torstai 5. heinäkuuta 2012

My sister, my love / Joyce Carol Oates

Minä muistan takavuosilta JonBenét Ramsayn murhan, niin varmasti moni muukin. Lapsen salaperäinen kuolema omassa kodissaan, vain kaksi päivää joulun jälkeen tuntui hyytävältä. Suomalaisesta näkövinkkelistä katsottuna myös 6-vuotiaan JonBenétin elämä hurjasti meikattuna lapsimissinä karmaisi. Vaikka Joyce Carol Oatesin My sister, my love on toki sinänsä fiktiivinen teos, on helppo nähdä mistä kirjailija on inspiraationsa ottanut, niin selviä viittaukset ovat.

Tarinan kertojana on Skyler Rampike, jonka 6-vuotias luistelijatähti/pikkusisko Bliss Rampike löytyy eräänä päivänä murhattuna kodin kellarista. Alkaa melkoinen myllytys, niin median kuin poliisinkin toimesta. Tapahtumien alkaessa Blissin kuoleman kymmenvuotispäivä lähestyy ja nyt jo aikuinen ja alkoholiongelmien kanssa painiskeleva Skyler haluaa kertoa sisarensa tarinan. My sister, my love tuntuukin olevan Skylerin päiväkirja, tai kenties eräänlainen blogi, johon hän purkaa tuntojaan. Skyler piirtää lukijoidensa eteen kuvan amerikkalaisen unelmaperheen taustoista. Kaunis Betsey-äiti pönkittää omaa egoaan lastensa kautta, isä Bix taas kiipeää menestyksen tikkaita ja paljon poissa.

Tyylilleen uskollisena Oates ei taaskaan valitse helppoa tai iloista aihetta, Rampiken perhe taitaa tuntemistani Oatesin perheistä surullisin tapaus. Tekstissä käytetään hyvin erilaisia tyylikeinoja, mm. hengästyttäviä välimerkittömiä vuoropuheluita, joista käy hyvin ilmi lapsi-Skylerin hämmennys ja ahdistus, arvelut ja epäilyt yhdistettynä aikuisen Skylerin ajatuksiin ja tulkintoihin. Vaikka Skyler onkin tarinan kertoja, hän kuitenkin kertoo lapsuudestaan paljon kolmannessa persoonassa, mikä tuntuukin aidolta ns. lapsen suusta tulevassa kuvauksessa.

Skyler tuntuu henkilönä hurjan todelliselta ja tuskaiselta. Huomasin lukiessani kauhistelevani sitä, kuinka vanhemmat voivatkaan noin sotkea lapsensa pään - jo niin pienenä.  Vaikka kirjan punaisena lankana onkin Blissin murha, on tarinan keskipisteenä kuitenkin vahvasti Skyler joka riipaisevasti lapsen näkökulmasta kuvaa vanhempiensa kiipimistä. Rampikeille kun lapset tuntuvat olevan vain menestymisen välineitä, ikäänkuin lapsella ei olisi arvoa itsenään - hänen täytyy tulla joksikin tärkeäksi - vaikkapa seuraavaksi Sonia Henieksi tai vähintäänkin ystävystyä tärkeiden ihmisten lasten kanssa.

Mielenkiintoinen lisä kirjassa on sen sivujen ulkonäkö, sisäsivuilla nimittäin leikitään rohkeasti eri fonteilla ja jopa valokuvilla, jotka luovat kirjalle omanlaistaan tunnelmaa - kuin kyseessä todella olisi jonkun päiväkirja. Kirja osoittautui hitaaksi ja vaativaksi luettavaksi, mutta tässä tapauksessa se ei häirinnyt minua lainkaan, My sister, my love oli sen arvoinen.
(Blissin ristimänimi oli Edna Louise, Betsey nimeää hänet Blissiksi vasta luistelu-uran alettua) "It was during this first skating session, while watching Edna Louise on her borrowed skates, on the ice, now in the company of eleven-year-olde June Chaplin who'd taken the little girl by the hand, to give her instructions, that Betsey Rampike was made to realise for the first time My daughter is special! my daughter is blessed by God! my daughter will be the way God will reward me for my faith in Him and God will elevate my daughter above all rivals."
Kirja ilmestyy syyskuussa nimellä Sisareni, rakkaani, Otavan suomentamana. Ellei englanniksi lukeminen innosta, kurkkikaapa kirjahyllyjä syksyllä! Suosittelen!

