tiistai 12. helmikuuta 2013

Kaukamoinen / Petteri Hannila

Sain ilokseni luettavakseni Petteri Hannilan uunituoreen Kaukamoisen, kertomuksen joka ottaa inspiraationsa Suomen muinaisista heimoista, karusta luonnosta ja sisukkaasta naisesta sekä vanhan runouden poljennoista.

lokin laihan lapsi lienet
vedestä naisesi vedetty
toista maata, toista luuta
eri puolia pidätte
päätökset hän päättelevi
suuret työstelee päätökset
sinä pieniä pakerrat

Kaukamoinen kertoo Vierran, Kainujen heimoon kuuluvan tytön tarinan. Kainut ovat muinainen heimo, jossa naiset ovat hallitsevassa asemassa ja Vierrankin nimi nousee esiin pohdittaessa päällikön seuraajaa, onhann nainen taitava soturi ja metsästäjä. Vierran kohtalona on kuitenkin kulkea vierailla mailla vaikeita polkuja hänen Aure-serkkunsa noustessa päälliköksi.

Pidin kovasti Petteri Hannilan tekstistä, joka herätti hienosti metsäisen kansan tunnelmat eloon. Oli mukavaa lukea fantasiaa, joka pohjasi omaan kulttuuriini. En tiedä kuinka paljon tarinasta on kirjailijan mielikuvitusta, kuinka paljon tutkimusta, mutta tarina on ainakin minun makuuni riittävän uskottava. Kaukamoinen on Hannilan esikoisteos ja se on julkaistu aiemmin englanninkielisenä versiona nimellä Fargoer.

Kertomus on toimiva, realistinenkin. Vierra ei ole mikään kaikkivoipa sankaritar, vaan enemmänkin realistinen henkilö, joka nousee vaikeuksistaan huolimatta ja yrittää kuunnella sydäntään. Hän on rakastava ja viisas, omille virheilleen turhankin ankara nainen, mutta samalla myös taitava soturi joka antaa kelpo vastuksen viikingeillekin - kelpo sankaritar siis!

Kaukamoisen tarina on verevä ja ikiaikainen, kirjailija maalaa taitavasti lukijan silmien eteen metsät ja aavat, nahkaiset teltat ja nälkäiset sudet. Hannila ei tarjoa lukijalleen onnellisia satuloppuja, joissa kaikki palaset loksahtavat paikoilleen vaan on kirjoittanut jotain todellisen kirpeää. Mutta onkohan Kaukamoisen vaellus edes todella loppu, kenties tarina saa vielä jatkoakin?
"Suden samea silmä ei enää nähnyt naisen pysähtymistä nuoren, vaaleatukkaisen pojan ruumiin viereen. Se ei voinut enää huomata naisen surumielistä katsetta tämän sulkiessa pojan auki jääneet silmät. Eikä sitä, kuinka nainen lähti hiihtämään rivakoin vedoin kohti pohjoisa, kotiseutuaan, taakseen katsomatta."
PS. Tämä on 500. postaukseni!

Omakustanne, 2013
Sivuja: 190
Kirjasta lisää: Kirjan kotisivut
Saatu arvostelukappaleena.

12 kommenttia:

  1. Onnea 500 postauksen rajapyykin ylittämisestä! :)

    Luin itse Kaukamoisen eilen ja innostuin niin, että huomasin sommittelevani sanojani kalevalamittaan lapsille iltasatuillessani. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kalevala-mittaiset runot olivat kyllä hienoja ja antoivat mukavan säväyksen tarinaan.

      Niin ja kiitos onnitteluista. :)

      Poista
  2. Kiva kuulla että tykkäsit; niin minäkin siitä, mitä olen ehtinyt lukea :)

    Onnea 500. postauksesta!

    VastaaPoista
  3. Onnea viidestäsadasta!

    Odotan Kaukamoisen lukemista nyt entistä enemmän, minua se vielä odottelee ipadilla. Odotukset nousivat nyt korkeammalle. ;)

    VastaaPoista
  4. Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta! Onko siinä vähän kaikuja Helena Wariksen kirjoista? Oletko tutustunut niihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena Waris ei ole minulle tuttu nimi, pitänee ehkä tutustua hänen teoksiinsa.

      Poista
  5. Voi hitsi, tämä pitää kyllä hankkia luettavaksi jossain välissä. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, minä ainakin pidin, tämä on sellainen sopiva yhdistelmä historiaa ja fantasiaa. Vähän lyhyt kyllä, mutta se ei ole iso ongelma. :)

      Poista
  6. Onnea 500. postaukselle :)

    Kirjaa lukiessa oli hyvin helppoa upota ympäristöön, pystyi melkein kuulemaan metsän äänet ja tuntemaan savun tuoksun nenässään :) Kaukamoiselle soisi paljon näkyvyyttä myös ulkomailla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Teksti oli tosiaan hyvin aidon oloista ja tunnelmat olivat väkeviä. Tuokoot tuulet Kaukamoiselle paljon hyvää!

      Poista