänteen kun hän kohtasi juhlissa nuoren Ernest Hemingwayn. Ehkä elämänsä umpikujaa pelkäävä Hadley tekee yllättävän ratkaisun ja siirtyy Ernestin kanssa niukkaan mutta luovaan ja jännittävään elämään Pariisissa. On härkäjuoksuja Pamplonassa, laskettelua Alpeilla, auringonpalvontaa Italiassa ja rakkautta Pariisin kahviloissa. Juhlia muiden luovien nerojen kanssa ja turhautumista kirjoittamiseen. Mutta kaiken hyvän täytyy joskus päättyä...

Pidin Paula McLainin tavasta kirjoittaa, hän herätti Pariisiin (ja kroonisen matkakuumeeni) eloon mainiolla tavalla. Kiinnostuin taiteilijaelämästä, joka vaikutti yht'aikaa olevan raadollista, loistokasta ja rankkaa. Ernestin ja Hadleyn tuttavapiiri vilisee tuttuja nimiä, kuten Gertrude Stein sekä F.Scott Fitzgerald Zelda-vaimoineen. Tuoreen Kultahattu-kokemukseni jälkeen etenkin tämä pariskunta kiinnosti minua - en tiedä oliko se vain minun omaa mielikuvitustani mutta kirjan Fitzgeraldit muistuttivat minusta kovasti Kultahatun Buchannoneita. Olen lukenut tästä ajankohdasta vain vähän (viimeksi mainion sarjakuvan Beware the Reeper, jossa muuten Ernest ja Hadleykin vilahtavat). Kirjan sivuhenkilöt alkoivat kiinnostaa ja päädyinkin tapani mukaan googlettelemaan.

"Silloin me sanoimme Pariisia verrattomaksi paikaksi, ja niin se olikin. Mehän sen keksimme. Loimme sen omasta kaipauksestamme, savukkeista ja Saint Jamesin rommista: loimme sen savusta ja säkenöivästä, vimmaisesta keskustelusta, ja kuka uskalsikaan väittää ettei se ollut meidän? Yhdessä loimme ja sitten taas hajoitimme kaiken."

Kiinnostuneille vinkiksi myös Random Housen The Paris Wife -sivu, jolta löytyy mm. kirjailijan haastatteluja ja valokuvia kirjan tapahtumien paikoista.

Gummerus, 2013
Sivuja: 390
Alkuteos: The Paris Wife
Suomentanut Irmeli Ruuska
Saatu arvostelukappaleena

Kuntoilu 2.0 / Gretchen Reynolds

Käsi ylös, kenen uudenvuoden lupaus oli aloittaa uusi elämä/pudottaa painoa/kuntoilla enemmän? Ainakin minun! Jouluruokien jälkeisessä äh-housuni-kiristävät-enkä-halua-syödä-enää-yhtään-kohvehtia -fiiliksessä oli aika helppoa innostua Gretchen Reynoldsin kirjan teemoista, luvataanhan kirjan jo kirjan takakannessa että vain 20 minuuttia likuntaa riittää!

Ihan ensimmäinen vaikutelmani Kuntoilu 2.0:sta oli se, että kirjahan on hauska! Ja siinä on on paljon tietoa, sopivan kansantajuisesti selitettynä. Kirjassaan toimittaja Gretchen Reynolds murtaa liikunnassa vallalla olevia ajatuksia mm. harjoitusta edeltävän venyttelyn hyödyllisyydestä. Väitteitään Reynolds tukee useilla eri tieteellisillä tutkimuksilla joiden valossa ajatukset kieltämättä tuntuvat ihan loogisilta, sellaisilta joita tekee mieli ainakin testata käytännössä.

Kirjan punainen lanka taitaa olla se, että jo vähäinenkin liikunta parantaa terveyttäsi ja pidentää elämääsi. (Tämähän ei tosin suoranaisesti ole yllätys vaikka viesti onkin tärkeä.) Kirja kattaa eri osa-alueita, mm. painonpudottamisesta, kestävyysurheiluun, ikääntymiseen ja käsitelläänpä yhdessä luvussa varsin kiintoisasti geenien merkitystä urheilullisuudessa. Kunkin luvun loppuun on koostettu hyödyllisiä vinkkejä aiheeseen liittyen, tiesitkö mm. että maitokaakao on hyvä palautusjuoma rankan lenkin jälkeen? Kirja kannustaa myös liikkumaan välillä omilla äärirajoilla, intervalli-tyyppinen harjoittelu kun näyttäisi tutkimusten mukaan johtavan parhaiten tuloksiin.

Kirja puuttuu myös mediassakin esillä olleeseen kysymykseen istumisen terveellisyydestä. Itse aloitin "seisomatyöskentelyn" viime vuonna kun työpaikan muuton yhteydessä satuin saamaan sähköpöydän. Yllytyshulluina aloitimme siipan kanssa seisomisen ja se osoittautui hyväksi päätökseksi, mm. miehen selkäkivut katosivat. Ihan koko päivää en toki jaksa seistä, mutta esim. puhelinpalaveri sujuu ihan hyvin vaikka samalla hiukan jaloittelisinkin. Oli kiva huomata että Reynoldsin kokemukset olivat samankaltaisia kuin omanikin, ehkä siis aloitin vahingossa jotain mikä hyödyttää terveyttäni!

