lauantai 4. tammikuuta 2014

Bridget Jones - Mad about the boy / Helen Fielding

Se, että Bridget Jonesin päiväkirja, on yksi hyvänolon kirjoistani, ei liene salaisuus. Olen lukenut kirjan monta kertaa ja aina Bridget on onnistunut nostamaan mielialaani, vähän naurattamaankin. Hän on kuin vanha ystävä, sellainen jonka kanssa olet jakanut noloimmat ja kipeimmätkin sotkusi ja joka on kokenut ihan saman. Tyttökaveri, jonka kanssa voidaan kirota liian kireitä farkkuja samalla kun syödään vielä pari suklaakonvehtia. Olin aluksi innoissani kuullessani sarjan saavan jatkoa, kauhuissani kun kuulin mitä Fielding oli ihanalle Markille tehnyt. Ja kun kirja putkahti esiin joulupaketistani, en olisi malttanut odottaa lukemisen aloittamista. Oli aika tavata uudelleen vanha ystävä, pitkän ajan jälkeen.

Kuluneiden vuosien aikana elämä on heitellyt Bridgetiä voimakkaasti. Nyt hän on leski ja kahden pienen lapsen yksinhuoltajaäiti, joka yrittää palata takaisin elämään. Hän palaa jo kypsemmällä iällä deittailemaan ja avaa jopa Twitter-tilin.

Ihan ensimmäiseksi törmään isoon, joskin ehkä epäloogiseen ongelmaan. Aikoinaan olimme samanikäisiä, samassa elämäntilanteessa, nyt Bridget on 51-vuotias. Minä en. (Tarkistin passista!) Hän ei tunnu ikääntyneen, puuma-Bridget muistuttaa hämmästyttävästi vuosien takaista sinkkutyttöä, siinäkin määrin että vähän kurtistelin kulmiani Bridgetin huolettomuudelle mm. työasioiden suhteen. Olisi saattanut herkullista nähdä Bridget vähän tiiviimminkin työelämässä - vaikkapa esimiehenä?

Mark Darcyn kohtalo on toinen este, joka kirjassa on ylitettävä. Minusta, enkä taida olla ihan yksin mielipiteideni kanssa, Mark on ihana; mahtava, suoraselkäinen sankari ja todiste siitä, että hupsu ja mummopöksyjäkin käyttävä tyttö voi saada unelmiensa miehen. Silti jotain piti muuttua ja mielestäni Fielding ratkaisee tilanteen tyylikkäästi, jopa koskettavastikin.

Älkää käsittäkö väärin, minulla oli hirveän hauskaa Bridgetin kanssa. Vanha kirjakaveri, joulu, suklaat - nautin todella. Mutta sitten vähän analyyttisempänä hetkenä sanoisin lukukokemuksen olevan hivenen epätasainen, kirja alkaa mielenkiintoisesti, mutta alkaa sitten toistaa tuttuja kuvioita parantuen kuitenkin hurjasti loppua kohden. Kirjan mehevimpiä kohtia ovat ehdottomasti ne, joissa Bridget on ikäisensä, parhaat nauruni taisin saada rouvan Twitter-sekoiluista. Been there, done that!
Maanantai 23. huhtikuuta 2012
80 kg (voi luoja), seuraajia Twitterissä 0
Kello 21:15 En keksi, miten saisin sivulle kuvan. sen kohdalla on vain tyhjä munanmuoto. Mutta olkoon! Esittäköön se minua ennen varsinaista siittämistä.
Kello 21.45 Okei. Nyt vain odotan seuraajia.
Kello 21.47 Ei seuraajia
Kello 21.50 Tarkemmin ajatellen en jää odottamaan seuraajia, eihän vesikään kiehu jos sitä tuijottaa.
Kello 22.00 Onkohan minulle nyt tullut seuraajia?
Kello 22.02 Ei seuraajia.
Kello 22.12 Ei vieläkäkään seuraajia... Höh. Koko Twitterissähän on kyse juttelusta ihmisille, mutta siellä ei ole ketään jolle juttelisin.
Otava, 2013
Sivuja: 441
Alkuteos: Bridget Jones - Mad about the boy
Suomentanut Annika Eräpuro

8 kommenttia:

  1. Aloittelin itse Jonesin tädin uusimpia seikkailuja jo lokakuulla. Markin kohtalo kauhistutti, mutta toisaalta ajattelin, että Bridgetin sekoiluihin on silti helppo samaistua, koska minullakin on pieniä lapsia. Jotenkin en vain pääse yli siitä, että Bridget on saman ikäinen (prikulleen!) kuin oma äitini, joka myöskin on leski. En näekään Bridgetissä enää itseäni vaan äitini, olkoonkin, että minä ja veljeni olemme jo yli kaksikymppisiä. :D Ajattelin jättää kirjan sivuun toviksi ja yrittää uudestaan myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, tuo ikäasia oli minullekin vaikea nieltävä, olen aina ajatellut että olemme Bridgetin kanssa samanikäisiä. Ja nyt hän on viisikymppinen!!

      Poista
  2. Minä luin tämän loppuun viime yönä vähän ristiriitaisin tunnelmin. Mr. Darcyn kohtalo tuli tosiaan järkytyksenä (en tiennyt, ennen kuin luin), ja vaikka minäkin olin ihan innoissani Bridgetin paluusta, en sitten kuitenkaan ole varma, oliko hyvä juttu mennä pidemmälle "...and they lived happily ever after":istä. Tuntui aika tylyltä. Mutta samalla silti oli hauska lukea Bridgetin uusista kohelluksista, koska kirja on kuitenkin vetävästi kirjoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, minä olin tainnut netissä kuulla Markin kohtalosta. (Ja päätin etten lue koko kirjaa jos siinä ei ole Markia! Ja näin siinä kävi.)

      Tavallaan olisi ollut hauskaa kurkistaa Darcyjen perhe-elämään, varmaan siitäkin olisi aiheita löytynyt, nythän Bridget-kirjojen "rakenne" jatkuu aina samanlaisina.

      Poista
  3. Pakko tunnustaa, että minä en päässyt ollenkaan yli tuosta Bridgetin iän ja käytöksen ristiriidasta, vaan kirja jäi kesken jo melko alkumetreillä. Aiemmista kirjoista pidin kovasti. Jotenkin vain olin olettanut, että kun vuosia on kulunut ja ikääkin tullut lisää, olisi myös toimintatavoissa jotain aikuistunut. Uskon kyllä, että lukukokemus olisi lopulta ollut ihan viihdyttävä, jos olisin voittanut oman ärsytykseni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kieltämättä itsekin mietin tuota Bridgetin ikääntymistä, olisi ollut kiva jos hän olisi sitten voinut olla enemmänkin aidosti ikäisensä.

      Poista
  4. Voi Bridget kun sinä olet ikääntynyt. Mutta mukavaa, että hän on edelleen voimissaan, ainakin jossain määrin. Kyllähän tämä on varmasti luettava, mutta terapiana voi sitten ehkä varmuuden vuoksi lukea sen ensimmäisen kirjan (joka täälläkin on luettu suht monta kertaa). Aikovatkohan ne tehdä tästä muuten leffan? O-ou!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kaikkihan me ikäännymme. Mutta jotenkin puuma-Bridget tuntuu jotenkin hassulta. Leffasta en tiedä, mutta kuulin jostain että Fielding ja Zellweger olisivat huonoissa väleissä. Ja ilman Colin Firthiä..

      Poista