Muistanette ehkä jokunen vuosi sitten paljon keskustelua herättäneen elokuvan Supersize me (2004), joka käsitteli pikaruokakulttuuria? Elokuvassa Morgan Spurlock, dokumentin tekijä, päättää syödä kuukauden pelkkää pikaruokaa. Ja mikäli plussa-ateriaa kassalla tarjotaan, hän ottaa sen. Morganilla oli luonnollisesti myös tiimi lääkäreitä ja ravintoterapeutti seuraamassa sitä, miten tämän tyyppinen ruokavalio ihmiseen vaikuttaa. Kuukauden kuluessa Morgan lihoo 11 kiloa ja kokee mm. mielialan vaihteluita ja sydänoireita.Nyt Spurlock jatkaa sotaansa kultaisia kaaria vastaan sarjakuvan muodossa. Supersized -kirja koostuu useammasta erillisestä "tarinasta", näiden joukossa seurataan myös Morganin elokuvassakin nähtyä kokeilua. Kirja suomii aika rankalla kädellä pikaruoka-alaa ja erityisesti yhtä ketjua, joka sarjakuvassa kulkee nimellä McDopey. Kirjan tarinat ovat suurimmaksi osaksi itsenäisia kertomuksia, jotka käsittelevät pitkälti pikaruoan epäterveellisyyttä sekä ruoan valmistuksen puhtautta ja eettisyyttä. Kertojana toimii rujon näköinen Ronald McDonald, joka sarjakuvan edetessä vain lihoo ja lihoo.
Kirja on vahva argumentti pikaruokakulttuuria vastaan. Sen tarinat eivät houkuttele tilaamaan hampurilaisia - saati sitten ranskanperunoita. Yhdessä sarjakuvissa nimittäin kuvataan sitä kuinka pitkään ranskanperunat säilyvät kuvun alla säilytettyinä. Ajassa, jossa hampurilaiset ovat mädäntyneet ällöttäväksi mössöksi, ovat ranskanperunat edelleen entisellään. Pelottavaa!
Ihan perinteiseksi sarjakuvaksi en tätä kirjaa mieltäisi, ennemminkin se sisältää ravintotietoutta ja valistusta, ilman sen kummempaa draaman kaarta tai viihteellisiä elementtejä. Minulle tämä ei ollut mikää huikea lukukokemus, monet kirjan tarinoista olivat tuttuja jo elokuvastakin. Tarkoitus kirjan taustalla on varmasti hyvä, mutta itse jäin miettimään onko toimiiko sarjakuva juuri tässä tapauksessa ihan oikealla tavalla. Jäin nimittäin esimerkiksi edellä mainitun ranskanperunakokeen kohdalla miettimään sitä, onko tämän tyyppinen tieto riittävän luettavan oloista ollakseen uskottavaa. Minä uskoin, koska olen nähnyt elokuvan ja tiedän taustoja, mutta uskoisiko sellainen jolla ei Spurlockin tuotantoon ole aiempaa kosketusta? Sarjakuvan tyyli varmasti vaikuttaa myös asiaan, sillä vaikkapa Ville Tietäväisen sarjakuvien tarinoihin on hyvinkin helppo uskoa.En tiedä kuinka tai mille kohderyhmälle tätä kirjaa on Amerikassa markkinoitu mutta kuvittelisin että tämä voisi olla hyvä keino jakaa ravintotietoutta nuorille.
Dark Horse Books, 2011
Sivuja:85
Tämäpäs vaikuttaa kiinnostavalta! En välttämättä tule tätä lukemaan, mutta muistan hyvinkin Spurlockin elokuvan sekä hänen ideoimansa hieman samaa ideaa noudattavan tv-sarjan, jossa esimerkiksi rasistinen punaniska asuu 30 päivää muslimiperheessä tai homofoobikko päätyy kalifornialaisen homopariskunnan luo (samaksi 30 päiväksi). Spurlockin tuotanto siis kiinnostaa. Hän kärjistää, mutta joskus viesti mennee perille parhaiten juuri siten.
