The Sweetness of the Bottom of the Pie (suom. Piiraan maku makea) / Alan Bradley

En enää muista mista sain vinkin Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjasta mutta epäilen että saan kiittää tästä ilosta Facebookin Dekkariryhmä. Lämmin kiitos siis vinkkanneelle sillä suorastaan hullaannuin ihanan pikkuvanhaan Flaviaan. Ja mikä parasta, Bradleyn sarjassa näyttää olevan ainakin 6 kirjaa eli lukuherkkua riittää vielä pidemmäksikin aikaa! Suomenkielistä suosiville vinkiksi että kirja on juuri ilmestynyt herkullisella nimellä Piiraan maku makea, Bazarin kustantamana.

Kirjan keskiössä on 11-vuotias Flavia de Luce, joka on mestarillinen kemisti, loistava salapoliisi ja raivostuttava pikkusisko. Flavia, tuo Sherlock Holmesin ja neiti Marplen henkinen rakkauslapsi, saa pähkinän purtavakseen kotikartanon kurkkujen keskeltä löytyy kuollut mies. Kuolikohan mies syötyään taloudenhoitajan kehnoa piirakkaa vai onko Buckshawn nurkilla pyörinyt ihkaelävä murhaaja? Mahtavaa!

Luin The Sweetness of the Bottom of the Pien äänikirjana ja ihan ensimmäiseksi haluan kehua Jayne Entwhistlen lukemista, sillä hän todella sai Flavian kaikessa ilkikurisuudessa heräämään eloon. Mikäli Entwhistle lukee sarjan muutkin kirjat niin tämä tyttö kyllä kuuntelee -suosittelen myös muillekin äänikirjan ystäville!

Kuten edellisistä ylisanoista jo kävikin ilmi, pidin hurjasti Flaviasta, jonka perhe muuten vaikuttaa myös mitä mielenkiintoisimmalta, on lukutoukka-siskoa, äiti, joka on kadonnut ja isäkin jolla on sotatraumoja - noista aineksista kyllä riittää useampaankin kirjaan. Flavia on ilahduttavan rohkea, fiksu  - ja hauska. Hyvin mieleen on jäänyt mm. kohta jossa paikalle saapuneet poliisit komentavat Flavian - Flavian, silminnäkijän ja salapoliisin - sisään teenkeittoon, koska muitakaan naisihmisiä ei paikalla ole. Niinpä niin.

Toki voitanee miettiä onko Flavia uskottava 11-vuotias, ehkä ei. Tarina on kuitenkin tunnelmaltaan niin viehättävä että olen lukijana valmis antamaan tiettyjä puutteita anteeksi. Siitä kun olen itse ollut 11-vuotias on ehkä suurinpiirtein ikuisuus, mutta luulen Flavian olevan sellainen tyttö joka olisin itse halunnut tuossa iässä olla. Mainittakoon tässä välissä että tuolloin toiveammattini olivat kirjailija ja salapoliisi, olin jopa suunnittelut että alkuviikot voisin kirjoittaa ja loppuviikot tutkia rikoksia. Sittemmin olen lähinnä siirtynyt lukemaan rikoksista ja kirjoittamaan niistä blogijuttuja - aikuisuus on joskus niin paljon tylsempää!


Books on Tape, 2009
Kesto: 9h 53min
Lukija Jayne Entwhistle
Kirjasta lisää: Sarjan viralliset sivut

Kinuskikissan helpot suosikit / Sini Visa

Kinuskikissa on ollut leivontaguruni jo useampia vuosia, Sini Visan leivontablogista kun löytyy kelpo resepti poikineen. En ole synnynnäinen jauhopeukalo ja halu leipoa heräsikin vasta läheiseni sairastuttua, kaiketi jonkinlaisena tarpeena hemmotella ja hoivata, parantaa kakkuihin leivotulla rakkaudella. Kinuskikissan blogi oli tuolloin se paikka, josta etsin vinkkejä joten voitanee ehkä sanoa että hän opetti minut leipomaan. Koska kämmäilytasoni keittiössä on edelleen kohtuullisen korkea, olin luonnollisesti iloinen kuullessani että Kinuskikissalta on ilmestynyt kirja, jossa painotuksena ovat helpot suosikkiherkut.