Fourth Estate, 2008
Sivuja: 562

26 kommenttia:

  1. Tämän haluan ehdottomasti lukea, mutta taidan odottaa suomennosta ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä suosittelen tätä, sillä kokemus oli vahva vaikkei ehkä miellyttävimmästä päästä. Minun oikeastaan tekisi itsenikin mieli vähän kurkata suomennettua versiota, sillä tällä kertaa teksti on aika erikoista, jo ihan ulkoiselta asultaankin, esim. tekstinäyte on kursiiveineen yms. on suora ote kirjasta, en siis ole unohtanut isoja kirjaimia virkkeen alusta. Kiinnostaisi siis nähdä miltä kirja näyttää!

      Poista
    2. Minäkin odotan suomennosta, mutta hyllyssä odottaisi Oateksen muitakin paksukaisia vuoroaan. Haluaisin nyt lukeakin epämiellyttävän miellyttävän kirjan. Toisaalta minun pitäisi haastaa itseäni ja lukea englanniksi muitakin kuin sarjakuvia. Luet hurjan nopeasti kaikilla maailman kielillä. :)

      Poista
    3. Tämä kyllä on epämiellyttävän miellyttävä kirja, se taitaa olla melkein Oatesin tavaramerkki. Jos enkuksi lukeminen kiinnostaa, niin täältä saa kyllä tuon kirjan lainaan. :) Minulla odottelee Mudwoman tuolla kasassa, sekin taitaa olla vähän synkeä.

      Ihana tuo kaikilla maailman kielillä, olisitpa nähnyt kun aikanaan yritin tehdä kiinan kielen käännöstehtävää. Viisi riviä tunnissa :D

      Poista
  2. Tämä kiinnostaa myös kovasti. Odotan suomennosta. :) Kirjastosta varmaan lainaan niin en kyllä heti käsiini saa.

    VastaaPoista
  3. Oikein säpsähdin, kun huomasin, että olet lukenut saman kirjan kuin minäkin juuri äsken! Aika jännä huomata, että eri lukijat lukevat kirjan eri tavalla. Itse pidin kirjaa lähinnä satiirina, mutta tietysti tajusin myös, että se kertoo myös todella traagisen tarinan perheestä, jossa ei oikein mikään toimi. Olen viime aikoina lukenut useita Oatesin kirjoja ja olen alkanut todella arvostaa hänen kirjallista kykyään. Kävin juuri äsken lainaamassa kirjastosta kaksi uutta romaania romaania Oatesilta, eikä loppua näy. Blonde vaikuttaa myös must-kirjalta (kertoo käsittääkseni Marilyn Monroen tarinan). Hyvää kesän jatkoa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se taitaa olla se kirjan taika, jokainen lukee omien kokemuksiensa läpi. Minulle tämä oli melkeinpä tarina ahneudesta ja tietynlaisesta turhamaisuudesta jolle uhrataan lopuksi omat lapsetkin. Säälin kovin pikkuista Blissiä ja Skyleria siinä rytäkässä!

      Oates on kyllä hurja kirjoittaja ja todella tuotteliaskin! Minä pidin Blondista todella paljon, olisinpa ehkä jopa valmis rankkaamaan sen parhaaksi Oatesin teoksista, tosin monta niistä on vielä lukemattakin.