Sain Kuntoilu 2.0:sta (jonka suomennettu nimi on kyllä mielestäni vähän kuivakan oloinen) lisäintoa liikuntaprojektiini, joten ainakin omalla kohdallani kirja tuntuu toimivan. Luulen että aikanani tulen myös palaamaan sen sivuille lisävinkkien toivossa.

Atena, 2014
Sivuja: 320
Alkuteos: The First 20 minutes: Surprising Science Reveals How We Can Exercise Better, Train Smarter, Live Longer
Suomentanut Antti Immonen
Saatu arvostelukappaleena

Poika joka pelastui / Leon Leyson

Sain Leon Leysonin Pojan joka pelastui itselleni pyytämättömänä arvostelukappaleena. Schindlerin lista teki aikoinaan nuoreen Norkkuun syvän vaikutuksen, muistan vieläkin kohtauksen jossa pieni punatakkinen tyttö harhailee ghetossa jota natsit ovat tyhjentämässä. Maailman pahuus iski kovasti mutta toisaalta tuntui lohdulliselta että myös Schindlerin kaltaisia ihmisiä oli olemassa. Sittemmin olen lukenut jokusenkin natsi-tarinan, joskus surullisena, joskus jo hiukan kauhuihin turtuneenakin.

Leon Leysonin tarina on kertomus natsiaikojen kauhuista pienen pojan silmin. Leysonin perhe joutui sota-vuosien aikana Krakovan ghetosta aina keskitysleireille saakka. Oskar Schindlerin rohkeus ja hyvä tahto ovat syy siihen miksi Leon lopulta pelastuu.

Lukemani jälkeen tunsin taas vanhaa tuttua turtumusta. Leysonin kertomus ei sinällään eronnut monista muista samanlaisista, yhtä karmeista ja liikuttavista. Puhtaasti kirjallisena tuotoksena kirja oli ihan kiva, se ei itkettänyt mutta kertoi koskettavan ja todellisen tarinan Leysonin perheen kamppailusta. On hienoa että Leyson sai tilaisuuden tallettaa oman tarinansa kansien väliin, tuntuu tärkeältä ettemme unohda mitä tapahtui ja miksi. Tosin pahoin pelkään että ihmiskunta vain toistaa samaa tuhoisaa kaavaa...

"Selviytymiseni ei ollut kovin todennäköistä. Melkein kaikki olosuhteet olivat minua vastaan, eikä puolestani puhunut juuri mikään. Olin pelkkä pikkupoika, jolla ei ollut suhteita eikä erityistaitoja. Minua kuitenkin puolsi uksi asia, joka vei voiton kaikesta muusta: Oskar Schindler oli sitä mieltä, että elämäni oli arvokas."

Tammi, 2014
Sivuja: 246
Alkuteos: The Boy on the Wooden Box
Suomentanut Annika Eräpuro
Saatu arvostelukappaleena.

Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta / Tuula Karjalainen

Tove Janssonin -elämäkerta Tee työtä ja rakasta on kiinnostanut minua siitä lähtien kun Tammen tilaisuudessa sain kirjasta kuulla. Tänä vuonna juhlavuottaan viettävä muumimamma selkeästi kuitenkin kiinnostaa monia, sillä kirjaston varausjono oli pitkä kuin nälkävuosi ja sain kirjan hyppysiini vasta nyt! Kirja voitti myös ihan äskettäin kirjabloggaajien jakaman Blogistinian Tieto -palkinnon ja ihan ansiosta, sillä kyseessä on runsas, kaunis ja toimiva pakkaus joka kunnioittaa aihettaan.

Jo kirjan nimi, Janssonin exlibriksestä lainattu lausahdus, tuntui miellyttävän maanläheiseltä ja kauniilta, tavoittaen jotain sellaista miksi kuvittelen Tove Janssonin. Karjalainen kartoittaa Janssonin elämänvaiheita kattavasti ja kiintoisasti, piirtäen kuvan herkästä ja tunnollisesta naisesta jossa on elämäniloa, rohkeutta kulkea omaa polkua ja lahjakkuutta.

Minulle kirjan mielenkiintoisimmaksi anniksi nousivat Janssonin töiden analyysit joissa Tuula Karjalainen nostaa esiin kiinnostavia näkökulmia ja sota-ajan kuvaus, jossa nousevat hyviin esiin sekä ajan henki että Toven oman elämän myllerrykset ja pohdinnat. Kirjailija tuntuu perehtyneen hyvin aiheeseensa, tietoa on runsaasti ja ne esitetään lukijaa kiinnostavalla tavalla, herättäen mielenkiinnon tutkia Jansson töitä lisääkin. Ilokseni huomasinkin että Ateneumissa alkaa maaliskuussa Tove Jansson -näyttely, se taitaa nyt olla ihan pakko katsomassa. Mieli tekisi myös palata hetkeksi lapsuuden rakkaiden Muumi-kirjojen pariin, varsinkin sarjakuvat olivat meillä kovassa suosiossa. Muistan rakastaneeni sarjakuvien paksuutta ja kuvituksen ja tarinan runsautta niin että lainasin suosikkikirjani kirjastosta aina vain uudestaan!