Tutkivan journalismin (köh!) nimissä oli selvää etten voi kirjoittaa Helpoista suosikeista ilman että olisin myös testannut kirjan reseptejä. Pääsiäisenä kokeiluun pääsivät sitruunaneliöt, lisäksi kokeilin myös Neiti Mustikan kakkua. Happamien herkkujen ystävänä itse hurahdin sitruunaneliöihin mutta vieraamme, jotka yleensä eivät pidä makeasta, kehuivat myös Neiti Mustikan raikkautta. Kirja sisältää monta muutakin mainiota oivallusta, mm. kannessa näkyvää pop corn -kakkua olisi kiva testata jonain päivänä mutta olen aivan varma siitä että onnistun samaan keittiössä komean sotkun aikaiseksi...

Ohjeet olivat helposti ymmärrettäviä ja sopivan yksinkertaisia perusleipurille, samoin koristelut ovat Kinuskikissan edellistä kirjaa yksinkertaisempia. Kakkujen ohella kirjasta löytyy ohjeita mm. makeisten tekoon sekä suolaisten herkkujen ja leipien leivontaan. Kirjan kuvitus on tuttuun tapaan kaunis, Visa vaikuttaa olevan sekä taitava niin leipomisessa kuin valokuvauksessakin. Nostan tässä kohdin muuten hattua ruokabloggaajille heidän hienoista valokuvistaan, sain nimittäin ao. kuvan kohdalla huomata kuinka haastetta pienikin otos voi tarjota. On tahmaisia sormia, heijastuksia lautasesta, epämääräisiä leikkauspintoja! Taidan ainakin toistaiseksi pysytellä kirjojen kuvaamisessa...

Tammi, 2014
Sivuja: 192

Noora / J.K. Johansson

Tutustuin viime keväänä J.K. Johanssonin Lauraan joka tuolloin jäi mieleen ihan kelpo trillerinä Twin Peaks -viboineen, harmittelin vain sitä että tarina jäi harmittavasti auki. Nyt sain hyppysiini Palokaski -sarjan kakkososan, joka kulkee nimellä Noora ja pakkohan sen pariin oli hypätä heti kun edelliset kirjat oli luettu...

Kirja jatkaa samoista asetelmista joihin Laura jäi. Teinitytön katoaminen järkyttää edelleen Palokaskea. Tarinan keskiössä on kuitenkin koulussa ulkopuoliseksi jäävä Noora joka hakee huomiota perustamalla keksittyyn elämään pohjautuvan lifestyle-blogin. Tytön keksitty persoona alkaa saada suosiota, ehkä vähän vääränlaisiltakin tahoilta.

Pidin Palokaski-sarjan aloittaneesta Laurasta mutta Noora jäi minusta lukukokemuksena heikommaksi, aloin nimittäin kyllästyä Pohjanvirran sisarusten jatkuviin parisuhdesekoiluihin. Kirjan kiinnostavinta antia olivatkin Nooran osuudet, sattuneesta syystä bloggaamiseen liittyvät juonenkäänteet kiinnostavat allekirjoittanutta. En tosin ole ihan varma onko kirjassa kuvatunlainen feikkiblogi oikeasti mahdollinen, väitän että itse en ehkä ihan kaikkea tuo nielisi mutta toisaalta - maailmaanhan mahtuu monenlaista yrittäjää. Tarinalla on toki ihan mielenkiintoinen pointtinsa nykyajan elämänmenosta, jossa bloggaajat muotilaukkuineen ovat nuorien idoleita.