VastaaPoistaMinä en tainnut nähdäkään tuota tv-sarjaa, elokuva kyllä jäi hyvin mieleen! Sarjakuvassa näkyy hyvin myös tuo halu kärjistää ja ehkä shokeeratakin. Minusta Spurlockin viesti kuitenkin kärsii tästä esitysmuodosta, tämä sarjakuva ei onnistu vetoamaan tunteisiin tai järkyttämään, ehkä siksikin että suuri osa aiheista oli jo elokuvasta tai muuten vaan elämästä tuttua.
PoistaHmmn - tähänhän voisi heittää vaikka kuinka mielenkiitoisen kommentin, kun olen itse töissä eräässä McDopeyssa ;)
VastaaPoistaIhmettelen, että miksi tarvitaan tällainen dokumentti / sarjakuva, että saadaan joku tajuamaan että eihän sillä hampurilaisaterialla voi joka päivä elää. Meiltä kuitenkin löytyy esimerkiksi ravintoainetaulukot ravintoloista, joista jokainen voi halutessaan tarkistaa ruokansa terveellisyyden ja sopiiko se yhteen jo sinä päivänä syödyn kanssa. Puhtaudesta ja hygieniasta sanon sen verran, että standardit ovat kovat, ja ainakin meillä niitä noudatetaan.
Jos syö liikaa, lihoo. Jos syö yksipuolisesti, arvot eivät ole kohdallaan. Jos herkuttelee silloin tällöin, se tuskin haittaa ketään. Ja silti ihmiset kärsivät yhtäaikaa anemiasta ja ovat lihavia. Milloin ihmisistä tuli tyhmiä?
Hyvä kysymys! Tämä oli vähän ristiriitainen luettava, koska osa asiasta on niin itsestään selvää. Ajattelin että kirja on kenties ensisijaisesti suunnattu jenkki-markkinoille, joilla kai ylipaino on kai aika iso ongelma. Ihmettelin muuten sitä, kuinka Spurlock on saanut käyttää noinkin vapaasti esim. Ronald McDonaldin hahmoa tuolla tavalla ilman jonkinlaista oikeusjuttua herjauksesta yms?
PoistaSie löydät mitä erilaisimpia sarjakuvia. Vaikuttaa todella kiinnostavalle, vaikka en itse sitä ehkä luekaan. Heh, ristiriitaista, mutta uskon, että se shokkiarvo tuli jo siitä Spurlockin dokumentista, enkä ehkä halua nähdä piirrettyjä terveysriskejä. :)
VastaaPoistaSarjishyllystä sitä tekee kaikenlaisia löytöjä ja jotenkin sarjakuvien kanssa on helpompi tehdä kokeiluja kuin kirjojen. Spurlock sinänsä on kiinnostava toimija, mutta tämä sarjis jätti minut kyllä vähän ristiriitaisiin tunnelmiin. Haluaisin toisaalta pitää tästä, mutta jotenkin kokonaisuus ei mielestäni ole ihan kohdallaan.
PoistaSpurlockin dokumentista tykkäsin ja tv-sarjasta myös, mutta tämä sarjakuva kuulostaa vähän kummalliselta. Erityisesti mietin samaa kuin sinäkin, että miten Spurlock on saanut käyttää noin minimaalisesti peiteltyä Ronald McDonald hahmoa jne. Varsinkin kun niitä pikaruokaketjuja on paljon muitakin, vaikka mäkkäri varmasti onkin tunnetuin.
VastaaPoistaTuo McDopeyhin keskittyminen tuntui tässä vähän oudolta, juuri siksi että niitä firmoja on muitakin, varsinkin jenkeissä. Yritin vähän googletella sarjakuvan vastaanotosta, mutta aika hiljaista tuntui olevan, ehkä Mäkkäri ei halua antaa kirjalle enempää mediahuomiota reagoimalla siihen
Poista