Kirjan ulkoasusta on vastannut Timo Numminen, joka mielestäni on tehnyt oivallista jälkeä, kirja on kaunis kuin Janssonin luomat satumaailmat.

Maalaan taivaan siniseksi, siniseksi

hameen auringon keltaiseksi

kauniiksi hymysi.

Sinut maalasin suloisimmaksi,

maalaan kuvasi seinälle 

ja sinne jäät

sellaisena kuin olit

kun rakastit minua.

- Tove Jansson

Tammi, 2013
Sivuja: 303

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän / Riikka Pulkkinen

Osallistuin Blogatin ja Elisa Kirjan kampanjaan jossa sain valita mieleiseni äänikirjan kuunneltavakseni. Totta puhuen kärsin ensin hiukan valinnanvaikeudesta, mutta lopulta klikkasin koriini Riikka Pulkkisen uutuuden, Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän, ihan jo kirjan mahtavan nimen takia. Olen lukenut Pulkkisen kirjoista aiemmin Totan, josta muistan tykänneeni vastoin tahtoani. Viimeistään Iiris kuitenkin teki minusta Pulkkis-fanin, tätä tahtoisin lisää!

"Näytät hyvältä korkeissa koroissa ja suklaatahroja leuassasi."

Iiris Lempivaara voisi olla eräänlainen versio Sinkkuelämän Carriesta. Tai ehkä hän on sitten Charlotte. Hän on suloinen psykologi, jonka elämä oli mallillaan Aleksin kanssa. Hän on kuvitellut jo nimetkin lapsille, vain Aleksin kosinta puuttuu. Mutta sormuksen sijaan Iiris saakin eron ja tapahtuu eräänlainen jälleensyntymä kun Iiris aloittelee uutta elämänvaihetta ja opettelee sanomaan kyllä ja ei.

Lukuhetkeni Iiriksen kanssa olivat mitä mainiompia, hän osoittautui mainioksi yhdistelmäksi hauskoja ja pikkuisen syvällisiäkin juttuja joihin on helppo samaistua, olenhan joskus itsekin ollut suklaa- ja korkokenkäterapian tarpeessa. Olin ladannut Iiriksen puhelimeeni ja varsin vaivatonta viihtyä hänen seurassaan ulkolenkillä, ruokaa laittaessa tai aamuisen ruuhkabussin ankeudessa. Ja kyllä, saavuin iloisempana töihin - kumma juttu kuinka paljon nauraminen oikealla hetkellä voikaan muuttaa päivän kulkua!

Kirjan tunnelma on viehättävä, lukijana toimiva Leena Pöysti tekee oivaa työtä ja onnistuu välittämään jopa hymynsä kuuntelijalle saakka. Hän tuntuu juuri oikeanlaiselta Iiriksen lukijaksi. Kiitosta haluaisin antaa myös kirjan viehättävän nostalgiselle kannelle, jonka tekijän nimeä en valitettavasti onnistunut löytämään.

Kappaleen äänikirjaa voi kuunnella vaikka täältä.

Otava, 2013
Kesto: 4h 45min
Lukija Leena Pöysti
Saatu arvostelukappaleena

Operaatio Troijalainen, Julma / Christian Rönnbacka

Lomalukemisekseni latasin puhelimeeni nipun e-kirjoja, lukutoukan elämää nimittäin helpottaa huomattavasti se, että pieneen tekniseen laitteeseen voi surutta survoa kymmeniä kirjoa. Valikoimaa riittää taatusti joka fiilikseen ja matkalaukkuunkin jää enemmän tilaa. Kunnon jännärit ovat aina hyviä matkakavereita ja siksi päätin ottaa Christian Rönnbackan Antti Hautalehto -sarjan kirjat Operaatio Troijalainen ja Julma matkalukemisikseni.

Antti Hautalehto -sarjan aloittaa Operaatio Troijalainen, jossa Antti aloittaa työskentelyn Porvoon poliisin tekniikkapuolella. Miehen ensimmäiseksi jutuksi sattuu kauniin tanssinopettajan raiskaaja ja vainoaja, mutta pian päivät täyttyvät muustakin jännittävästä sillä poliisi saa myös vihiä isosta huumelähetyksestä. Niin, ja ampuuhan joku huligaani myös puutarhatonttujakin. Kiirettä piisaa, konnat ovat kovia ja niin ovat poliisitkin. Sarjan toinen osa, Julma, vie lukijan nimensä mukaisiin tunnelmiin kun joku alkaa ryöstää pieniä tyttöjä kodeistaan ja Antin päästä tarjotaan palkkio.

Olen iloinen siitä, että tulin ostaneeksi kirjat sillä ilokseni Antti Hautalehto -sarja oli juuri sellaista dekkarimeininkiä josta pidän. Poliiseiden touhut ovat ronskeja ja samaa luokkaa on myös miesten huumori, jolle tunnustan hörähdelleeni pariinkin otteeseen. Hurtti huumori maustaakin mukavasti tehokkaan koukuttavia ja jännittäviäkin kirjoja, yhdistelmä tuntui minusta oikein toimivalta. Ja kun mukaan soppaan on heitetty hippunen romanssiakin, alkaa kokonaisuus olla kasassa.