Harmittelen hiukan sitä että Noora tukeutuu niinkin voimakkaasti Lauraan, keskeltä ei kannata tämän kirjasarjan lukemista aloittaa. Varsinainen pääjuoni jää edelleen hyvin pitkälti auki, tosin ei tarvitse Hercule Poirot osatakseen vetää tiettyjä johtopäätöksiä loppuratkaisusta. Kirjan Twin Peaks -viitteet taitavat edelleenkin olla ihan tarkoituksellista, on kaksoiselämää eläviä tyttösiä, Madde ja BOB. Liekö Audrey mukana trilogian päätösosassa?

"Noora luki tekstiään hurmioituneena itsekin tuon nuoren naisen upeudesta. Ensimmäinen ongelma olivat valokuvat. Jos halusi bloginsa menestyvän, tarvittiin paljon valokuvia. Toiseksi tarvittiin hypetystä, ilman sitä mikään blogi ei noussut suosioon. Nooran pitäisi luoda Maddelle paitsi Facebook-profiili, Twitter - ja Instagram-tilit myös Googleplus ja Pinterest. Tässä menisi koko yö, mutta Noora tunsi pitkästä aikaa elävänsä."

Tammi, 2014
Sivuja: 270

Levottomat aivot: ADHD ja Asperger vahvuuksina / Mervi Juusola

Aspergerin oireyhtymä kiinnostaa minua ja siksi kun eräänä päivänä huomasin Helmetin Ellibs-kokoelmassa Mervi Juusolan Levottomat aivot -kirjan, piti se klikata luettavaksi. Juusola on psykologian erikoistoimittaja, neuropsykiatrinen valmentaja, taideterapeutti, työohjaaja ja kouluttaja. Ammattitaito näkyykin hyvin tekstissä, sillä hän käsittelee asioita miellyttävän kansantajuisesti ja osaa antaa monia käytännön vinkkejä jotka ainakin asiaan perehtymättömästä tuntuvat järkeviltä ja toimivilta. Hän on myös erityislapsen äiti ja senkin rivien väleistä luin.

Kirjassa on paljon ymmärrystä ja selvitystyötä, joka epäilemättä on karttunut vuosien mittaan. Pidinkin kirjassa käytännönläheisyyden lisäksi sen lämmöstä, sillä vaikka kyseessä onkin tietokirja, tuntuu kliinisyys silti olevan tekstistä kaukana. Voisinkin kuvitella että esim. erityislapsen vanhemman olisi helppo tarttua tällaiseen kirjaan, joka tuntuu kumpuavan omista kokemuksista eikä vain hienoista teorioista.

Kirjassa keskitytään erityisesti ADHD- ja Asperger -oireyhtymiin ja pääpainotus on lapsissa ja nuorissa, mutta toki tietoa löytyy myös aikuisten auttamisesta. Levottomat aivot - oivallinen nimitys muuten mielestäni - sisältää myös katkelmia todellisten henkilöiden kokemuksista mm. erilaisten koulun tukimuotojen suhteen. Aspergerista kiinnostuneille vinkkaan myös Paula Tillin kirjasta Toisin: Minun Asperger-elämäni, josta saa mielenkiintoisen näkökulman as-henkilön elämään.

Otava, 2012
Sivuja: 207

Beauty Queens / Libba Bray

Libba Brayn Beauty Queensista taisin ensimmäisenä kuulla Liinalta ja Linnealta - kiitoksia vain sinne! Olen aika aktiivisesti penkonut Overdriven kokoelmia mutta jostain syystä olen aina ohittanut Beauty Queensin - miksi?!! Onneksi on lukuvinkkaajia sillä kirjahan on aivan hulvaton.

Kirjan alkuasetelma yhdistelee Lostia, Viidakon tähtöisiä ja Miss Kovista reippaalla otteella. Käy nimittäin niin että lentokone täynnä Miss Teen Dream -kilpailijoita putoaa ja neidot löytävät itsensä autiolta saarelta. Ja sitten pitääkin selvitä hengissä JA näyttää hyvältä samaan aikaan mikä ei sisukkaille misseille ole ongelma.

