Vish Puri & Kadonneen palvelijattaren tapaus / Tarquin Hall

Olin etukäteen kuullut Vish Puria luonnehdittavan etniseksi cozy mysteryksi, verrattiinpa kirjaa jopa ihanaan Mma Ramotsweenkin, joten sormenihan alkoivat suorastaan syyhytä. Myös kirjan kansi oli omiaan luomaan hauskaa tunnelmaa.

Kirjassa tavataan ensimmäistä kertaa 51-vuotias Vish Puri, jota Pullukaksikin kutsutaan. Puri on Intian kuuluisin etsivä ja vallan menestynyt kansainväliselläkin skaalalla. Suurimmaksi osaksi Mitä yksityisimmät etsivät -niminen toimisto hoitaa avioliittoasioita tutkien morsioiden ja sulhasten taustoja, mutta sitten Puri saa hoidettavakseen murhajutun. Arvostetun herra Kasliwatin palvelijatar on kadonnut ja herraa syytetään tytön murhasta ja melkein samaan syssyyn Puria myös ammutaan! Selviteltävää riittää ja sekaantuupa etsivän äitikin juttuun  - äiti-mokoma kun ei lainkaan tunnu tajuavan ettei nainen voi olla etsivä!

Ensimmäinen Vish Puri -tuttavuuteni oli vähän hämmentävä, sillä Tarquin Hallin eteeni luoma maailma tuntuu hetkittäin suomalaisittain niin epätodelliselta että epäilin lukevani parodiaa. Oli asiallisia lehti-ilmoituksia joissa perhe hakee lapselleen kumppania samaan tapaan kuin meillä ehkä etsittäisiin asuntoa tai autoa. Oli hurjan tuntuista eriarvoisuutta, juomavesi- ja kiinteistömafiaa ja vaikka mitä!

Itse Vish Puri toi mieleeni Hercule Poirotin, jopa viiksiä, dieettiä ja tietynlaista suuren etsivän egoa myöten. Ilman taustajoukkojaan Pullukka olisi itseriittoisuudessaan melkein raivostuttava tapaus, mutta onneksi Hall on kirjoittanut hänelle myös värikkään ja kiinnostavan lähipiirin, joka omalla tavallaan tasoittaa Purin täydellisyyttä. Omaksi suosikikseni nousi Purin äiti, joka osoittautui varsin nokkelaksi vanhaksi rouvaksi.

Rikosten ratkomisen ohella kirja sisälsi yhteiskuntakritiikkiä, on saasteita, lahjontaa ja eriarvoisuutta. Köyhyys, keinottelut ja unelmat paremmasta elämästä puskevat rivien välistä lujasti ja vähän alkoivat vähän ahdistaakin. Intia tuntuu tulevan lähelle myös monien termien ja sanontojen kautta, jotka värittävät mukavasti tekstiä. (Kaikkea ei onneksi tarvitse ymmärtää, kirjan lopusta löytyy myös sanasto.) Kokonaisuutena kirja oli kiinnostavaa ja koukuttavaakin luettavaa, joten uskon vielä palaavani Vish Purin seuraan.

Jos kaikki tämäkään ei riittäisi... no, työssään kuolemaa silmästä silmään katsonut yksityisetsivä oli muuttunut hitusen fatalistiseksi. Kuten hän usein sanoi: "Me olemme kaikki vain yhden henkäyksen päässä seuraavasta elämästä."

Gummerus, 2012
Sivuja: 360
Alkuteos: The case of the missing servant
Suomentanut Tero Valkonen