Minun suosikkini kirjakaksikosta taisi olla Julma, se tuntui kokonaisuutena napakammalta ja koukuttavammalta. Operaatio Troijalainen on toki hyvä aloitus sarjalle, mutta Julma sai ainakin minut innostumaan jo Rönnbackan tulevastakin tuotannosta. Netistä en ainakaan vielä löytänyt tietoa siitä onko uusia Hautalehto-kirjoja tulossa, mutta toivotaan niin!

"Ajatusten määrä joka pyöri Antin päässä, alkoi huvittaa. Silmien edessä ei vilissytkään eletty elämä, vaan tilanteen absurdius vei hänen huomionsa. Tosin nyt hän muisti että hänellä oli remontin takia Simon Korven iskuporakone lainassa. Kukahan senkin palauttaisi. Voi perseen viulut. Antti pakotti itsensä tähän hetkeen, vaikka se ei miellyttänyt häntä. Tässä hän seisoi nöyränä kuin lahdattava lammas, polkupyörä Manalan portinavaimena. Lautturina Kharonin tilalla joku vitun sliipattu hurripelle. "

Operaatio Troijalainen: Bazar 2012
Sivuja: 227

Julma: Bazar 2013
Sivuja: 275

Ystävänpäivän kysymykset ja vastaukset

On Valentinuksen päivä ja halusin antaa teille kaikille tulppaaneja ja ystävänpäivätoivotuksen! Kirjajuttujen sijaan ajattelin vastailla kysymyksiin joita Omppu blogista Reader, why did I marry him ja Arja Kulttuuri kukoistaa -blogista haastoivat allekirjoittaneen vastaamaan kysymyksiin.

Omppu kyseli tämmöisiä:

1. Jos saisit valita jonkun romaanihenkilön parhaaksi ystäväksesi, kenet valitsisit ja miksi?
- Kyllä kai se olisi Bridget Jones, tai oikeastaanhan me olemme olleet ystäviä jo vuosia... Bridgetillä on hyvä sydän, mainio huumorintaju eikä hänen kanssaan taatusti tulisi tylsää!

2. Minkä olemassaolevan kirjan olisit halunnut kirjoittaa itse?
- Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on aika ihana kirja, toivoisin että se olisi syntynyt minun kynästäni.

3. Pokkari vai kovakantinen?
- Kovakantinen. En oikein osaa perustella paremmin kuin että pidän kovakantisen kirjan ryhdistä.

4. Pidätkö ns. avoimista lopuista? Miksi tai miksi et?
- Miksipä ei? Pidän siitä että kirjailija antaa lukijan itsensä täydentää tapahtumat. Mielikuvitus on pop!

5. Mitä pöytälaatikostasi löytyy?
- Olen niin onnettomassa tilassa ettei pöydässäni ole lainkaan laatikoita, ainoastaan pieni hylly. Sieltä löytyy nenäliinapaketti, muistilappuja, lehtiö muistiinpanoja varten, kyniä, ponnarin lenksu, ruuvimeisseli ja Avotakan kesänumero.

6. Mikä kirja olisi hyvä puheenaihe ensitreffeillä?
- Omilla ensitreffeilläni juttelin kirjahyllyistä, voisin myös kuvitella että esim. jostakin elämäkerrasta saisi hyvän keskustelun aikaiseksi. Tai sitten voi olla rohkea ja kertoa omasta lempikirjasta, treffikumppanin reaktio saattaa antaa osviittaa siitä onko suhteellanne tulevaisuutta!

7. Mihin kirjallisuudesta tuttuun paikkaan (todelliseen tai ei-todelliseen) haluaisit matkustaa ja miksi?
- Viktorian ajan Lontoo tuli nyt ensimmäiseksi mieleeni, luultavasti Sherlock Holmesin takia. Pidättyväinen tunnelma ja pinnan alla kytevät ristiriidat ja vaikka mitkä mysteerit kiinnostavat ja korsettien ja kaasulyhtyjen Lontoo vaikuttaa kuvitelmissani oikein tunnelmalliseltakin.

8. Kirjoista tehdään usein elokuvia. Mistä elokuvasta tulisi tehdä kirja?
- Aika vaikea kysymys, tällä kertaa mieleeni ei tule yhtään sellaista hyvää elokuvaa joka ei jo kirjaan pohjautuisi. Paitsi ehkä piiretyt... Itse ilkimyksen seikkailuja voisin hyvinkin seurata sarjakuvaformaatissa.

9. Minkä kirjan suomenkielistä käännöstä odotat juuri tällä hetkellä?
- Ainakin Elizabeth Gilbertin The Signature of All Things kiinnostaisi.

10. Kuvitellaan, että ihan yllättäen yksi kirja katoaisi kirjahyllystäsi. Minkä kirjan katoaminen tuntuisi ikävimmältä ja miksi?
- Kääk! Taidan nimetä Bridget Jonesin, koska moneen kertaan luetulla kirjalla on jo tunnearvoa.

Arja taas kyseli seuraavia:

1. Kirjablogin pitämisen kolme tärkeintä motiiviasi?
Lukupäiväkirjan pitäminen, kirjoittamisen harjoittelu ja lukukokemuksien jakaminen.

