maanantai 6. lokakuuta 2014

Helsinki Noir / James Thompson (toim.)

Olen viime aikoina urakoinut Stockholm noirin parissa joten kuten Likeltä tarjottiin luettavaksi Helsinki Noir-antologiaa, tuumasin että mikä ettei. Vaikka lyhyet tarinat eivät normaalisti ole minun juttuni, oli mukana niin kovia nimiä (mm. Pekka Hiltunen, Karo Hämäläinen, Jarkko Sipilä, Leena Lehtonlainen!) että päätin hiukan venyttää mukavuusalueeni rajoja.

Helsinki Noir esittelee kotikaupunkini synkeänä ja kohtalokkaan puolen. Ihmiskohtalot ovat
kylmääviä, surullisia ja traagisiakin, vahvat pärjäävät ja heikot sortuvat ja aiheet ovat yhtä moninaisia kuin kaupunki asukkaineen, mukana on valehtelijoita ja viettelijöitä, laitapuolen kulkijoita, vaarallisia petoja ja arkisia perhepainajaisia. Helsingin synkkiä katuja tallaavat myös monet kirjasarjoista tutut henkilöt, kuten Kari Takamäki ja Hilja Ilveskero.

Pidin James Thompsonin tavasta koota tarinat yhteen: kirja alkaa hyytävän tyylikkäästi Pekka Hiltusen Jenkemillä joka imaisee lukijan heti mukaana. (Jenkem taitaa olla yksi suosikeistani Helsinki Noirissa - tätä lisää!) ja vastaavasti Tuomas Liuksen Rautatieasema tarjoilee vähintäänkin yhtä komean ja karmean lopetuksen teokselle. Myös Thompsonin oma teksti Ain käsi on tiukkaa tavaraa eikä Jarkko Sipilän joulutarinakaan ole yhtään hullumpi kaikessa synkkyydessään.

Luettuani kirjan olin hiukan hämmentynyt - olenhan usein (mm. täällä) sanonut että lyhyet tarinat eivät ole minun juttuni. Tämä kokoelma kuitenkin upposi minuun yllättävän mukavasti, ahmaisin sen muutamassa päivässä ja pidin lukemastani. Ehkä oman mukavuusalueen rajojen venyttäminen alkaa tehota tai sitten tässä kokoelmassa oli paljon minun tyylistäni tekstiä. Molempi parempi?
(Pekka Hiltunen: Jenkem)"Lentäkää, repikää, pojat, hypätkää autojen päälle. Pienet piruni, viiltäkää näiden talojen rikkaiden ihmisten elämään jälkenne. Vetäkää autojen kylkeen merkit, jotka saavat keski-ikäiset menestyvät älykääpiöt itkemään. Aamun koittaessa tällä kadull seisoo rivissä miehiä, jotka itkevät autojaan.
Minun poikani kiljuvat. Onko mitään kauniimpaa kuin nuori käheä aivoton huuto.
Yö kuulee kuinka me tulemme."
PS. Helsinki Noir on esillä myös Helsingin kirjamessuilla sunnuntaina 26.10 klo 15:00, haastateltavina ovat Antti Tuomainen, Leena Lehtolainen ja Karo Hämäläinen. Kannattaa käydä kuuntelemassa!

Myös lauantain 25.10 ohjelmassa on saman henkistä ohjelmaa: kiinnostuneille vinkiksi klo 17:00 alkava Murhapaikkana stadi, jossa kerrotaan miksi Helsinki on murhapaikoista paras. Haastateltavina Staffan Bruun, Outi Pakkanen ja Jarkko Sipilä. Kuulostaa hyvältä!

Like, 2014
Sivuja: 319
Saatu arvostelukappaleena

2 kommenttia:

  1. Tämä kiinnostaa kovasti, kun kesällä pääsin taas dekkareiden makuun Rikoksen jäljillä -haasteen myötä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, minusta tämä oli oikein toimiva kokoelma, kannattaa ottaa lukupinoon.

      Poista