      Poista
  4. Oi, oi, miten mielenkiintoista, tämä on luettava, mutta monien muiden tavoin odottelen suomennosta. Mulla on Oatesin vanhemmasta tuotannosta lukematta vielä ainakin Putous, sen voisi lukea tätä odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, Putous olisi oivallinen makupala tätä odotellessa. Luulen että tässä suomennos tulee olemaan kyllä mielenkiintoinen, on varmasti ollut kiinnostava haaste suomentajalle!

      Poista
  5. Tiesin että Oatesilta on tulossa uusi suomennos, mutta en ennen tätä tiennyt yhtään, mistä kirja kertoo. Kuulostaa kyllä karmivan kiinnostavalta ja ihan pakolliselta luettavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, silmät auki vaan syksyllä. Oates osaa näiden synkkien aiheiden käsittelyn hienosti!

      Poista
  6. Kiitos kiinnostavan kirjan hyvästä kuvauksesta! Ilahduttavaa kuulla, että Oatesilta on tulossa uusi kirja suomeksi. Englanniksi en tätä edes yritä lukea. Eikä Oatesin valitsema aihe tosiaan ole taaskaan helppo tai kevyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, kiva jos löytyi vinkkiä. Suomennoskin on onneksi tulossa ihan pikapuoliin, luulen että tätä voi olla helpompi lukea englanniksi koska teksti on itsessään aika vaativan tuntuista.

      Poista
  7. Kuulostaa todella kiinnostavalta! Kosto:Rakkaustarina oli aika pettymys, mutta Haudankaivajan tytär oli todella hyvä. Pitää lukea ainakin yksi vielä, jotta tietää, onko kirjailija hyvä vai ei. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, Haudankaivajan tytär oli ensimmäinen Oatesini ja todellakin aika vaikuttava kokemus. Oatesilla hienoja kirjoja ja sitten vähän heikompia, minusta esim. tämä ja Blondi ovat siitä vahvasta päästä.

      Poista
  8. Kuulostaa kyllä kiinnostavalta! Englanti vain ei tahdo taittua minulta, joten täytyy (monen muun) kera odotella suomennosta :) Oatesilta olen aiemmin lukenut vain Kosto: rakkaustarinan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, onneksi odotus ei ole pitkä. Syyskuussa olisi jo suomennostakin tarjolla :)

      Poista
  9. Kuulostaa mielenkiintoiselta... Pitäisi selvästikin kirjoittaa Oatesin nimi lapulle, että muistaisin suunnata kirjastossa hänen kirjojensa kohdalle! En siis ole lukenut häneltä vielä mitään :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kokeile ihmeessä jotakin Oatesin kirjaa, iloisia aiheita tosin ei ole luvassa mutta kerronta on hienoa ja hänellä on suomennettuja teoksiakin useita. Lappua mukaan vaan!

      Poista
  10. Mielettömän hyvä kirja rankasta aiheesta vaativalle lukijalle.

    Jouduin sulattelemaan tekstiä yön yli, sillä lasten valjastaminen vanhempien sosiaaliseen kiipimiseen salpaa henkeäni, saa sydämeni epärytmiin ja sielusta sattuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei tosiaan mene alas helpolla. Melkein vieläkin suututtaa kun ajattelen tämmöisiä vanhempia. Aihe on kyllä sinänsä ajankohtainenkin, eikös juuri joku yrittänyt puuhata lapsimissikisaa Suomeenkin?!

      Poista
  11. Rankka kirja, jonka sinä olet lukenut vieläpä englanniksi, hienoa! Minä sulattelin suomeksi tätä parin viikon ajan enkä silti välttynyt painajaisilta.

    Upea kirja, kertakaikkiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankka ja hieno. Minä en nähnyt painajaisia, mutta kirja kyllä jätti jäljen.

      Poista
  12. Ahdistava kirja, jossa oli tuota kommenteissa mainittua satiiria ja mustaa huumoria, mutta aiheet ovat kuitenkin tosia ja minusta Oates käsitteli niitä huumorista huolimatta liian yksioikoisesti. Silti taidokas ja erityisesti vaikuttava kirja - johon ei tee mieli palata.

    VastaaPoista