2. Oletko aktiivinen somessa muuten kuin bloggaajana? Käytätkö esim. Twitteriä?
Olen aika aktiivinen somessa. Twiittaan (@Nenakirjassa) ja olen myös Instagramissa (Norqu). Facebook-sivut löytyvät osoitteesta http://www.facebook.com/NenaKirjassa . Twitterissä höpisen sekalaisiakin juttuja enkä Instagramissakaan pelkästään kirjoja kuvaa.

3. Miten kuvailisit kirjamakuasi tai sen muuttumista vuosien varrella?
Kirjamakuni on aina ollut sekava ja sellaisena se luultavasti pysyykin. Dekkarit, luku- ja historialliset romaanit ovat minun genreni. Nykyisellään alan jo oppia millaiset kirjat eivät innosta mutta yritän silti säännöllisesti kokeilla rajojani koska kirjathan osaavat yllättää!

4. Onko olemassa kirjoja, joita et halua lukea? Mitä/millaisia ne ovat?
En pidä hirmuisen raaoista kirjoista, samoin kotimainen realismi monesti tuntuu hankalalta. Myös novellien lukeminen on minulle hankalaa.

5. Onko bloginpidosta poikinut seurauksia, joita et osannut odottaa? Millaisia?
Jos totta puhutaan, en alunperin osannut edes odottaa että joku lukisi tätä blogia ja kuitenkin sen myötä olen tavannut liudan uusia ihmisiä, saanut uusia kokemuksia ja hankkinut uusia taitoja. Aika hieno juttu!

6. Vaihteleeko lukuaktiivisuutesi, esim. vuodenaikojen mukaan?
Vaihteleehan se, joskus tulee aikoja jolloin energiani ei riitä lukemiseen, esimerkiksi joulun alla tunsin olevani jumissa lukemiseni kanssa. Mutta haluan pitää lukemisen harrastuksena, sen pitää olla kivaa eikä stressaavaa!

7. Haluaisitko suositella joitakin blogeja, muita kuin kirja-? Mitä seuraat itse?
Seuraan itse mm. Nelliinan vaatehuonetta, Karkkipäivää, Polkadotsia ja Kulinaarimuruja, koska blogien kirjoitustyyli vain puree!

Ihanaa, höperöä ja romanttista ystävänpäivää kaikille!

Fraktaaliruhtinas / Hannu Rajaniemi

Fraktaaliruhtinas - tai Kvartaalikuningas kuten minä sitä höttöisissä aivoissani kutsuin - oli lukupiirikirja ja siksi rämmin sen päättäväisesti läpi Nykin reissusta jetlagisilla aivoillani. Ei ihan helppo nakki, sillä Rajaniemen teksti on edelleen hurjan monimutkaista ja runsasta ja pisti prosessointiyksikköni koville.

Kirja jatkaa Varkaan, Mielen ja Perhosen tarinaa. Varkaan minuuden palaset ovat edelleen siroteltuina pitkin maailmaa mutta kiitos Oublietten seikkailujen, alkaa olla selvää että visiitistä Maahan saattaisi olla hyötyä. Maassa eletään tunnelmissa Mad Max kohtaa Tuhannen ja yhden yön sadut kun Twaddud, tyttö, joka rakasti hirviöitä, kuulee tärkeän henkilön murhasta.

Ihan ensiksi tärkein, en nimittäin ole ihan varma tajusinko tätä kirjaa. Ehkä tajusin, ehkä en, aika hämmentävä tunne 440 sivun jälkeen. Minulle kirjan runsaus osoittautui sekä haasteeksi että ilonaiheeksi, pidin kovasti uusista sanoista, ideoista ja termeistä mutta toisaalta kirjan juoni henkilöineen ikäänkuin peittyi kaiken sinällään kivan hörhelön alle, sillä Rajaniemi vyöryttää peliin zokuja, taisteluautismia, lentäviä mattoja, jinnejä ja villikoodia että lukija, jäädessään ensin pohtimaan yhtä käsitettä, sitten toista, melkein kadottaa punaisen langan. Ehkä pökerryttävä tunne onkin tarkoituksellinen, aivan kuin varkaan tuottamat illuusiot? Ainakin minä olisin kaivannut sanastoa. It-alalla toimivana iloitsin kuitenkin tuttujen termien uudelleenkäytöstä: parikoodausta, luojamoodeja, juurihakemistoja ja vaikka mitä!

Trilogian kolmas osa, The Causal Angel, ilmestyy Amazonin tietojen mukaan 15.7.

(Tawadudd kertoo sisäisestä monologista.)"Kahden mielen muodostavat narratiivit voivat tietyissä tilanteissa kietoutua toisiinsa. Esimerkiksi rakastavaiset ovat jossain määrin punoutuneet yhteen myös ajatustensa tasolla. Punoutumisessa yksittäisen ihmisen tietoisuus leviää osaksi toisia tietoisuuksia ja päinvastoin, kunnes kaikki ovat yhteydessä keskenään. On myös mahdollista ujuttaa itsensä vaivihkaa toisen henkilön tarinoihin."