Libba Brayn kirja nauraa amerikkalaiselle yhteiskunnalle ja stereotypioille oikein kunnolla. Ulkokuori on tärkeää, siveys pitää säilyttää (mutta seksikkyyskin on tärkeää) ja kuluttaakin pitäisi - mielellään Corporationin tuotteita. Kirjan tarinaa katkotaan erilaisilla Corporationin mainoksilla sekä viitteillä mm. samaisen puljun tv-ohjelmista - oikeasti Corporationilla ja sen keulakuvalla, Ladybird Hopella, tuntuu olevan lusikkansa joka sopassa.

Kuvittelin ensin että kirjan päähenkilö olisi ns. tarinan järkevä tyttö, Adina, joka on osallistuu kisaan vain kirjoittaaksen sen typeryydestä myöhemmin reportaasin. Fiksusti Libba Bray kuitenkin päästää muutkin missit ääneen ja antaa hiukan syvyyttä hupsuille tytöille. Omaksi suosikikseni nousi ilman muuta Miss Teksas, rasittavuudessaan aivan mahtava Taylor. Taylor on se nuori nainen, jonka hammastahnahymy ei häviä hetkeksikään ja joka muistaa vaatia tanssinumeroiden harjoittelua autiolla saarellakin.

Libba Bray toimii itse kirjan lukijana ja tekee hommassa loistavaa jälkeä. Jokainen henkilöistä todella saa oman äänensä ja persoonansa, kuunnellessa on helppo kuvitella miltä tytöt näyttävät, eri aksenttejen avulla on myös helppo erottaa tytöt toisistaan. Jos pidät äänikirjoista ja ironiasta, lainaa tämä!

“Weren't you wearing a purity ring when we got here? Aren't you supposed to be saving yourself?" Shanti asked.
"Yeah," Mary Lou answered. "And then I thought, for what? You save leftovers. My sex is not a leftover, and it is not a Christmas present.”

Scholastic Audio, 2011
Kesto: 14h, 33min
Lukija: Libba Bray

Totuus Harry Quebertin tapauksesta / Joël Dicker

Joskus kirja sattuu tupsahtamaan elämään hyvään aikaan, silloin kun kaikki lukulistalta on jo muka luettu eikä kirjaston varauksia ole lähiaikoina saapumassa. Silloin lukutoukka tarraa vastaan tulevaan kirjaan kuin hukkuva pelastuslauttaan. Minulle kävi Harry Quebertin tapauksen kanssa, se nimittäin kolahti eräänä päivänä täysin pyytämättä postiluukkuuni - olivat kaiketi Tammelta huomanneet että tuon kirjakasa alkaa huveta. Kiitokset siis sinne hätäavusta!

Kirjan päähenkilö on Marc Goldman, kolmekymppinen menestyskirjailija joka epäilee tähtensä laskeneen. Sitten Marcin mentorin,Harry Quebertin, pihalta tehdään shokeeraava löytö kun vuosikausia kadoksissa olleen pikkukylän tytön ruumis vihdoinkin löytyy. Käynnistyy melkoinen mediamylläkkkä kun käy ilmi että Harryn klassikoksi noussut teos Pahan juurilla onkin ylistys miehen rakkaudesta tuohon teinityttöön.

Tartuin innokkaasti Harry Quebertin tapaukseen, amerikkalaisen pikkukaupungin miljöö tuntui viehättävältä ja pidin katkelmista joissa Harry opettaa Marcille kirjoittamisen syvällisiä saloja, eivätkä Twin Peak -vibatkaan menoani haitanneet. Mutta alkuinnostukseni laski nopeasti, sillä vaikka Marcin oppitunnit kirjoittamisen saralla tuntuivatkin sinällään viehättäviltä, velloi tarina paikallaan. Iski epävarmuus, luenkohan kirjaa ihan oikein? Onko se sittenkin lukuromaani vaiko murhamysteeri? Minun makuuni Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli hiukan molempia, vähän loukussa kahden maailman välissä. Yritin siis lukea kaksin silmin.

