tiistai 20. maaliskuuta 2012

Laitos / Simon Lelic

Laitos alkaa pysäyttävästi. Poliisit pidättävät Arthur Priestleyn, hammaslääkärin, epäiltynä homoseksuaalisuudesta. Arthur yrittää turhaan todistella olevansa naimisissa ja pienen pojan isä, tästäkin huolimatta hänet suljetaan Laitokseen. Kun Arthurin vaimo, Julie, ei onnistu saamaan poliisilta minkäänlaista tietoa miehensä olinpaikasta tai edes syytteestä, jonka takia hänet pidätettiin, kääntyy Julie erään toimittajan puoleen saadakseen apua ja oikeutta miehelleen.

Simon Lelic on kirjailija, joka tuntuu ottavan kantaa moniin hankaliin asioihin, kuten kiusaamiseen ja nyt myös valtion vallankäyttöön. Lelicin muista kirjoista poiketen kirja sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa valtiolle on annettu runsaasti oikeuksia terrorismin vastaisten suojelutoimien takia. Lelic tuntuu haluavan muistuttaa ihmisiä siitä että rajattomalla vallalla on kääntöpuolensa. Tavallaan kirja käsittelee myös pelkoa ja sitä, kuinka helposti se voi johtaa ylilyönteihin.

Kirja on tunnelmaltaan tiivis ja synkkä. Tarinaa kuljetaan eteenpäin kolmen kertojan, Arthurin, journalisti-Tomin ja vankilanjohtaja Gravesin kautta. Henkilöistä Graves osoittautuikin minulle kiintoisimmaksi, kenties moraalisten ristiriitojensa takia. Laitoksen johtajana juuri Graves on ikäänkuin hyvän ja pahan, totuuden ja valheen risteyskohdassa ja yrittää valita sen oikean polun saamiensa tietojen perusteella.

Laitoksessa on voimakas kafkamainen tunne ja vaikka se onkin fiktiota, kolkutteli takaraivossani voimakas ajatus siitä, että kirja voisi olla totta. Ehkä se onkin...
(Arthur kirjoittaa mielessään kirjettä pojalleen Casperille, jossa pyytää anteeksi.)"Sinulta Casper: Etten ole luonasi tänään ja huomenna ja joka päivä. Etten ole katsomassa, kuinka opit pyöräilemään ilman apupyöriä, sitomaan kengännauhasi, pissaamaan seisaaltasi. Etten ole saattamassa sinua kouluun. Auttamassa läksyissä. Viemässä ja hakemassa sinua ja nolostuttamassa sinua ihan sillä, että olen isäsi. Etten ole opettamassa sinua ajamaan partaa. Ajamaan autoa. Etten anna sinulle rahaa ja kysy, mihin edelliset menivät. Etten saa tavata Chloëa, Christinaa, Cleoa ja lopulta morsiantasi. Etten saa puristaa kättäsi häissäsi ja livauttaa taskuusi shekkiä häämatkaa varten. Etten saa katsella sinua, vain katsella sinua pala kurkussa, mykistyneenä.
Mutta hänen pitää kirjoittaa se, ei vain ajatella. Millainen viesti kyynelten tahrima kirje olisi?"
Like, 2012
Sivuja: 357
Alkuteos: The Facility
Kirjasta lisää: Kaiken voi lukea
Ikkunat auki Eurooppaan: Englanti

4 kommenttia:

  1. Minusta kirjan idea oli toteutusta parempi. Jotenkin osat eivät vain loksahtaneet kunnolla kohdilleen, kokonaisuus jäi laimeanpuoleiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä tuosta. Idea on hyvä ja siitä saisi irti vaikka mitä! Tämä ei ollut niin mukaansatempaava kuin Katkeamispiste, mutta mielestäni parempi kuin The Child Who. Ikävää että Lelicin linja näyttää laskevalta.

      Poista
  2. Luit lisää Leliciä ja minun mielenkiintoni kyseistä kirjailijaa kohtaan vain nousee. Täytyy tässä piakkoin tehdä kirjanhankintakierros ja etsiä erityisesti Leliciä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, näin pääsi käymään. Laitos ilmestyi ihan vähän aikaa sitten suomennettuna enkä voinut vastustaa kiusausta! Olisikin kyllä mielenkiintoista kuulla mitä sinä pidät hänen kirjoistaan. Minun suosikkini hänen tuotannostaan taitaa olla kiusaamisesta kertova Katkeamispiste, seuraavaksi sitten tämä Laitos, jonka asetelma on tosiaan aika mielenkiintoinen...

      Poista