Gummerus, 2013
Sivuja: 442
Alkuteos: The Fractal Prince
Suomentanut Antti Autio

The Valley of Amazement / Amy Tan

Kuultuani että suosikkikirjailijaltani Amy Tanilta oli ilmestymässä uusi kirja monen vuoden tauon jälkeen aloitin innokkaan odotuksen. Hienon The Luminaries -kuuntelukokemuksen jälkeen olin valmis sukeltamaan uuden historiallisen äänikirjan pariin!

Tällä kertaa Tan vie lukijansa 1900-luvun alun Shanghaihin, jossa nuoren Violetin äiti Lucretia pyörittää ensimmäisen luokan kurtisaanitaloa. Vallankaappauksen kuohuissa Lucretia päättää kuitenkin palata Amerikkaan mutta petoksen takia Violet joutuu kuitenkin eroon äidistään ja huomaa tulleensa myydyksi neitsytkurtisaaniksi. Tanin tuttuun tapaan luvassa on polveileva sukutarina.

Näin lukemisen jälkeen olen hieman kaksijakoisissa tunnelmissa. Tan on toki yksi suosikeistani mutta aivan täysin en kirjalle lämmennyt. Olin mielissäni siitä että kirjailija oli pyrkinyt kokeilemaan vähän uutta tutun ja toki hyväksikoetun amerikankiinalaisen äiti-tytär -tarinansa kaavaa. Kirja onkin aika erilainen kokemus verrattuna vaikkapa Tanin ehkä tunnetuimpaan teokseen, Ilon ja onnen tarinat. Violetin kehityskertomuksessa nimittäin on reipasta seksiä enemmän ja herkkää fiilistelyä vähemmän. Tämä tietysti ei ehkä liene yllättävää kun kyseessä on kirja kurtisaaneista mutta tämä toimikoon siis varoituksen sanana herkkänahkaisille!

Violetin tarina oli hetkittäin mukaansatempaava, hetkittäin taas toivoin että kirjaa olisi hiukan karsittu sillä esimerkiksi eräskin matkakuvaus tuntui ainakin äänikirjana piinallisen pitkältä. Olisin myös toivonut että Kiinan historian vaiheet olisivat näkyneet voimakkaammin kirjassa, nyt tarina keskittyy pitkälti Violetin omiin kokemuksiin. Ilokseni kirjasta kuitenkin löytyi Tanille tuttua vinkeää huumoria, mm. kiinalainen seksisanasto hymyilytti.

Kirjan lukijat olivat tekivät vallan kelvollista työtä, erityisesti ilahduin Amy Tanin lukijan osuuksista. (Olkoonkin että syynä taisi olla enemmänkin kirjailijan fanittaminen kuin huikea taidonnäyte mutta tykkäsin yhtä kaikki kuulemastani.) Mikäli makupala kirjasta kiinnostaa ennen lukemista, kannattaa kokeilla Rules for Virgins -nimellä julkaistua otetta kirjasta.

Brillance Corporation, 2013
Kesto 24h 51min
Lukijat Nancy Wu, Joyce Bean, Amy Tan

Eurooppalaisena Afrikassa / Karen Blixen

Rakastuin aikoinani tulisesti Minun Afrikkani -elokuvaan, jonka upeat maisemat ja haikea rakkaustarina veivät minut mennessään. Elokuva perustui tositarinaan ja luonnollisestikin Karen Blixenin poikkeuksellinen elämä ja persoona alkoivat kiinnostaa minua, joskaan en tehnyt asian hyväksi mitään. (Maailmassa taitaa olla liian paljon kiinnostavaa luettavaa!) Vuosia myöhemmin Eurooppalaisena Afrikassa osui hyppysiini Kierrätyskeskuksessa ja koska kirjan hinta oli huikeat 20 senttiä, oli ostopäätös helppo tehdä.

Kirja on oikeastaan kertomuskokoelma Blixenin elämästä Afrikassa. Pääosassa on arki, kikujuineen, antilooppeineen ja eurooppalaisine naapureineen ja vaikken useinkaan lämpene kirjoille, joissa on tämän tyyppinen rakenne, yllätyksekseni rakastin tätä kirjaa. Sen maailmaan oli helppo uppoutua, Blixenin sanojen välityksellä tuntui helpolta paeta helmikuun kylmyyttä entisaikojen Afrikan lämpöön ja pölyyn.

Eurooppalaisena Afrikassa oli yllättävän hidaslukuinen kirja, tai kenties halusin jollain tasolla säästellä herkkupalaani. Luin säästellen, luvun silloin, toisen tällöin ja nautin Blixenin kauniista kielestä ja hienoista hetkistä. Suurta rakkautta kaipaava kuitenkin saattaa pettyä, sillä romanssi Denys Finch-Hattonin kanssa jää lähinnä rivien väleistä luettavaksi. Mutta se, mitä on luettavissa, on kaunista.

Ajan kuluminen näkyy kirjassa lempeällä tavalla, Blixen kertoo mm. paljon suhteestaan järkevästä ja lämpimästä suhteestaan alkuasukkaisiin. Myös kirjan käännös on vanhanaikaisuudessaan suloinen, sen sivuilla vilistävät sirahvit ja maatilan mittakin acre.

