sunnuntai 30. marraskuuta 2014

On pimeässä hyvä taivaltaa eli mitä luettiin marraskuussa

Huh, marraskuu on takana ja se on oikeastaan ollut juuri sellainen kuin odotin. Pitkä, kiireinen, harmaa, pimeä, kylmä, mutainen, märkä - sellainen kuin marraskuut usein tuppaavat olemaan. Pimeydessä toki hyvänä puolena on se, että kun intoa ei ulkona samoilemiseen juuri riitä, jää ainakin aikaa lipittää glögiä sohvan nurkassa kirjaan uppoutuneena. Aurinkoa kaipaan jo nyt hurjasti mutta onneksi on sentään kirjat!

Marraskuun luetut

Marraskuuni näemmä jakautui kolmeen selkeään haaraan: tyttökirjat, historiallinen fiktio ja fantasia/sci-fi. Sarjakuvia tuli vaihteeksi luettua ja ilmeisesti kiitos Ihminen sodassa -haasteen, on meno ollut kohtalaisen ... sotaisaa, oli Ruusujen sotaa, Vietnamin sotaa, kylmää sotaa, juoksuhautoja tarjolla ihan joka lähtöön. Sattuneesta syystä (marraskuu!) luin melko paljon, 17 kirjaa ja kolme sarjakuvaakin. Kuukauden huikeimmiksi lukukokemuksiksi nousivat tällä kertaa Will Eisnerin Last Day in Vietnam, Conn Igguldenin Trinity sekä Tuomas Vimman Raksa-sarjan päätösosa, Firman mies. Peukutuksen arvoisia kirjoja kaikki! Melkein mitalisijoille ylsivät myös lapsuuteni suloiset Ursula-kirjat jotka toivat monta hyvää muistoa mieleen.
Haasteiden tilanne

Ihminen sodassa -haaste taisteltiin loppuun marraskuussa, päädyin lopulta 18 kirjaan ja kenraalin kaluunoihin. Luettujen joukossa on yhtä sun toista, tyttökirjoista sarjakuviin, Shakespearesta G.R.R. Martiniin. Luen kohtuullisesti sodasta muutoinkin joten haaste ei tarjonnut suuria ahaa-elämyksiä mutta meno oli silti asianmukaisen ajautuksia herättävää. Suosikkeinani mieleen jäivät Conn Igguldenin Trinity, jossa ruusut sotivat ja joka sisälsi varsin toimivia taistelukohtauksia ja sai miettimään sitä, mitä ihmeen mieltä sotimisessa noin ylipäätään onkaan. Haasteen ansiosta tulin myös tutustuneeksi Will Eisnerin sarjakuviin, joihin sitten hurahdinkin aivan täysin. Ah sitä onnea kun löytää uuden kiinnostavan kirjailijan!

Entäs ensi kuussa?

Joulukuussa alkaa taas kirjabloggaajien jo perinteeksi muodostuva joulukalenteri ja minullakin löytyi tällä kertaa oma luukku. Kalenteri avautuu 1.12 Amman kirjablogissa jasieltä selviää myös minne seuraava luukku putkahtaa. Hauskaa joulunodotusta kaikille!

perjantai 28. marraskuuta 2014

Mafian naiset / Lirio Abbate

Mafian naiset tuli napatuksi kirjastosta hetken mielijohteesta. Aihe kiinnosti, oma tietämykseni mafiasta rajoittunee lähinnä Mario Puzon Kummisetään mutta ymmärtääkseni Italiassa todellinen tilanne on vähemmän romanttinen ja oikeastikin vakava.

Kirja alkaa rankasti kun kirjailija saa puhelun jossa kerrotaan mafian surmanneen hänen serkkunsa. Faktat vyöryvät vasten lukijaa, mafiasta kirjoittavat journalistit, kuten Abbadio, pelkäävät oikeutetusti henkiensä puolesta ja järjestäytynyt rikollisuus pitää otteessaan kokonaisia kyliä. Lirio Abbate tuntee aiheensa, hän on vuosien ajan kirjoittanut Italian lahjus- ja mafiaskandaaleista ja maksanut siitä kalliin hinnan, Abbaten perhe on elänyt vuodesta 2007 saakka viranomaisten suojeluksessa.
"Taivuttelukeinona mies oli vakuuttanut hänelle rakastavansa häntä hakaten samalla hänen päätään kylpyhuoneen seinään."
Mafian naisiin Abbate on koonnut tositarinoita Calabrian seudulta näyttäen palasen hieman toisenlaista, rumaa ja rujoa Italiaa, jossa vielä tänäkin päivänä naisen oikeudet ovat lähes samanlaiset kuin keskiajalla. On neidonryöstöjä, avioliittoja jotka todella kestävät kuolemaan saakka ja kunniamurhia. Teksti on yksinkertaista ja voimakasta, naisten kohtalot puhuvat puolestaan. Kirja on lyhyehkö mutta ehkä se on vain hyvä, sillä kiinnostavasta aiheestaan huolimatta se on myös raskasta luettavaa. Tämän kirjan kohdalla olisin toivonut lukevani fiktiota, mutta valitettavasti kaikki tämä on totta.
"'Ndrangheta ei anna armoa niille, jotka ovat syyllistyneet kunnianloukkauksiin. Uskotonta naista rangaistaan. Aina. Velvollisuus olla uskollinen säilyy elämän loppuun asti. Vihkikaavan lause 'kunnes kuolema meidät erottaa' on 'Ndraghetan ehdoton sääntö."
Atena, 2014
Sivuja: 216
Alkuteos: Fimmine ribelli. Come le donne salveranno il paese dalla 'ndrangheta
Suomentanut Taru Nyström

