maanantai 1. huhtikuuta 2013

22.11.1963 / Stephen King

Olin lukenut elämäni aikani vain yhden Stephen Kingin kirjan - Carrien - jonka jälkeen olin tullut siihen tulokseen että tämä kirjailija ei ole minua varten. Sitten, vuosikymmen tai pari myöhemmin, huomasin että miehen tuorein kirja, joka pyöri JFK:n salamurhan ja perhosvaikutuksen ympärillä, alkoi oudosti kiinnostaa. Ja pienen pähkäilyn jälkeen uskaltauduin lukemaan tätä kirjaa, joka sai minut melkein myöhästymään töistä.

Kirjan pääosassa on Jake Epping, äidinkielen opettaja, joka saa kuolemaa tekevältä ravintoloitsija-ystävältään erikoisen tehtävän. Ravintolassa nimittäin sijaitsee madonreikä/aikapoimu/mikälie ryppy ajassa, jonka kautta pääsee palaamaan vuoteen 1958. Vaikka menneessä viettäisikin vuosia, on nykyajassa kulunut vain 2 minuuttia, lisäksi uusi käynti menneisyydessä nollaa aina edellisen. Miehet haluavat tehdä jotakin merkityksellistä muuttaakseen historiaa parempaan suuntaan ja päättävät yrittää estää presidentti Kennedyn salamurhan 22.11.1963. Mutta kannattaako historiaa yrittää muuttaa?

Perhosvaikutus on aina kiehtonut minua ja huomasin lukiessani pohtivani useasti niitä henkilöitä, joiden elämää Epping oli jo muuttanut ja kehitteleväni omia potentiaalisia juonenkäänteitäni ja sitä, mitä itse olisin tehnyt, mikäli moinen mahdollisuus olisi tielleni osunut. Tässä kohdin Epping ei taida omata tämän bloggaajan uteliaisuutta, sillä minä olisin varmasti käyttänyt omat mahdollisuuteni toisin - olisin vaikkapa halunnut tavata omat vanhempani nuorina (ja kenties antanut isälleni vinkin ostaa Nokiaa silloin kun se todella kannatti, öhöm). Epping kuitenkin omaa allekirjoittaneeseen verrattuna oivallisen työmoraalin ja keskittyy vain pelastamaan maailmaa mikä toki onkin ihmiskunnan kannalta varmaan ihan mukava juttu...

En tiedä kuinka tyypillinen Kingin kirja tämä on, mutta ainakaan kovin kauhistuttava tämä ei ollut vaikka toki jännää välillä olikin. Minun makuuni tämä oli oikein sopiva King, mutta tosi-fanit saattavat olla toista mieltä? Ilokseni huomasin viihtyväni kirjan seurassa oikein mukavasti, Kingin teksti oli sujuvaa ja kiinnostavaa ja loi pieninkin eilen sopivan painostavan tunnelman tekstiin. Erityisesti pidin kappaleiden loppuun sijoitetuista pienistä koukuista, joita kirjailija käytti minusta varsin näppärästi. Usein koukkuilu tuntuu minusta lähinnä ärsyttävältä, mutta tässä kirjassa se toimi.

Kirjassa käsitellään kiinnostavasti ja tarkasti Yhdysvaltain historiaa 1960-luvun taitteessa. Itse en tähän ajanjaksoon ole paljoa perehtynyt vaikka perusasiat tuttuja olivatkin. Luulen kuitenkin että ajanjaksosta tai salamurhasta enemmän kiinnostuneille kirja saataa olla herkkupala ja mahdollisuus oivallisiin ajatusleikkeihin.?
"Kuka te olette?" hän kysyi.
"En kukaan." Kävelin hänen ohitseen ovelle. Mutta hän oli ansainnut paremman vastauksen. Sireenit olivat nyt lähempänä, muta käännyin hänen puoleensa. "Suojelusenkeli", sanoin. Sitten astuin takaovesta ulos vuoden 1958 halloween-iltaan.
Tammi, 2013
Sivuja: 869
Alkuteos: 11/22/63
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Kirjasta lisää: Kirjojen keskellä, Amman lukuhetki, Morren maailma

2 kommenttia:

  1. Minusta on mielenkiintoista, että olen törmännyt useampaan vähän Kingiä lukeneeseen, jotka ovat pitäneet tästä kirjasta kovin. Minä taas olen lukenut Kingiä todella paljon; minulle tämä 22.11.63 oli vain sellainen keskinkertainen teos Kingin tuotannossa. (Huom. keskinkertaisetkin Kingit ovat kuitenkin varsin hyviä. =D) Kyllähän kirjasta Kingin tunnistaa kaikin puolin, mutta se ei ehkä ole niin intensiivinen kuin useammat Kingit yleensä ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm... Mielenkiintoista! Minä oikeastaan yllätyin siitä että minusta tämä ei tuntunut kauhulta, ennemminkin sci-filtä tai ihan jännäriltä ja arvelen että se oli syy tykkäämiseeni. Kollegani on myös kova King-fani ja hän sanoi kirjojen yleensä olevan verisempiä, minulle taas tämän kirjan "verisyys" oli aika hyvällä tasolla.

      Poista