"Denys Finch Hattonilla ei ollut Afrikassa muuta kotia kuin maatilani. Hän asui talossani eräretkiensä väliaikoina ja piti täällä kirjojaan ja gramofoniaan. Kun hän tuli takaisin, aukeni maatila ja puhui, niinkuin kahvivainio puhuu kukkiessaan ensimmäisissä sateissa, valuvan märkänä, tuoksuen kuin liitupilvi."

Karisto, 1989 (julkaistu ensimmäisen kerran 1938)
Sivuja: 485
Alkuteos: Den afrikanse farm
Suomentanut Werner Anttila

Poison / Sarah Pinborough

Luin Sarah Pinborough'n Beautyn jokin aika sitten ja kiinnostuin tästä satuja uudelleen muokkaavasta
nuortenkirjasarjasta. Beauty kertoi prinsessa Ruususen tarinan melko synkällä tavalla ja nyt osansa saa Lumikki!

Eräässä kaukaisessa maassa asui vallaton ja kaunis prinsessa, jonka nimi oli Lumikki. Maalla oli pulleavatsainen kuningas, joka pian tarinan alettua lähti sotimaan ja jätti valtakunnan prinsessoineen kauniin ja nuoren kuningattaren vastuulle. Kylmällä kuningattarella ja Lumikilla vain ei oikein synkannut...

Kirjaa lukiessani tuli mieleen että oikeastaan tämä tarina toimisi nykyaikaan tuotunakin: uusioperhe, jossa nuori äitipuoli ja tytär mittelevät voimiaan. Tämä on ehkä ollutkin Pinborough'n mielessä, sillä hän selkeästi tuo esiin lähes samanikäisten naisten kateuden sekä sen, millaiseksi ansaksi äitipuoli kokee avioliittonsa. Hänestä kun kovin kosto Lumikille on puijaaminen tämä avioliiton ansaan, jolloin tyttö ei enää ikinä ole vapaa.

Pidin Poisonista Beautyä enemmän, tuntui että kirjassa keskityttiin itse satuun, Beautyssä kun niitä sivujuonteita piisasi. Loppuratkaisukin on oikeastaan aika herkullinen, joten suosittelen tätä vähän vinksahtaneiden satujen ystäville.

Gollanz, 2013
Sivuja: 202

Kvanttivaras / Hannu Rajaniemi

Olen muutamaan otteeseen katsellut Hannu Rajaniemen Kvanttivarasta kirjaston hyllyssä uteliaana mutta kirja jäi aina lainaamatta sillä arastelin tarttua sci-fi -kirjaan. Jos en vaikka ymmärräkään mitään ja olen kaikkien fiksujen avaruusjuttujen keskellä ihan uunona! Apua! Lusmuiluni loppui kuitenkin kun Kvanttivaras putkahti lukupiirin listalle, nielaisin syvään ja otin haasteen vastaan.

Kvanttivarkaan keskushenkilönä on luonnollisestikin varas, legendaarinen sellainen. Varas on aikoinaan ryöstänyt kokonaisia kaivoksia mutta lojuu nyt arvoitusvankilassa. Soturinainen Mieli on saanut tehtävän, jonka avain sijaitsee Varkaan kadoksissa olevissa muistoissa. Mieli ja Varas suuntaavat Marsissa sijaitsevaan Oublietteen, jossa Varas on viettänyt nuoruutensa.

Täytyy sanoa että Kvanttivaras oli melkoisen tujua tavaraa sci-fiin tottumattomalle. Varsinkin aluksi Rajaniemen omien termien ja ideoiden vyöry tuntui hurjalta ja vähän lamaannuttavaltakin. Uutta ja erilaista oli paljon ja se vaati miettimistä ja pureskelua, totuttelua. Vaikka olinkin tuskissani tekstin rikkauden kanssa, outoa kyllä, se myös veti. Luin 50 sivua, sitten 100 ja illalla vielä jokusen lisää. Pääsin loppuun saakka ja huomasin ajattelevani että haluan jonain päivänä lukea tämän kirjan uudelleen. Ehkä toisella lukukerralla ymmärtäisin enemmän.

Kvanttivaras oli kaikessa runsaudessaan rikas ja hämmentävä, pidin kirjasta mutta täydellinen lukunautinto se ei ollut, sen verran kovasti jouduin sen kanssa ponnistelemaan. Kirjan kansien välistä löytyy kuitenkin aika herkullisia juttuja, kauniita näkymiä, pieniä, kiinnostavia kumarruksia meidän maailmamme konseptien suhteen ja mieltä kutittelevia ajatuksia. Esimerkiksi ajatus suklaisesta iltapuvusta on sangen herkullinen!

"Ehkä on kuitenkin soveliaampaa lähteä tällä tavoin, ystävien ympäröimänä. Aika on juuri sellaista, joksi kukin sen tykönään luo: suhteellista, absoluuttista, lopullista - tai loputonta. Minä haluan sulkea tämän hetken sydämeeni ikuisiksi ajoiksi. Kun sitten hiljaiseloni aikana puhdistan viemäreitänne, varjelen teitä foboilta ja kannattelen kaupunkianne harteillani, kykenen joka hetki muistamaan, kuinka mahtavia ystäviä minulla on."