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Myrskyn silmään / Will Eisner

Taannoin alkanut tutustumiseni Will Eisnerin kanssa on osoittautunut vallan oivalliseksi päähänpistoksi, ensin törmäsin Last Day in Vietnamiin, sitten Taloon Bronxissa, jotka molemmat ovat ehdottomasti peukuttamisen arvoisia sarjakuvia. Nyt hyppysiini osui Eisnerin 1990-luvulla suomeksi ilmestynyt Myrskyn silmään joka osoittautui oikein hienoksi teokseksi.

Myrskyn silmään on omaelämäkerrallinen teos, joka liikkuu upeasti monella tasolla. Kirja kuvaa niin amerikkalaista elämää, Eisnerin ja hänen perheensä taustoja kuin juutalaisuuttakin. Tarinan rangan muodostaa junamatka vuonna 1942, jossa joukko sotilaita matkaa kohti uutta asemapaikkaa ja ikkunasta mietteliäänä tuijottelee myös nuori sarjakuvapiirtäjä Willie joka matkallaan myrskyn silmään miettii menneitä.

Myrskyn silmään oli vaikuttava lukukokemus. Vaikkei Eisnerin kynänjälki ole yhtä herkän kaunista kuin vaikkapa Ville Tietäväisen, on miehen tapa kertoa monitasoinen tarina sarjakuvan kautta todella vaikuttava. Kirjan hahmot ehkä näyttävät hauskoilta ja yksinkertaisilta mutta silti se sisältää pieniä, lähes viiltävän kipeitä väläyksiä piirtäjän elämästä ja juutalaisuudesta, mutta oivalluksia ja huumorin pilkahduksia - ihan niinkuin elämäkin. Vaikkei kirja ole esimerkiksi Spiegelmanin upean Mausin tapaan kyynelkanavia koetteleva mutta olen vaikuttunut. Ja iloinen siitä, että Eisner on uskaltautunut kirjan tekemään ja että tämä on julkaistu ihan jopa suomeksikin.

Vau.

PS. Tällä kirjalla napataan vielä viimeinen piste Ihminen sodassa -haasteesta!

Jalava, 1991
Sivuja: 208
Alkuteos: To the Heart of the Storm
Suomentanut Soile Kaukoranta

maanantai 24. marraskuuta 2014

Edge of Eternity (Century Trilogy #3) / Ken Follett

Huh. Takana on vihdoinkin noin 3000 sivua Follettia eli olen nyt virallisesti kahlannut läpi herran Century-trilogian. Ensimmäiset kaksi osaa olen saanut joululahjoina mutta koska kirjojen fyysinen koko on melko massiivinen, päädyin lukemaan sarjan päätösteoksen äänikirjana - oikein hyvä päätös, vältyin ainakin kirjan kannattelusta johtuvilta rasitusvammoilta. Ainoastaan kirjan lukija, John Lee, epäilytti heti ensimetreiltä saakka eikä ollut epäilyissäni ihan väärässä. Vaikka Leen brittiaksentti olikin miellyttävä ja monet henkilöistä saivat varsin mallikkaasti omat persoonansa taitavan ääninäyttelijän hienon työn ansiosta. Ainoastaan osa seksikohtauksista oli hieman vaivaannuttavan oloisia Leen varsin tyynesti kertoessa mitä henkilöt kiihkoissaan tekivät.

Niille, joille trilogia ei ole ennestään tuttu, kerrottakoon että kirjasarja keskittyy 1900-luvun maailmanhistoriaan ja jokainen volyymi esittelee uuden sukupolven kirjan suvuista. Fall of Giants (suom. Kun suuret sortuvat) keskittyi mm. Venäjän vallankumoukseen ja ensimmäiseen maailmansotaan, Winter of the World (suom. Maailman talvi) taas Neuvostovallan alkuaikoihin, natsien valtaan nousuun ja toiseen maailmansotaan. Siispä Edge of Eternityssä eletäänkin kylmän sodan aikoja muurien molemmin puolin, marssitaan Martin Luther Kingin johdolla ja rokataan!