Lukuromaanina viehätyin lukujen välissä olevista pienistä katkelmista joissa Harry opettaa Marcia kirjoittamaan, myös kustantamomaailma ja median vastaanotto kiinnostivat. Dekkaripuoli sen sijaan ei tarjonnut minulle kummempia yllätyksiä, paljon arvasin jo ennalta ja yhtä mielenterveyteen liittyvää juttua (juu, en aio spoilata muiden lukuelämystä tämän enempää) pidin jopa epäuskottavana. Lukuromaani taisi siis jäädä voitolle. Kirjana Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli minulle suhteellisen miellyttävä lukukokemus mutta ihan kannen hehkutuksen tasolle ei intoni kyllä riittänyt.

- Harry, jos minun pitäisi muistaa opetuksistasi yksi ainoa, niin mikä se olisi?
- Esitän saman kysymyksen sinulle.
- Se, että on osattava kaatua.
- Olen ihan samaa mieltä. Elämä on yhtä pudotusta. On osattava kaatua.

Tammi, 2014
Sivuja: 809
Alkuteos: La vérité sur l'affaire Harry Quebert
Suomentanut Anna-Maija Viitanen
Saatu arvostelukappaleena

Muumit: sarjakuvaklassikot 4-7 / Tove Jansson, Lars Jansson

Hip hurraa ja hauskaa vappua! Hurahdin vähän aikaa sitten uudelleen lapsuuteni suosikkeihin, Muumi-sarjakuviin. Oli kiva huomata että samat piirrokset, jotka lapsena hauskuuttivat loputtomiin, toimivat edelleenkin. Tästä innostuneena päätin jatkaa Muumien - ja lapsuudenmuistojeni - läpikäymistä. Vapun päivä tuntui sopivalta ajoitukselta postaukselle, sillä päivä tuntuu ihan muumimaiselle. Veikkaan että he olisivat järjestäneet villit juhlat, tanssineet pöydillä ja jonkinlainen seikkailu olisi alkanut...

Nautiskelin tätä postaustani varten läpi Muumit-kirjat 4-7. Kirjoissa näkyy myös tehtävien siirto sisarukselta toiselle, sillä vaikka kirjat 4 ja 5 ovat vielä Toven piirtämiä, on kahdessa viimeisimmässä kirjassa piirtäjänä Lars Jansson. Kun kuvia osaa oikein tarkastella, ero onkin selvä. Toven Muumi-tarinat ovat koristeellisempia mutta Larsin piirrokset tuntuvat nekin toimivan kuin häkä, juuri hänen kirjoistaan löytyivät ne ruudut, jotka saivat minut vieläkin nauramaan ääneen!

Nämä kirjat pitävät sisällään sellaisia herkkupaloja kuin Muumipeikko ja pyrstötähti, Muumipeikko merillä, Hosulin kosinta, Muumipeikko ja vakoojat, Muumit uudisasukkaina ja Muumipeikko maanviljelijänä. Kirjoista oma suosikkini taisikin olla tuorein, jonka tarinoissa Lars Jansson ilakoi mainiosti mm. vallanhimolla ja kaupunkilaisten hölmöillä haavekuvilla maalaiselämästä. Myös Muumipapan keski-iän kriisi kirvoitti hymyn, enkä voinut olla ihastelematta sitä nerokkuutta jolla kirjoissa käsitellään varsin mutkikkaitakin aikuisten aiheita mutta silti niin että kirjoista nauttii lapsikin. On toivottomia rakastumisia, mustasukkaisuutta, luonnonkatastrofeja ja lopun alkua - hienoja tarinoita, joihin lukijan on helppo samaistua! Muumit ovat ihania - lukekaa niitä!

Ja nyt vappupiknille Muumien hengessä!

WSOY, 2010, 2011, 2011, 2012
Sivuja: 86, 111, 92, 99
Suomentanut: Anita Salmivuori, Juhani Tolvanen