Gummerus,  2011
Sivuja 440
Alkuteos: The Quantum Thief
Suomentanut Antti Autio

The Great Gatsby / F. Scott Fitzgerald

Tutustuin Gatsbyyn ensimmäisen kerran kirkasotsaisena lukiolaisena, jolloin kirja valikoitui luettavaksi epäilemättä ohuutensa takia. Muistoni kirjasta eivät ole kauhean mairittelevia, Daisy oli mielestäni hemmoteltu ja ärsyttävä, Gatsby outo. Kovin syvälle en tainnut päästä tähän amerikkalaiseen klassikkoon, joten päätin kokeilla olisinko nyt kypsynyt lähemmäs F. Scott Fitzgeraldin tasoa.

Tarina lienee monille jo tuttu, onhan Gatsby nähty jo valkokankaallakin useasti. Kirjan kertojana toimii nuori Nick Carraway, joka kesken helteisen kesän ajautuu keskelle kolmiodraamoja ja suuria unelmia. Hänen naapurinsa, paheellinen uusrikas, salaperäinen Jay Gatsby nimittäin rakastaa kaukaa Nickin serkkua, seurapiirikaunotar Daisyä joka valittevasti on naimisissa.

Kuuntelin Gatsbyn Jake Gyllenhaalin lukemana äänikirjana ja kokemus oli oivallinen. Gyllenhaalin ääntä kuunteli mielellään ja tarinakin veti puoleensa huomattavasti paremmin kuin vuosia sitten. Fitzgeraldin kieli on kuvailevaa ja mutkikasta, mikä ei ehkä edistänyt lukiolais-Norkun ja kirjan suhdetta positiivisella tavalla, mutta nyt kuuntelin tekstiä jo siitä nauttien. Voisiko tästä kuvitella että olen kehitynyt lukijana muutamassa vuosikymmenessä? Toivottavasti.

Päällimmäinen tunnelma lukemisen jälkeen oli haikeus. Toisella lukukerrallani olin alkanut paremmin ymmärtää Gatsbyä, jopa pitää hänestä ja siksi kirjan loppu olikin vaikeampi pala niellä. Daisy-inhostani en aivan päässyt eroon, vaikka aloinkin ymmärtää häntä hiukan paremmin. Hemmotellut pikkuneidit vain eivät oikein iske allekirjoittaneeseen... Olen iloinen siitä, että tulin palanneeksi tämän kirjan pariin, sillä nyt ymmärrän jo vähän paremmin miksi se on noussut klassikon asemaan, sillä jotain surullista, katoavaa ja kaunista tässä kirjassa on. Saavuttamattomien unelmien voima on suuri.

Audible inc., 2013
Lukija Jake Gyllenhaal
Kesto 4h 49 min

Meltdown / Ben Elton

Meltdown tuntui oivalta valinnalta erään väsyneen ja hektisen työpäivän jälkeen, sillä tiesin Ben Eltonin hauskaksi mieheksi ja kaipasin naurua tammikuun pimeyteen. Kirjan nimi, Meltdown, tuntui väsyneelle lukijalle erittäin sopivalta valinnalta, aika lopussa olin nimittäin itsekin.

Meltdownin päähenkilö on Jimmy Corby, yksi pörssin kultanäppisistä rahantekijöistä. Jimmyllä on seitsemän miljoonan punnan talo omalla hissillä, vaimo, kolme kultamussukkaa sekä ystäviä, jotka hekin tekevät rahaa. Sitten talouden tuulet kääntyvät ja Jimmyn rakennusprojekti jää kesken.Velat karttuvat ja pian miljoonatalossa lasketaan sitä, onko vaippoihin enää rahaa.

Meltdown on ajankuva takavuosien talousromahduksesta, oikeastaan omalla vinkeällä tavallaan aika osuvakin. Ben Elton kirjoittaa samassa hengessä kuin Karo Hämäläinenkin, pilke silmäkulmassa tyypeistä, jotka taviksesta ovat aika rasittavia tyyppejä kaikessä överiydessään. Kirjassa vuorottelevat jaksot menneistä, rikkaista vuosista sekä nykyhetki, jossa Jimmy painiskelee rahallisen painajaisensa kanssa. Tunsin vuoroin oloni ärtyneeksi besserwisseriksi("Hitto vieköön, tuo vielä kostautuu!") ja pehmoksi ("On se Jimmy sittenkin kunnon mies!").

Kirja ei ollut varsinainen napakymppi vaikka Eltonin teksti sinällään ihan hauskaa olikin, se suuri ahaa-elämys jäi vain puuttumaan tekstistä. En oikein löytänyt omaa suosikkiani henkilökaartista, joka - kai ihan tarkoituksella - oli melkoisen snobbailevaa ja koppavaa porukkaa, mikä ehkä osaltaan vaikutti siihen etten jaksanut elää tarinassa niin vahvasti mukana. Meltdown toimi kuitenkin mukavana välipalana väsyneelle ja plussaa vannoutuneelle Downton Abbey-fanille oli kuitenkin se, että lukijana oli itse Granthamin jaarli, Hugh Bonneville!

Random House Audiobooks, 2009
Kesto 4h 18min
Lukija Hugh Bonneville