sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Ihmissutta ken pelkäisi / Leonie Swann

Sain lammasdekkarin seuraavan osan syntymäpäivälahjaksi ja olin totta puhuen aika innoissani. Pidin Murhasta laitumella kuin hullu puurosta ja odotin jatko-osalta paljon. Ehkä vähän liikaakin..

Minulta on mennyt poikkeuksellisen kauan Ihmissutta ken pelkäisi lukemiseen. Ongelmana ei ole ollut kiire vaan minun ei ole tehnyt mieli tarttua tähän kirjaan, kaikenlaista muuta olen kyllä lukenut sitäkin innokkaammin. Olen tätä ilmiötä vähän ihmetellytkin, kirjassahan ei ole sinänsä mitään vialla. Se toistelee samoja teemoja ja samat, tutut lampaat ovat melkein yhtä hassuja kuin ennenkin. Mutta tarina tuntuu olevan hiukan monimutkaisempi ja sekavampi ja vuohia ja lampaitakin piisaa...

Niille, joille sarjan ensimmäinen osa, Murha laitumella, ei ole tuttu, kerrottakoon että tarinan päähenkilöinä on lauma irlantilaisia lampaita, joilla jokaisella on oma nimensä ja persoonansa. Tällä kertaa lampaat ovat matkalla jossakin päin Ranskaa ja outoja juttuja alkaa tapahtua. Metsäneläimiä kuolee, sitten yksi kyläläisistä ammutaan hopealuodilla. Ihmissuden kerrotaan piinanneen kylää ennenkin, onko susi palannut? Lampailla on aikamoinen homma koko jutun selvittämisessä ja paimensa suojelemisessa.

Ei lampaissa mitään vikaa ollut, Othello oli urhea kuten ennenkin, neiti Maple viisas, Mopplen muisti oli hyvä ja ruokahalu kova. Kirja tarjosi lempeää huumoria ja jännitystäkin eikä loppuratkaisukaan ollut arvattavissa. Ihmissutta ken pelkäisi ei ollut yhtään hullumpi teos, mutta se ei ollut yhtä hyvä kuin se edellinen...

Koska Leonie Swann on saksalainen kirjailija, osallistun tällä kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen.
"Maplea ei huvittanut kysyä, mikä se sellainen taiteilijan vapaus on. Varmasti taas jokin älytön vuohijuttu. Talvikaritsakaan ei tiennyt ihan varmasti, mitä taitelijan vapaus on - siitä huolimatta sitä alkoi yhtäkkiä pyörryttää onnesta. Taitelijan vapaus oli tärkeää. Se oli ikään kuin jokin paikka. Paikka, jossa asiat olivat niin kuin halusivat olla ja niin kuin niiden kuului olla. Nimet, esimerkiksi. Ja vuohet tiesivät, mistä sen paikan saattoi löytää!"
WSOY, 2011
Alkuteos: Garou
Sivuja: 448
Ikkunat auki Eurooppaan: Saksa

4 kommenttia:

  1. Oi,lampaita murhia selvittelemässä! Tällaiset on mennyt multa kokonaan ohi... Pitääpä laittaa Murha laitumella lainauslistaan, kuulostaa lupaavalta! Katotaan sitten sen jälkeen innostunko toisesta osasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, luulenpa että saattaisit tykätä lammasdekkarista! Minusta Swann on kehitellyt aika mielenkiintoiset hahmot ja lampaiden ajatteluhan on sitten ihan omaa luokkaansa...

      Poista
  2. Itse pidin kanssa Murhasta laitumella, hurjan hauska idea laittaa lampaat ratkaisemaan murhia. Se on niin erilaista dekkarimaailmassa! Tämä toinen osa on minulla vielä lukulistalla, mutta en uskalla laittaa odotuksia kyllä kovin korkealle, kun monet ovat sanoneet ettei ole niin hyvä kuin edeltäjänsä. Vaikkei esikoinenkaan lukeudu minulla suosikki kirjojen joukkoon, ei se niin paljon säväyttänyt, vaikka lampaat olivatkin ihania, varsinkin Mopple the Whale. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Mopple oli kyllä suloinen ja sillä on luonnollisesti tässäkin kirjassa hyvä rooli, muistilammas kun on. Minä olin vähän pettynyt Ihmissuteen, koska odotukseni olivat aika korkealla. Lampaat olivat tässäkin kivoja, mutta ihmissusi-kuvio oli jotenkin sekava.

      Poista