maanantai 13. lokakuuta 2014

Dangerous women / toim. George R. R. Martin ja Gardner Dozois

En yleensä ole lyhyiden tarinoiden ystävä ja kuitenkin sorruin Audiblen alesta ostamaan itselleni George R.R. Martinin toimittaman antologian Dangerous women ajatellen että kenties lyhyet tarinat toimisivat paremmin äänikirjaformaatissa. (Ja koska olin juuri töllöttänyt HBO:n tuoreimman Game of Thrones -kauden läpi melko intensiivistä tahtia, saattaa olla että halusin pikkuisen lukea lisää Westerosista, kokoelmahan sisältää myös Martinin itsensä kirjoittaman tarinan The Princess and The Queen. Vieroitusoireita, nääs...)

Dangerous women -kokoelman tarkoituksena on esipuheen mukaan esitellä vaarallisia naisia tavallista monipuolisemmin. Aihe on mielenkiintoinen, kohtaan itsekin mielelläni särmikkäitä, fiksuja ja aitoja naisia kirjallisuudessa, latteat ja stereotypiset hahmot harvemmin kiinnostavat. Antologia kattaa 21 kertomusta genreistä, mukana on mm. historiallista fiktiota, jännitystä ja fantasiaa.

Ja sitten niihin fiiliksiin. Kamppailin tämän kirjan kanssa KAUAN - elokuun lopusta lokakuun alkuun, minulle tämä on todella poikkeuksellista. Olin toki aluksi innostunut kirjasta mutta viikkojen edetessä huomasin vältteleväni kirjaan tarttumista, kuuntelin mm. kaksi muuta äänikirjaa Vaarallisten naisten "välissä". Mikä sitten mätti? Monet kertomuksista olivat viihdyttäviä ja laadukkaita, kuuntelin niitä oikein mielelläni. Mutta sen sijaan hyppiminen tarinasta, aikakaudesta, maailmasta ja päähenkilöstä toiseen tuntui raskaalta ja tajusin olevani lukija joka haluaa uppoutua tarinaan ja sen maailmaan pidemmäksi aikaa - olen sitoutuvaa tyyppiä enkä kukasta kukkaan lentelijä!

Kuten jo sanottu, kokoelma sisälsi mainiota herkkupaloja, omiin suosikkeihini kuuluivat Joe Abercrombien Some Desperado, Jim Butcherin Bombshells, Brandon Sandersonin Shadows for Silence in the Forests of Hell ja Caroline Spectorin The Lies My Mother Told Me - kaikki tietyllä tavalla saman tyyppisiä kertomuksia, ne ovat fantasiatarinoita joissa on vauhdin ohella vähän hauskuuttakin mukana ja ennenkaikkea, niissä esiintyvät naiset ovat fiksuja, rohkeita ja periksiantamattomia, mutta eivät täydellisiä. Tykkäsin!

Valitettavasti kansien väliin mahtui muutama heikkokin tapaus, kaikista tarinoista ei myökään mielestäni välittynyt kirjan teema selkeästi, vaarallisuuden ei kai aina tarvitse tarkoittaa sitä että nainen on strippari. Martinin The Princess and The Queen oli taas hiukan työlästä kuunneltavaa sillä tarinassa on todella paljon henkilöitä ja valtataistelu tuntui jatkuvan loputtomiin - tämä olisi ehkä toiminut paremmin luettavassa muodossa.

Hodder & Stoughton, 2014
Kesto: 32 tuntia, 45min

Ps. Osallistun kirjalla Ihminen sodassa -haasteeseen, sotimista kirjassa nimittäin jo rutkasti jo Martinin tarinan ansiosta.

5 kommenttia:

  1. Minulla on hieman sama ongelma antologioiden kanssa, sillä tarinat ovat usein rönsyileviä ja epätasaisia ja joidenkin kirjailijoiden tyylistä tiedän jo ennakkoon, etten ole kiinnostunut. Niinpä päädyn lukemaan useimmiten vain ne todella kiinnostavat novellit. Tässä tapauksessa Martinin, Abercrombien ja Lindholmin. Ehkä jossain vaiheessa luen lisääkin. Minusta on hienoa, että sait käytyä läpi koko antologian sen massiivisesta tiiliskivikoosta huolimatta.

    Martinin tarina toimii varmaankin paremmin tosiaan luettuna. Ainakin itselläni on helpompi hahmottaa nimiä, kun näen ne kirjoitettuna. Minusta The Princess and the Queen oli huikea, sillä pidän erityisesti Targaryenin suvusta ja lohikäärmeet olivat _huikeita_. Onpa mukana muutama eeppinen taistelukohtauskin!

    VastaaPoista
  2. Raija, luulen että olisin pitänyt tuosta Martinin tekstistä enemmän ns. paperiversiossa. Huomasin että tarvitsen tuon nimimäärän hahmottamiseen avuksi näkömuistia, nyt homma meni turhan paljon muistin pinnistelyksi. Mutta Targaryenit ovat kiehtovia ja olisi ollut kiva pystyä tekemään vähän linjavetoja menneen ja nykyisen Westerosin välillä.

    Tässä antologiassa oli minulle niin monta uutta nimeä etten oikeastaan osannut tehdä mitään rajanvetoja fiksusti ja äänikirjassa se ei olisi hirveän helposti onnistunutkaan (ei sisällysluetteloa nimineen.) joten päädyin lukemaan kaiken etten vain missaisi jotain helmeä. :D

    VastaaPoista
  3. Luin taannoin myös GRR Martinin toimittaman Songs of Love Lost and Found -antologian. Muistelisin Dozoisin olleen siinä mukana kirjoittajana. Muistan olleeni pikkuisen pettynyt. Useita nimekkäitä kirjoittajia, jotka eivät vain saaneet aiheesta irti juuri mitään omaperäistä. Lisäksi useat tarinoista oli selkeästi sijoitettu kirjailijan omaan maailmaan, joka ei auennut kunnolla satunnaiselle lukijalle.

    Ranttauksestani huolimatta tässä kirjassa kiinnostaa teema niin paljon, että saattaisin uskaltautuakin. Pidän vaarallisista naisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Calendula, minusta tässä antologiassa on sama ongelma, monissa teksteissä ei ole mitään omaperäistä, osassa se nainen tai vaarallisuuskin on vähän hakusessa. Kirjassa on sekä hittejä että huteja. Mutta helmien takia kyllä kannattaa elää vaarallisesti ja lukea!

      Poista
  4. Sait sitten loppuun? ;-)

    Minullakin oli vaikeuksia kuunnella tuo Martinin tarina. Niissä oli liikaa henkilöitä ja liikaa taisteluja. Minä menin sekaisin.Ehdottomasti enemmän luettavaa kuin kuunneltavaa kamaa.

    Hauskasti tykättiin aikalailla samoista kertomuksista :-)

    VastaaPoista