Sinällään kirjasarjan ajatus on hieno - ja kunnianhimoinen -  mutta olen varovaisesti myös sitä mieltä, että kenties trilogia kaatuu myös omaan haasteellisuuteensa. Kun henkilöitä ja historian vaiheita on näin paljon, jää ehkä persoonien kehittäminen vähemmälle ja mukaan mahtuu luonnollisesti myös yhteensattumia jotka ehkä ovat hiukan liiankin sopivia. Kaikki henkilöt ovat enemmän tai vähemmän tapahtumien ytimessä ja suurimmaksi osaksi hyviä, viisaita ja rohkeita vaikka Follett toki on kirjoittanut mukaan muutaman hitusen heikommankin tyypin ihan vaihtelua varten.

Parhaimmillaan kirja tarjosi huikean jännittäviä hetkiä ja mm. Kuuban ohjuskriisi vaikutti tässä versiossaan huikeasti mielenkiintoisemmalta kuin silloin aikanaan koulun historiantunnilla. Monet kirjaan poimituista aiheista kiinnostivat mutta pakko on myös tunnustaa että jossain vaiheessa aloin kyllästyä maailmanhistoriassa pomppimiseen ja poliittisiin kiemuroihin tai sitten Follettin kirja oli kuitenkin ihan vain hitusen liian pitkä.

Pan McMillan, 2014
Kesto: 36h 51min
Lukija John Lee

lauantai 22. marraskuuta 2014

Talo Bronxissa / Will Eisner

Luin taannoin Will Eisnerin Last Day in Vietnam -kirjan joka herätti innon tutkia lisää sarjakuvaneron aiempia teoksia. Kirjaston kätköistä löytyi vuonna 1982 suomennettu helmi nimeltä Talo Bronxissa. Jo kirjan kellastunut ja paljon luettu ulkoasu saivat lukutoukan sydämen pamppailemaan!

Kirja koostuu neljästä tarinasta, jotka keskittyvät pieneen taloon osoitteessa 1930-luvulla Dropsie Avenue 55 Bronxissa. Vuokrakasarmi on köyhällä, maahanmuuttajien asuttamalla seudulla ja kirjan esipuheen mukaan tarinat ovat tosia. Sarjakuvien väritys on beesi mikä sopii hyvin luomaan mielikuvaa tarinoista, jotka pohjautuvat vanhoihin muistoihin. Myös piirrosjälki on tunnistettavissa mm. Spirit-sarjasta.

Sopimus Jumalan kanssa on kirjan ehkä kirjan koskettavin tarina joka kertoo hurskaasta juutalaismiehestä, joka katsoo Jumalan rikkoneen heidän solmimansa sopimuksen kun miehen nuori tytär kuolee. Tarina on vahva ja puhutteleva kuvaus surusta ja ihmisen jumalsuhteesta ja päähenkilön tunnemyrskyyn on h elppo samaistua. Eisner itse on myöhemmissä haastetteluissaan kertonut kuvanneensa sarjakuvaan omia tunteitaan tyttärensä Alicen menehdyttyä leukemiaan 16-vuotiaana.

Kirjailijan omaan elämään pohjautuu myös Maalaisloma joka kertoo bronxilaisten kesälomatouhuista. Tarina alkaa veijarimaisesti mutta saa synkempiäkin sävyjä. Tarkkasilmäisimmät pistävät ehkä merkille nuoren teinipojan jonka nimi on Willie...

Talo Bronxissa oli oiva, joskin hitusen kirpeä lukukokemus ja olen iloinen siitä että kirja sattui tielleni. Eisner tuntuu osoittautuvan koko ajan kiinnostavammaksi kirjailijaksi joten joutunen hyökkäämään Helmetin varastoille uudemmankin kerran!

Jalava, 1982
Sivuja: 187
Alkuteos: A Contract with God
Käännös Annikki Malin

perjantai 21. marraskuuta 2014

Larger than life / Jodi Picoult

Olen diggaillut Jodi Picoultin kirjoista jo vuosia, parhaimmillaan ne saavat miettimään eettisiä kysymyksiä useilta eri kannoilta ja koskettavat, olen mm. kerran itkennyt ruuhkabussissa kun eräs Picoultin romaanin henkilö kuoli. Valitettavasti tuotteliaan kirjailijan teokset eivät ole ole ihan tasalaatuisia, hittien välin mahtuu aina muutama hutikin mikä toisaalta on ihan ymmärrettävääkin.

Larger than life on lyhyt romaani jonka tarkoitus on ilmeisesti edistää Picoultin seuraavan kirjan, Leaving Timen, myyntiä. Kirja vie lukijansa Afrikkaan jossa äiti-ongelmistaan kärsivä tutkija Alice löytää orvoksi jääneen elefantin poikasen ja ryhtyy hoivaamaan tätä. Yhteyttä Alicen oman äiti-suhteen ja elefanttivauvan hoivaamisen välillä ei ole tietysti vaikeaa vetää, mutta kirja toki tarjoaa koskettavia hetkiä ja kiintoisaa tietoutta elefanteista.

Larger than life on monella tapaa hyvin tyypillinen Picoultin teksti. Kirjailijalle tyypillistä on sirotella paljon tietoa aihepiiristä tekstin sekaan ja rakentaa hienovaraisia yhteyksiä eri tasojen välille. Näin tälläkin kertaa. Kirjassa on paljon hyvää mutta innokkaana Picoult-fanina en myöskään pääse eroon siitä ajatuksesta, että Larger than life muistuttaa teemoiltaan paljon esim. Lone Wolfia jossa vastaavia vertaavuuksia vedettiin päähenkilön isän ja hänen tutkimiensa susien välille. Lone Wolf on muuten oivallinen kirja, suosittelen tutustumaan jos esim. ihmissuhteet, eutanasia ja sudet kiinnostavat.

Kirjan kansi muuten hymyilytti minua, sillä lähestulkoon sama kuva esiintyy niin monien Afrikkaan sijoittuvien kirjojen kansissa. Kurkatkaapa lisää kansia vaikka täältä. Olisikohan kanteen voinut löytää jotain kekseliäämpääkin - vaikkapa sitten elefantin kuvan? Tyypillisten kuva-aiheiden käyttö kierrätys kansissa on kyllä mielenkiintoista, millaisia muita yhtä selkeitä tapauksia mahtaa löytyä? Chick-lit ja korkokengät?


Random House, 2014
Sivuja: 78

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

The Scorch Trials (Maze Runner #2) / James Dashner

Tutustuin lokakuussa James Dashnerin Maze Runner -trilogian ensimmäiseen osaan ja aikanaan tuli käytyä katsomassa kirjaan pohjautuva elokuvakin joka oli oikein oivallinen kokemus. Omassa muistissani kirjan käänteet olivat vielä tuoreena mielessä ja siksi rypistelin hitusen kulmiani kun kirjan ratkaisuja oli - tosin hyvistä syistä - uskallettu muuttaa. Siippani sen sijaan nautti elokuvasta täysin sydämin ja yritti koko kotimatkan tentata minulta vinkkejä siitä, mitä tuleman pitää. Ei onnistunut, koska kirjan kakkososa oli vielä lukematta! Mitäpä sitä ei rakkauden eteen tekisi, kilttinä tyttönä klikkasin siis The Scorch Trialsin koriini kirjastossa ja jatkoin kuuntelua!

The Scorch Trials jatkaa tapahtumien seuraamista melko tarkkaan siitä, mihin The Maze Runner lopetti. Thomas ja muu Gladen porukka luulee pelastuneensa mutta kuinkas ollakaan, Wicked ja uudet yllätykset ovat ihan kulman takana. Luvassa on taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita eikä mikään ole sitä miltä näyttää!

Ensimmäinen ajatukseni The Scorch Trialsin päätyttyä oli: huh! Meno nimittäin oli hurjaa, Dashner tykittää niin kovasti että ajoittain melkein säälin Thomasia ja hänen kumppaneitaan, kovia kokeneet sankarit kun eivät tunnu millään saavan rauhaa. Äänikirjana The Scorch Trials oli melkein liiankin jännää kuunneltavaa, mm. cranksien hyökkäys oli aika pelottavaa kuunneltavaa synkässä ja pimeässä marraskuisessa metsässä. Tulipa ainakin harpottua oma lenkki tavallista nopeammin!

Varoituksen sana: jos toivot löytäväsi kirjasta vastauksia Maze Runnerin herättämiin kysymyksiin, tulet pettymään. Ainakin allekirjoittanut oli The Scorch Trialsin jälkeen ihan yhtä hämmentynyt sarjan ensimmäisenkin osan päätyttyä. Kaikesta päätellen James Dashner on päättänyt säästää kaikki paukut trilogian päätösosaan, joten kaiketi sekin on kuunneltava. Taidan kuitenkin säästää sen vähän valoisempaan ajankohtaan...

Listening Library, 2010
Kesto:10h 23min
Lukija: Mark Deakins